Kahden (keskeneräisen) villatakin loukussa

Tämmöistä ei liene ennen tapahtunut; minulla on kaksi melkein valmista, mutta silti pahasti kesken olevaa villatakkia. Toisin sanoen, en olisi koskaan ennen antanut itselleni lupaa aloittaa uutta, jos edellinenkin on vielä vaiheessa. Näin sitä itselleen näköjään heltyy. Koetan kyllä selittää asiaa sillä, että vedän parhaillaan taas nuttu-/villatakkikurssia ja ohjaajalla kai on sentään pieni velvollisuuskin tehdä kokeiluja :).  Ainakin kurssilaiset ensimmäisellä kerralla tutkivat ja sovittelivat tätä takkiani innokkaasti.   Takkiahan voisi ensi silmäyksellä luulla jopa valmiiksi, mutta ehei. Hihat ovat vielä vailla jatkokappaleita, ja nappilistan taidan joutua vielä purkamaan.

Yllätys antaa odottaa itseään vielä hetken.

Looking forward to a nice surprise...

Takki numero kaksi sai alkunsa siitä, että joku ohimennen kehaisi, miten hauskoja palavillatakkini ovat. No, eihän tämä tyttö enempää sytykettä tarvitse, kun langat olivat jo valmiina. Siinä hötäkässä tuli luotua silmukoitakin SATA LIIKAA. Purkaminen on siis myös tullut tutuksi - seikka joka on hyvä pitää esillä myös kursseilla, aina parempi, kun kertoo omia kokemuksiaan :).  Suuren inostuksen ja melkoisen lankasekamelskan siivittämänä takki on edistynyt oikein lupaavasti. Tosin tuntuu, että jotkut mittasuhteet ovat edelleen vähän pielessä, mutta sen verran olen jo sovitellut, että passelilta tuntuu.

Helmiä ja nappeja ja vähän muuta

Helmiä, helmiä, helmiä. Tämä on sana, jota käytän (kirjoitettuna siis) nykyään kai kaikkein eniten - ei sillä, että itse tekisin niitä, vaan suomennan parhaillaan aivan ihastuttavaa kirjaa koruharrastajille. Kuvan paperihelmet sen sijaan sain lopulta juuri kootuksi nauhaan. Oma helmituotantoni on ollut viime aikoina varsin vähäistä; monenlaista muuta sitten olenkin kyllä yrittänyt. Tämän korusetin olin luvannut tehdä jo ajat sitten, ja siinäpä se nyt on. Materiaali on siis vanha sanomalehti, ja tekniikkaa olen itse kehitellyt. Olisipa kiva lisätä, että alla näkyvä pellavaneule on myös tuotoksiani, mutta ei - se on kirpparilöytö, aivan tuliterä, klassinen pitsineule ja kahvikupposen hinnalla.

Viikko sitten oltiin Tallinnassa tyttären kanssa. Tässä pitikin nyt esitellä muutamia hänen ottamiaan kivoja kuvia, mutta entäs kun palvelin ei niitä hyväksynyt...  Olkoot minun puolestani siis hyväksymättä.
Kävelimme reippaina tyttöinä satamasta Karnaluksiin ja kuinka ollakaan, matkalla poikkesimme kangaskauppaan nimeltään Kangas dzungel - ja voih. Ei pelkästään ne kankaat, vaan se kaikenlaisten nauhojen käsittämätön viidakko, hyvässä järjestyksessä tosin. Kaikki on suhteellista; tämän elämyksen jälkeen Karnaluks ei enää vaikuttanutkaan niin käsittämättömältä.

Karnaluksista löytyi kauan etsimäni: mittanauha, jossa on myös tuumat - hinta 71 centtiä! Myös napit melkein valmiiseen yllätystakkiin osuivat ns. nappiin. Takki ei ole vielä valmis esiteltäväksi, sillä hihojen pidennys odottaa ratkaisua. Ja kyllähän sieltä tuli ostettua jotain muutakin, mutta kohtuudessa sentään pysyttiin.

Ulkona vihmoo vettä. Huomenna meillä vietetään Wiljanpäivää ja pystytän lypsyhuivi- ym. puotini vielä kerran ulkosalle. Onpa tullut sääennustuksia vilkuiltua, mutta muistutan aina itseäni, että "joka tuulta tarkkaa, ei kylvä, joka pilviä pälyy, ei leikkaa..".  Näillä siis mennään - ja reippaalla mielellä.

Lämpöä niin villasta kuin väreistä

Blogimaailmassani on ollut hiljaista kuin huopatossutehtaassa - ja siellähän minä melkein olenkin, kun jatkuvasti häärin näiden villojeni kanssa. Ihanaa luomisen työtä tämä on, vastaa ihan piirtämistä tai maalaamista - joille ei nyt ole aikaa löytynyt ollenkaan. Tehdessään keksii aina jotain uusia juttuja ja kaikenlaisista pienistä palasista saa mukavia efektejä. Näihin rannekkeisiin leikkasin siivuja oranssista "porkkanasta", joita muistaakseni erään huovutuskurssin opettaja kerran auliisti jakeli ylijäämämateriaaleistaan. Tuota kirjavaa lankaa (isoveli) olen joskus hamstrannut alennusmyynnistä ja onneksi sitä tuntuu riittävän, vaikka yhtä ja toista on tullut vuosien mittaan siitä jo tehtyä.

Siinäpä niitä on; ei tosin kaikki, mutta uusimmat mallit. Etualan "turverannekkeet" edustavat vähän uutta värimaailmaa; luonnonmusta on aivan ihana tausta monellekin värille, mutta erityisesti tälle oranssille.

Ja sitten kurkistus värjäyspuolelle:

Vahvoja elämän värejä löytyy täältäkin. Eipä ole aavistustakaan, mitkä värit ovat trendikkäitä ja tämän syksyn muotia - minä menen näillä :).

Syyskuun kalenterissa on monta kivaa - ja uuttakin - juttua. Vajaan viikon päässä häämöttää Tallinna ja Karnaluks kaikkine ihanuuksineen, kahden viikon päässä Wiljanpäivät kotikaupungissa; Suomi-filmin tunnelmissa on hyvä taas avata päiväksi lypsyhuivipuoti. Kuun puolivälissä alkavat kansalaisopiston kurssit, joita elämän yllätykseni minun vedettäväkseni tuli roppakaupalla - siltä ainakin nyt tuntuu. Syksyhän on aina merkinnyt uusien asioiden aloittamista. Ihana, että niitä yhä löytyy enkä kai itsekään ole vielä ihan jämähtänyt :).