Ainako vain oikeaa...

Yllätysnutut taisivat aikoinaan tulla elämääni pysyvästi. En minä nyt niitä sentään ihan työkseni pukkaa, mutta sen verran, ettei kaikkia ole tullut edes esiteltyä. Tässä tämmöinen kevätvauvalle tilattu ekopuuvillainen versio. Lanka on aika paksua (Marks & Kattens ECO bomull), ja vauva ei siis vielä edes syntynyt, joten ensi kertaa pienensin mallia reilusti; taskulaskimella prosentteja laskien. Ilmeisesti laskut olivat oikein, koska nuttu näytttää ihan sopusuhtaiselta, vaikka siinä on 40 (!) silmukkaa normaalia vähemmän. Lanka oli tosi miellyttävää neuloa. Myssy on tehty näppituntumalla, toivottavasti on suurin piirtein sopiva.

Sitten tulikin uusi ainaoikein-koukutus :).  Inspiksen sain täältä: http://mammutinpuikot.blogspot.com/ ja mallikin sitten löytyi - ja vei mennessään. Wingspan! Onpa todella hauska ja nopeasti tehty huivi. Onneksi kotona sattui olemaan kerä Noroa, joka antoi vielä tämän ihanan värinautinnon. Langan karkeus vähän arvelutti, mutta huivi olikin yllättävän kiva kaulassa ja sen voi sitoa monellakin lailla.

Seuraavaan versioon päätin värjätä itse osan langoista. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Olinkin sopivasti hankkinut jokin aika sitten reaktiivivärejä, joten verstas vain nopeasti pystyyn. Tämä on yllättävän helppo tapa värjätä lankoja, ellei ole mahdollisuutta värjätä luonnon antimilla.Kokemusta ei ole vielä paljon karttunut, mutta sen olen huomannut, että värit pysyvät tosi hyvin, huuhteluveteen ei väriä enää irtoa.

Ajattelin ottaa mustan kaveriksi, niin värit pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Tässä kohtaa mennään; kotoa löytynyt musta kerä aika pieni, tuo värjäyseräkin jo lopuillaan, mutta no problem, värjäyksiä on vielä jäljellä, mustia keränloppujakin pilkistelee kopasta. Tässä työssä ei taas haittaa yhtään, jos sävyt tai vahvuudet vähän vaihtelevat.

Ja nyt jatkamaan kipin kapin! Onneksi sentään maltoin aamupäivällä käydä hiihtämässä.

Kuka metsässä asuu?

Kuuset ovat shiborihuovutusta ja rungot kudottu kangaspuilla (!)

Nahkaisten varpaiden sisällä on kukkalankaa.

Kirjastani tuli lopulta pehmoversio ja sidoin eli ompelin sivut parista kohtaa yhteen. Kaikki ei ole ihan kuten oikeassa koskettelukirjassa pitäisi olla, mutta tämä on nyt ensimmäinen yritykseni, josta on hyvä joskus jatkaa. Materiaalit ovat enemmän käsityöläisen omaa taidonnäytettä - seuraavassa versiossa on päähuomio kiinnitettävä kirjan mahdollisiin käyttäjiin.

Eihän HARAKKA TARAKKA ihan varsinainen metsän sirkuttaja ole, mutta kai se sentään malttaa joskus pihapiiristä metsäretkellekin lähteä.  Aika hurja otus, kopristelee koipiansa ja tuijottaa nappisilmillään, pyrstökin heiluu. Tumman kankaan olen joskus maalannut ja ilmeisesti aloittanut siitä jotain tilkkutyötä, mutta idea ei ole kantanut pidemmälle.

KARHU PARHU taitaa kohtapuolin herätä talviuniltaan; enpä oikein sen allakasta tiedä. Kangas on flanellia, ja tassuja ja korvia voi vähän heilutella. Kankaiset viivat osoittavat maan pintaa.

 

Mitäpä sanoo sitten KIRAHVI SIRAHVI? Hän on ns. maahanmuuttajataustainen ja ihmetteleekin siinä tuota talviasuista suomalaista kuusta. Hän sai kaulaansa nauhan, jotta voi vierailla muilla sivuilla tutustumassa metsäsuomalaisiin... Kirahvi on samaa flanellia kuin karhukin, mutta tämän olin joskus kuvioinut leimasimella.

"Numeroin" sivut kirpparilta löytämilläni napeilla.

Esimerkiksi KETTU LETTU on ihan mukava uusi tuttavuus. Kirahvin voi kiinnittää tarralla omalle sivulleen.

Eipä unohdeta myöskään ORAVA TORAVAA..

En ehdi tätä nykyä kovin paljon kirjoja lukea, mutta huomaanpa, että minulla on ollut kaksi sangen mielenkiintoista "tulokulmaa" kirjojen maailmaan: suomennan espanjankielistä tietokirjaa ja kun Euroopan poliittinen tilanne 1800-luvulla - ainakin omassa päässäni - ajautuu pattitilanteeseen, mikäpä sen houkuttelevampaa kuin sukeltaa metsän asukkien seuraan... 

Koulu on loppu, ja elämä edessä :)  Artesaanin todistus tulee lähiaikoina postissa, ja suvivirsi kruunaa keväällä aherruksen. Siihen mennessä kokemuspiirini onkin jo laajentunut kovasti, sillä huomisaamuna avaan oven itselleni uuteen maailmaan...

Tarinoita syntyy - my first tactile book

Kun viime päivityksessä taistelin vanhan tietokoneen kanssa, niin nyt taistelen sitten uuden kanssa! Sinisilmäisenä jo luulin, että pääsisin jotenkin helpommalla, mutta aika lailla takkuistahan tämä on. Kuvat varmaan kertovat, että niiden tekijä ei ole kovin tekninen tyyppi ja viihtyy paremmin ihan toisenlaisten asioiden parissa :).

Näissä maailmoissa mennään edelleen....  Uusia kuvia syntyy, kun aina joku muuttaa uuteen kotiin - ja mikäpä sen hauskempaa tekijälle. Toivottavasti tarinat jatkavat elämäänsä katsojien silmissä.

Jostain syystä minulta syntyy näitä kesäisiä maisemia, niin talven lapsi kuin olenkin.

Opiskeluni ovat jo niin loppusuoralla, että viimeistelen vihoviimeistä työtä: koskettelukirjaa. Kaikkeen (kirjalliseen) luomistyöhön liittyy oma luomisen tuskansa - niin tähänkin. Idean löytäminen ei ollut aivan helppoa, mutta kun sen sitten nappasin, niin tarinaa alkoi syntyä. No, sanoja kirjaani tulee tusinan verran; kuvat tässäkin tapauksessa kertovat enemmän. Kuvien synnyttäminen onkin ollut tosi kivaa, ihan kuin nuo piirretyt kuvani heräisivät eloon.

Kirjan nimi on "Kuka metsässä asuu?" ja tässä vähän paljastuksia henkilögalleriasta eli ORAVA TORAVA.  Häntää piti miettiä kovasti, kunnes löysin pienen kerän itse värjäämääni lankaa, joka tuntui olevan aivan passeli tähän tarkoitukseen. Eivät nämäkään hahmot nyt ihan yksi yhteen todellisuuden kanssa ole kuten eivät piirroksenikaan, mutta miksi pitäisi... 

A step from drawings to a tactile book was not so long and I hope I'll find a new beginning. This book is the very first one and the very last part for my art and craft studies. The squirrel is one of the animals living in the forest. The book is not finished yet..

Who are you?  Kes sa oled?

Tässä on KETTU LETTU.  Kiva, että kotoa löytyy niin monenlaista materiaalia. Tuotakin huovuttamaani palaa olen ehtinyt pyöritellä monta vuotta eikä sille ole löytynyt mitään käyttöä. Nyt jopa häntä oli aivan valmiina, kunhan vain sen hoksasin.

Eipäs näytetä vielä kaikkea :).  Kunhan kirja nyt ilmestyy, niin kyllä se sitten ilmestyy tännekin!

Ai niin, vieläköhän joku epäilee, etten olisi löytänyt sisäistä lastani... Yksi opettajani arveli, että kosketelukirjat voisivat olla minun juttuni - ei ehkä ollut ihan väärässä.