Valmistumisen iloa

My newest surprise jacket with matching earrings, of course...

Edellisessä postauksessa mainitsemani viittävaillevalmis-villatakki on saanut napit ja on siis valmis. Ja jos jostakusta nyt tuntuu, että on tämän jo nähnyt, niin kerrottakoon, että tämä yksilö on laskujeni mukaan seitsemäs tätä mallia, ennen esittelemätön ja eka Nalle-langasta neulottu. Tein paitsi ohuemmasta langasta myös muuten pienemmän. Kuinka ollakaan, viimeiset korvikset olivat niin takkiin sopivia, että laitoin ne samaan kuvaan.

Back shall also have something to show :)

Olin jo ajatellut, että näitä takkeja ei enää syntyisi, mutta parin vuoden tauon jälkeen työ olikin tosi mukavaa. On taas kiva mallitakkikin esiteltäväksi seuraavalla yllätysnuttukurssilla. Mietin tässä, että mikäs otus se olikaan, joka ei pääse pilkuistaan eroon - minä en näköjään pääse tästä väriyhdistelmästä :)

Ei tuo villatakki mitään - ainakaan melkein mitään - mutta valmistunut on myös varsinainen iisakinkirkko...

Blouse of bourette silk, painted and sewn by myself, as the jewelry of newspaper

Luonnonvalkoisen raakasilkin tähän puseroon ostin kymmenen vuotta sitten silloisesta koulustani (vuorotteluvapaa meni opiskellessa) ja kankaan kuvioin artesaaniopintojeni silkkimaalauksen kurssilla. Puseron leikkaus alkoi vuosi sitten ja jatkui melkein samasta pisteestä tänä kesänä - valmiiksi asti! Vääntöä oli ja ilman hyvien ompelijaystävieni apua en tästä olisikaan selvinnyt. Kyllä ompelijat ovat erikseen, minun vahvuuteni on tuolla kuviontivaiheessa. On siinä tehty muotolaskosta ja muotokaitaletta, sovitettu ja sovitettu taas, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen - vaikka se ihan varmasti ei mikään taidonnäyte olekaan.

The button on the sleeve gives a little bit vintage look.

Hihoihin suunnittelin laskokset ja kiinnitin ne napeilla, jotka tulla tupsahtivat jostain juuri sopivasti. Tämä yksityiskohta antaakin minusta puserolle vintage-ilmettä. Muotokaitaleet on ommeltu käsin, meditatiivista puuhaa, joka minulle kyllä sopii oikein hyvin.

A handy small pouch is always welcome.

Puserokankaasta jäi vielä pieniä rippusia, joten kyhäsin sitten vielä pussukan niistä ja mustista pellavankappaleista. Korut olivatkin jo valmiina, ihmettelin vain, että sattuivat noin hyvin sopimaan, vaikka ovat myöhäisempää tuotantoa. Näillä asusteilla on tarkoistus suunnata kesän viimeiselle lomareissulle ihastelemaan syyskesän Pärnua. Jospa siellä saisin kuvan puserosta päälle puettuna.

Korviksien koukussa

Still making earrings...

Elämän koukutukset tulevat yllättäen - enpä olisi uskonut, että tämmöinenkin vielä tulee. Korviksia on siis syntynyt viime päivinä vilkkaasti, ja mikäpä sen hauskempaa. Näinkin pienessä työssä pääsee kivasti testailemaan erilaisia tekniikoita ja väriyhdistelmiä eli minun lempijuttujani.

Kesä ei ole mennyt muutenkaan kädet helmassa istuen, aina jokin työ on ollut meneillään. Jossain näin ohimennen virkatun puseron ja siitäpä tuli mieleen, että en ole vuosikausiin virkannut mitään vaatetta. Selailin kesälomareissulla  uusia käsityölehtiä mallin toivossa, mutta ei tärpännyt. No, kuinka ollakaan omasta lehtipinosta sitten löytyi malli, jota olen aina kuvaa katsoessani ihaillut.

Olipa alku hankalaa! Mallin mitat eivät täsmänneet ollenkaan, vaikka lanka (mandarin) ja koukku (2,5) ovat suoraan ohjeesta. Langan löyhä kierre tuntui aluksi myös melkein toivottomalta, mutta nyt olen jo ehtinyt nauttia tekemisestä.

I had almost forgotten how nice it is to crochet

Kuvassa vasemmalla on jakku, joka minullakin on tähtäimessä. Lopullinen päätös on tehtävä sitten, kun saan takakappaleen valmiiksi, ne ovat samanlaiset sekä jakussa että topissa.

Onneksi tämäkin lehti oli tullut säästettyä, vuosimallia 1998. Samaisesta lehdestä taisin ottaa mekon kaavan pari vuotta sitten.

Ja sitten pistäydytään huiviosastolla. Lypsyhuivit ovat menneet tänäkin kesänä hyvin kaupaksi ja onneksi näköpiirissä on vielä jokunen kauppatapahtuma.

As to my scarves, red is the most popular colour.

Punainen pitää pintansa, sitä menee aina kaikkein eniten, joten varastoa saa täydentää tuon tuosta.Viimeksi tuli kaksi pientäkin huivia - odottelen siis pieniä sinipiikoja...

Tässäpä näitä - seuraavaa postausta odottaa S-kokoinen yllätysvillatakki, josta puuttuvat vain napit. Kurssinpitäjän on välillä kerrattava itsekin, miten ne kaikki yksityiskohdat menivät.