Materiaalista toiseen että hupsista

".. poltat silmiäni..." Ps. nämä lähtivätkin Oulun kautta Saksaan, schöne Fahrt, viel Spass...

En ole yhden asian ihminen näissä käsitöissä :). Juuri kun ihastelen yhtä tekniikkaa, hyppään jo toiseen. Kassiprojekti ei siis ole vielä sekään loppunut, mutta viimeistelin nyt tässä parit rannekkeet, joita lähden esittelemään huomenna Kokkolan iltatorille.

Nämä värit eivät yleensä kauan varastoissani vanhene :)

Hiiri kissalla räätälinä - ainakin melkein or my handmade bags

I love stencil printing with my own design.

Mistähän tämä kassivimma sai alkunsa... Minun piti ommella itselleni pusero maalaamastani burette-silkistä ja sain leikkaamiseen tukiopetusta, mutta mutta - jossain vaiheessa harhaannuin syrjäpoluille ja niinpä puserontekele ei ole edistynyt lainkaan (tukiopettaja odottaa varmaan kiihkeästi edistymäraporttiani, sekin vielä...).
Ensimmäisenä esittelyssä viimeksi eli juuri äsken valmistunut kassi. Tässä kuten kaikissa muissakin, kuviollinen kangas on omaa designia.

Tässä on sama malli kuin yllä, hiukan pienempänä versiona. Tein jokin aika sitten kaksi uutta leimasinta, joita käytin näissä kahdessa kassissa. Yhdestä englanninkielisestä kirjasta (Clare Youngs The perfect handmade bag) bongasin tämän pikkuhärpäkkeen, joka tekee kirjan mukaan kassista "professional" - aika kivan säväyksen se tosiaan antaa, vaikka ei logo olekaan.

 

I tried my two new stencils here.

Tässä kassissa on toinenkin  mukava yksityiskohta: sangat ovat päältä mustat ja kuviokangas on alapuolella. Kankaan pohjaväri on saatu aikaan kauan sitten ruiskuemulsiolla ja olen tarkoituksella jättänyt siihen valkoisia viiruja, jotka saattavat tosin tässä vähän häiritä.

Monotypia on cloth gives a quite personal and unique look for a simple shopping bag.

Numero kolmosen kuviokangas on joskus ajat sitten tehty monotypia-kokeilu. Se ei sävähdyttänyt silloin millään lailla, mutta heräsi nyt pirteästi eloon.  Ja juuri monotypian ansiosta tämä kassi on sitten uniikeista uniikein, kuviomalli ei ole missään tallessa.

My former curtains got a new job :).

Ja sitten siirrymme kierrätysosastolle ja sinne, mistä kassituotanto alkoi. Olin jo pitkään katsellut vanhaa vuorillista ja itse painamaani verhoa sillä silmällä, että sen tilalle pitäisi saada uusi ja tämä vanha hyödyntää. Homma olikin yllättävän helppo, kun vuori tuli samalla kertaa leikaten lähes automaattisesti ja niinpä kasseista tuli käännettäviä.

How nice that the curtains were lined - now you can turn the bag as you please.

Kumpikin kangas on pysynyt muuten oikein hyvänä, siliävätkin melkein itsestään, mutta aurinko on näyttänyt voimansa, joten väri oli toisin paikoin tosi haalistunut. Sangat siis todistavat, että kyseessä on kierrätystuote :). Tätä sarjaa on kolme valmiina ja - huh - viisi leikattuna...
Ihmettelen vähän, mikä on se pieni sivuääni, joka vielä viitsii vikistä, että kunnon ihmiset eivät tee kasseja, vaan kitkevät kukkapenkkejä, ovat metsässä hyttysiä uhmaten tutkimassa, joko on kantarelleja, siivoavat komeroita, lukevat venäläisiä klassikoita tai Alastalon salia - tai lekottelevat rannalla! Mutta uskokaa tai älkää, jotain noista olen minäkin tehnyt, kasseista huolimatta...
Ps. Toivottavasti puserokin vielä joskus näyttäytyy täällä!

Sitä sun tätä suvista

Nämä kaksi muhkeaa pussukkaa liittyvät työasioihini ja kätkevät sisälleen melko monta muuta pussukkaa ja hernepussia. Kankaan värjäsin ja painoin ekana opiskeluvuonna näyttötyön testimateriaaliksi ja nyt sille onneksi löytyi käyttöä. Jotta käsityön osuus olisi maksimoitu, olen myös tehnyt nyörit puuhaarukalla (=tehnyt ja purkanut, tehnyt ja purkanut, vaikka muhkurat olisivat jääneet nauhakujan kätköön).

Tilattiin pyöreäpohjaisia ja niitä tulevat saamaan. Enpä osannut oikein arvioida mittasuhteita, joten näistä tuli reilun kokoisia - ehkä jatkossa sitten vähän pienempiä.

Pohjaväri on maalattu ruiskuemulsiolla ja kuviot painettu leimasimella. Eipä kävele samanlaisia vastaan.

Kuva-arvoitus 1

 Artevasaani pystytti popuppuotinsa yhdeksi illaksi tämmöisiin maisemiin :). Kauppa kävi mukavasti, vaikkei ihan Talikkalan markkinoilla oltukaan...
Kuva-arvoitus 2

 Mitäs arvelette tässä olevan? Ennen ostosta piti hieraista silmiä, että näenkö oikein...

Tässä ratkaisu ekaan arvoitukseen, ainakin melkein :).

Silkin houkutuksia

Silkkihuivini ovat huvenneet ja olisi aika tehdä uusia. Muutenkin on semmoinen olo, että kaikkea kivaa tekisi mieli kokeilla. Yhden kokeilun ehdinkin jo aloittaa ja ollaan tässä vaiheessa. Rypistelin ison silkin ja maalailin sitä epämääräisesti moneen kertaan. Lopuksi ripottelin vähän karkeaa suolaa märimpiin paikkoihin. Jännä nähdä, tuleeko näillä tempuilla käyttökelpoinen vai jatkanko vielä työstämistä. Taidanpa mennä kurkistamaan...

Lintuset

Welch ein Singen, Musiziern...

Täällä minä taas! Eilen syntyi korttisarja Lintuset, joka tulkoon nyt esitellyksi.
Piirtäminen on hauskaa ja siinä pääsee aina vähän uusiin maisemiin, silmä ihmettelee (vasemman) käden aikaansaannoksia :).

Kas te natuke puhkate...

My birds - where do you come from...

Korillinen kerrallaan

Pari pitkää työpäivää ahersin tämän kopallisen kanssa ja olin niin tyytyväinen, monestakin syystä. Sain mielekästä käyttöä varastoihini kertyneille itse kuvioimilleni (värjäystä, batiikkia, maalausta, painokuvioita) kankaille ja olin lempilajini eli pussukoiden parissa. On kaikenmallista ja -kokoista; älykkääseen ja vähempiälykkääseen puhelimeen tai kameraan sopivaa.

Torikauppiaan elämä - muutaman kerran kokemuksella - on yllättävää ja hauskaa. Tiesin, että sadetta tulisi ja tuultakin ja varustauduin sen mukaisesti, onneksi, sillä molempia tuli runsain mitoin. Kuvanottovaiheessa olen jo kerännyt huivikokoelmani pyykkinarulta pöydälle, jossa niitä piti koko ajan vahtia, etteivät lentelisi taivaan tuuliin. Parempiakin (tori)päiviä varmaan on, mutta ei se liika aurinkokaan ole välttämättä hyväksi. Lämpimällä säällä ihmiset nauttivat torillakulkemisesta muuten vain ja syövät jätskiä - eilen sen sijaan liikkeellä oltiin tosimielellä. Ja hauskoja juttuhetkiä ei säät säikäytä, pikemminkin antavat lisämaustetta :).
Entäs nuo pussukat... Kori on yhtä täynnä kuin lähtiessä! Sen sijaan huolinukkekorini tyhjeni silmissä (edellisellä kerralla ei kellään ollut huolenhäivää) - huolestuttiko sää kuitenkin ihmisiä?
Millekähän torille seuraavaksi suuntaisin, nyt kun on pussukatkin jo valmiina...  Katsokaapa muuten kuvaa suurennuslasilla - kyllä, aivan elävä musikantti siellä viihdyttää minua ja muutamaa muuta sitkeää yrittääjää.