sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Talven väistyessä

Nytpä löytyi taas niin mielenkiintoinen huivi, että täytyy jo esitellä keskeneräisenä. Netin runsaudensarvesta se yhtenä päivänä osui silmiin ja niinpä tilasin ohjeen ja aloin töihin. Malli on nimeltään Leftie ja suunnittelija Martina Behm. Onneksi alla olevan villatakin lankoja oli jäänyt niin paljon, että niistä vähintäänkin yksi huivi syntyy. Tekotapa on mielenkiintoinen ja - kuinka ollakaan - koukuttava, joten ei siis varmaan jää tähän ensimmäiseen kappaleeseen.

Olen nauttinut täysillä hiihtokaudesta, mutta kun se nyt tällä korkeudella yhtäkkiä lopahti, niin sittenpä suuntaan katseeni jo kesäisiin toripäiviin, joita toivottavasti on tulossa. Lisää lypsyhuiveja siis! Olinkin jo aikaisemmin värjännyt yhden pompsin ja niin pääsin heti painamaan.

Nämä eivät ole tavanmukaisia kolmiohuiveja, vaan vaihteeksi neliöitä. Kaulassa ne näyttävätkin muhkeammilta, mutta päässä kolmiohuivi taitaa olla parempi. Torillapa sen sitten näkee, mikä ihmisiä enemmän kiinnostaa.
Tässä taas on kaksi unelmankevyttä kolmiohuivia, joiden värityskin korostaa keveyden tunnelmaa. Tämmöisiä ei sortimentissani ole aiemmin ollut, joten odotan kiinnostuneena, miten ne tekevät kauppansa.

Huovutustakaan ei sovi unohtaa, vaikka säät lämpenevät. Näissä rannekkeissa lanka ei huopunut kunnolla kiinni, joten ompelin sen reiluilla pykäpistoilla. Sinänsä aika vaatimattomista rannekkeista tulikin melkoisen näyttävät. 
Vesi tippuu räystäistä, tomaatin- ja paprikantaimet paistattelevat aurinkoisella ikkunalla. Meitä on siunattu neljällä ihastuttavalla vuodenajalla, joista jokainen saapuu ajallansa.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Kevätaurinkoa

Jokohan nyt varmaan olen vetänyt tarpeeksi henkeä takkuilevan tekniikan vastapainoksi? Kevätaurinko ja hiihtoladut ovat pitäneet minut aika tehokkaasti poissa tietokoneen ääreltä, mutta koetanpa taas palata ruotuun.
Once more: some wingspan collars, photographed on the ice in Helsinki
Ensin katsaus viimeisimpiin wingspan-kaulureihin, joita kuvattiin varsin talvisessa Helsingissä muutama viikko sitten.
Lanka on suurimmaksi osaksi kätköistä löytynyttä 70-80-lukujen lenkkimohairia, jota tyttären kanssa värjäiltiin. Kaulurina se on lämmintä. Hauska juttu, että "mannekiinin" myssy sattui olemaan kuin samaa sarjaa. Päättelin kaulurin monessa osassa, minkä vuoksi se aaltoilee epätasaisesti.

Do you remember these colours - wools is older than my daughter :), I guess.
Tämän retrommaksi kai ei voi tulla: aitoa ja alkuperäistä värimaailmaa 70-luvulta. Hassua, että joskus jokin odottaa näin kauan ennen kuin siihen kukaan keksii tarttua. Nyt odottelen kiinnostuneena, minä vuonna - tai millä vuosikymmenellä - kauluri sitten löytää varsinaisen käyttäjänsä. :).  Tavaroiden elinkaaret eivät ole aina niin yksioikoisia, kuten ei meidän ihmisten polutkaan.

 
Pääsiäislauantaina piti taas pitkästä aikaa vähän huovutella. Huivien tekeminen on hidasta, mutta kyllä aina palkitsevaa. Tämän setin on tarkoitus olla samaa sarjaa ja olen käyttänyt samoja hahtuviakin, mutta pohjaväritys poikkeaa radikaalisti. Onpahan ainakin tarjota lisävarustetta, jos sitä joku keksii kysyä.

Felting fascinates; as well the process as the results.
Nämä rannekkeet ovat reilun kokoisia, kun viime aikoina rannekkeita ovat innostuneet hankkimaan myös miehet.
Ja kun nyt lopulta toimeen tartuin, niin en malta sitten vielä lopettaa. Sain kuin sainkin kehykset pari vuotta sitten tekemääni etsaukseen ja akvatintaan "Parittomat".  Grafiikka on kiehtovaa, ja silläkin alalla riittäisi vielä uusia tekniikoita.
One graphic work (etching and aquatint) that I made some years ago: "The odd ones"
Aurinkoista aprillia - kevättä kohti mennään taas kerran!