Joulun lämpöä

Tämä vuosi on ollut se merkkivuosi, jolloin opettelin sukkien kutomista. Alkuvuodesta into oli kova ja opettelin erilaiset kantapäät ja kärjet. Viime aikoina puikot ovat olleet enimmäkseen narikassa, mutta yksi sukkapari nyt joka tapauksessa syntyi. Mestaria minusta ei tässä lajissa ole kehittynyt, mutta ehkä olen vähän jo jyvälle päässyt. Näihin  sukkiin värjäsin langan itse, ja aika kivasti nuo raidat onnistuivat. Lanka on Pirkanmaan kotityön sukkalankaa, paksuhkoa ja vähän karkeaakin. Sukat ovat nyt paketissa ja monta lämmintä ajatusta mukana :).

Lämpimiä ajatuksia - ja vähän muutakin - kätkee myös tämä joulupaketti. Pari kuukautta olen perehtynyt paketoinnin saloihin, ja omakin mielikuvitus alkoi toimia parahiksi joulutarpeisiin. Antajan ilo on ainakin aitoa.

Rauhaisaa joulunaikaa

Kassisarja jatkuu

A 2-coloured bag with my latest print

Kun kasseja kerran tarvitaan, niin täältä pesee :).  Tässä edelleen samaa mustaa kangasta kuin edellisissä, mutta nyt keksin panna tikkua ristiin vähän värikkäämmin kassin toisella puolella. Väri ei siis heijastu tiilistä, vaikka vähän siltä näyttää.

Eipä ole tällaista tullut ennen tehtyä, ja nytkin idea tulla putkahti painamisen aikana  - harvoin minä etukäteen näitä töitäni suunnittelenkaan tai sitten poikkean suunnitelmasta vähän sivuraiteille.

Primitivo, as I call this print

Toisen kassin Primitivo-printti on yksi lemppareitani. Mustalle pohjalle painettuna siihen tuli enemmän syvyyttä.

Nyt olen muistanut ommella myös tuon pikkuläpyskän, joka on niin "professional" ja painoin sitten myös nimeni samalle kankaalle. Tämä ihastuttava musta kangas on nyt käytetty loppuun ja siirryn tuohon ruskeaoranssiin., jota jo ostin hulppean palan.

Mustavalkoista maailmaa

Sen verran työpaikalla vihjattiin kassitarpeista, että pääsin taas lempihommaani: kankaan kuviointiin ja kassien ompeluun. Maisema kai se vaikuttaa, että kaikki värit ovat nyt liikaa. Mennään siis mustavalko-/harmaalinjalla. Palakaupasta löytyi houkuttelevan näköinen kiiltäväpintainen kangas, johon likakaan ei varmasti hevin tartu. Kangas on suhteellisin ohutta, mutta kasseissa ei kanneta mitään painavaa, joten ne varmaan kestävät. Ja tavaraa näihin kyllä mahtuu. Kuviot ovat samoja - ei leopardikaan pilkuistaan pääse - ja omaa silmääni nämä miellyttävät edelleen. Varsinkin ruudut ovat kestosuosikkini, ja kummasti nekin uusina versioina vähän kuin syntyvät aina uudelleen.

Kaiken mustuuden ja harmauden keskellä tuntui kuitenkin, että yksi pieni oranssi olisi paikallaan, varsinkin kun oranssi sattuu olemaan työpaikkani logon väri.

Omatkin kassit ovat jo pakattuna kohta alkavaa junamatkaa varten. Lyhyestä siis virsi kaunis tällä kertaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

P.s. Pieni sanaleikki vielä: mustat kassit ja mustad kassid - kaksi aivan eri asiaa....

Joulumyyjäiset mielessä

Earrings of aquarel paper for Christmas market

Olen vaihteeksi oikein innostunut korvakorujen tekemisestä. Sekin on laji, jossa parhaisiin tuloksiin pääsee ns. heittäytymällä, vaikka itse tekeminen vaatii myös tarkkuutta. Aluksi ideoita ei tunnu olevan, mutta muutaman parin jälkeen ollaankin jo ihan flow-vaiheessa. Siinä sitten syntyy myös uusia väriyhdistelmiä, kuten tämäkin alkuaan mustavalkoiseksi tarkoittamani pari.

Pysyn näissä abstrakteissa aiheissa, joissa pääasia on värien ja tietysti myös muotojen käyttö. Erityisesti nautin siitä, että värikerroksia tulee paljon kuten näissä yllä olevissa.

Mustavalkoisia pitäisi olla tarjolla runsaasti, mutta ne ovat kaikkein hankalimpia tehdä. Tässä nyt kuitenkin taas muutama pari.

Any hidden story....

Ihan kuin näissä olisi joku tarinakin - tietäisi vain, mikä... Mustavalkoisten lakkaaminen tuottaa tuskaa, sillä jostain syystä musta tahtoo levitä väkisin. Ihmettelen myös, miksi se leviää vain ja ainoastaan korun etupuolella, kääntöpuolesta tulee kyllä ihan siisti.

New form, new inks

Viimeisiin kokeilin ihan uutta muotoa ja myös uusia musteita, ja tulos on mielestäni vähän kuin satukirjasta. Houkuttelee jatkamaan samalla linjalla. Tämä onkin juuri se piste, jossa luovuus jo kukoistaa.

Tulevana viikonloppuna olen sekä lauantaina että sunnuntaina Kankurin joulumyyjäisissä Kokkolassa. Siitäpä se taas alkaa! Sitä ennen on vielä tarkoitus ahkeroida.

Väreistä voimaa

Valkoiset batistihuivit saivat reaktiiviväreillä uudet, syvät sävyt. Päätin jättää ne ilman painokuvioita, koska värit ovat itsessään niin herkulliset. En myöskään silittänyt näitä, koska pieni ryppyisyys sopi niihin hyvin. Tulevat käyttäjät voivat itse valita, miten sileinä huivin haluavat pitää.

Värjäys on aina jännittävää ja yllätyksellistä. Tässä erässä kaikkien aineiden ja osatekijöiden suhteet osuivat kohdalleen ja väreistä tuli juuri niin voimakkaita kuin oli tarkoituskin.

 Osan huiveista silitin aivan sileiksi. Siinä ne nyt odottavat joulumyyjäisiä.

Huomaan, että päivien lyhetessä myös aikaansaannokset vähenevät. Korvakoruihinkin tulee näköjään syksyistä melankoliaa.  Toisaalta on kiva huomata, että aina jostain löytyy uusi kuva-aihe ja uudet värisävyt.

Nyt on sitten vain suostuttava tähän kaamokseen ja elettävä sen ehdoilla - annettava kai itselleen anteeksi sekin, että ajatus ei lennä eikä tekstiä synny...

Työasioita

Taas syntyi yksi pussukka kassien ylijäämämateriaalista ja uudella leimasimella tehdystä koetilkusta. Koetilkku tuli käytettyä niin, että roskiin meni noin yksi neliösentti! Pussukan pyöreä pohja on tuosta yksivärisestä kankaasta, mutta sain kuin sainkin reunaan pienen kuviollisen piristyksen. Nyt hoksasin myös tehdä nauhojen päihin pikkuruiset läpyskät, yksityiskohta sekin. Pussukka lähtee huomenna työpaikalle.

Työpaikalta saan impulssit ja joskus valmiit ideatkin moniin töihini. Repertuaaria riittää! Nyt olivat vuorossa hiiret. Tein myös virkkaamalla juuston, jossa oli pidempiä ja lyhyempiä reikiä tai onkaloita, joissa nämä hiiret asustavat. Juustosta jäi kuva ottamatta. Jutun juju on harjoitella sorminäppäryyttä.

 

Elämäni on ollut yllätyksellistä. Enpä olisi muutama vuosi sitten siellä tullipapereiden ym. maailmassa osannut unta nähdä, että piirrän töissä vielä prinsessoja! Sekin ihme on nyt nähty:).

Kaikesta päättäen sisäinen pikkutyttöni on edelleen hengissä ja voi hyvin. Prinsessat tulivat muistipelikortteihin enkä ehtinyt muista piirroksista kuvia ottaakaan.

Työhön liittyvät myös seuraavat kuvat. Virkistyspäivänä saimme kokeilla ihan uutta tekniikkaa, johon tuskin oma-aloitteisesti olisin koskaan törmännyt.Tähti on tehty pujottelemalla lasiputkia lankaan. Työ oli yllättävän kiehtovaa, samoin kuin lopputuloskin. Tekniikka on sama kuin himmelinteossa, jota en ole itse koskaan kokeillut. Putkissa on pieni reikä, joten neula oli aivan hengetön ja langan saaminen sen silmään oli jo melkoinen haaste. Lanka puolestaan pääsi minulta pariin kertaan katkeamaan,  ja sittenpä ilman hyvää ohjaajaa olisikin ollut jo aivan hukassa. Tähti siitä lopulta kuitenkin tuli, vähän hontelo, mutta sentään koossa pysyvä.

Kaamos on koittanut, ja päivänvalo alkaa olla vähissä. Nyt on kuitenkin aika nauttia ruskan värikyllyydestä täysin siemauksin ennen kuin siirrytään mustavalkoiseen aikaan. 

Uutta ja kierrätettyä

Jos en aivan väärin muista, en ole koskaan aikaisemmin tehnyt mustavalkoista huivia, joten kai nyt sitten jo oli aikakin. Tilasin koe-erän pitkiä valkoisia batistihuiveja ja kokeilin, miltä näyttää Tikkua ristiin -kuvioni ihan valkoisella pohjalla. Graafiselta näyttää. Tämä lähti jo postissa tyttärelle, mutta uusi sarja syntynee joulumyyjäisiin. Itse en osaa mustavalkoista käyttää, mutta sehän on aina muodissa ja pukee monia muita.

Päätin purkaa vanhan aniliininpunaisen pellavatunikani, jota ei enää tänä kesänä tullut pidettyä. Siinä on kuitenkin reilusti materiaalia vaikkapa pussukoihin. Huomasinpa siinä purkaessani, että taskupussit ovat jo sellaisinaan pussukat enkä onneksi ehtinyt niitä purkaa. Sen sijaan ompelin suihin vähän trikoota ja laitoin kuminauhan. Uskon, että työkaverini keksivät niiden sisälle jotain kivaa lapsiasiakkaiden iloksi.

Parin kuukauden neulelakkonikin päättyi, ja vauvan yllätysnuttu on jo hyvässä alussa. Vauvoja ei ole tiedossa eikä lokakuun kurssillekaan vielä tarpeeksi osallistujia, mutta pysyypä ainakin itsellä tuntuma nutun tekemiseen. Kiva, että on taas huomisaamuna pienet tuliaiset töihin vietävänä:).

Tikkua ristiin

Bags once again, with a new print

Palakaupasta löytyi taas sopivia palasia samaa kangasta, josta olen työpaikalle tehnyt kassisarjaa. Onneksi kasseja tarvitaan, joten saatoin hyvällä syyllä ryhtyä lempipuuhaani (siis yhteen niistä monista...) eli kankaankuviointiin. Pitkästä aikaa tuli myös idea uudesta printistä, joka näkyy vasemmanpuoleisissa kasseissa.

3 + 3 + 3 + 3....

Muilla kuoseillani ei  juuri ole nimiä, mutta tästä näin heti, että nyt syntyi "Tikkua ristiin". Luonnosten tekeminen on jännää ja minulla kuviot löytyvät nimenomaan piirtämällä, ei valmiista visiosta. Silmät odottavat siis, mitä vasen käsi saa aikaan :). Kuvioideni on oltava aina joka suuntaan toimivia ja se on myös yksi kiva haaste piirtämisessä.

New print tested on a scarf

Kuvioiden pitää tietenkin olla mahdollisimman monikäyttöisiä ja ajattomia. Lypsyhuivikin sai siis uutta ilmettä.

One simple and one more decorated

Kasseja tehdessä leikkaan pohjan kulmaa varten pois pienet palaset ja siitä jäännösmateriaalista saa sitten vielä pussukoita. Tässä tötsässä on pyöreä pohja. Eläinpussukka tuli ja meni - ensimmäinen asiakas nappasi sen mukaansa viime lauantain markkinoilla. Sen vuorikin oli itse kuvioimastani kankaasta. Eläinkankaita on vielä, joten pitääpä ahkeroida joulumarkkinoille.

Ja nyt jatkamaan käsityöläisen antoisaa elämää... Tässä jos missä kättensä työt sekä näkee että tuntee.

Ompelukone ja pesukone hurisseet

Two pouches of a fabric I painted some years ago

Työpaikallani kaivattiin ilokseni näin syksyn saapuessa uusia pussukoita. Kävin siis taas kertaalleen läpi kangasvarastoni, ja nyt pääsi tämäkin muutama vuosi sitten maalaamani kangas hyötykäyttöön. Olen sitä ehtinyt jo moneen kertaan aiemminkin sovitella yhteen jos toiseenkin tarkoitukseen, mutta aina se on mennyt takaisin komeroon. Kuosi on sangen yksinkertainen, mutta miellyttää raikkaudessaan omaa silmääni enkä ole muita vastaavia tehnyt.

Tässäpä käyttötarkoitukset. Isompi on tablettia varten. Koska koneessa on suojakuori (kuvan koneessa ei), niin en laittanut pussukkaan mitään pehmustetta, vain vuorisilkin ja suuhun tarrakiinnityksen. Tilaa piti varata myös laturille. Kankaan väritys on sikälikin hyvä, että se erottuu hyvin isommastakin kassista muiden tavaroiden joukosta. Pienemmästä pussista pilkottavat laminoidut ja magneetein varustetut kuvat, jotka myös olen askarrellut.

Marimekkko on the left, my own on the right

Nämä ovat ihan peruspusseja kaikenlaisen pikkutavaran kuljettamiseen. Vasemmanpuoleinen on Marimekon design, oikanpuoleinen minun omani. Lisää on tulossa, kunhan ehdin istua ompelukoneen ääreen. Näillä markkinoilla kysyntä ja tarjonta ovat kutakuinkin tasapainossa!

Colours, colours!

Rannekkeet eivät ole vielä oikein tehneet kauppaansa, mikä saattaa kyllä johtua myös tästä kesäisestä säästä. Tosin huomaan nyt, että taisin myydä yhden parin niin, ettei siitä jäänyt edes kuvaa. Ensi lauantaina olen taas myyntitouhussa.

Neulomis- ja virkkaamislakkoni on pitänyt ilman ainuttakaan retkahdusta! Ensi kuussa on ikisuosikiksi muodostunut yllätysnuttukurssi, jota varten on varmaan viisainta vähän verrytellä puikkojen kanssa itsekin, mutta ei vielä.

Syksyyn valmistumista

Felting again after a while

Käsitöissä mennään edelleen torit ja markkinat mielessä - ja syksy. Tänään Pertun päivänä on kyllä meilläpäin saatu nauttia kivasta syyskesän poutapäivästä (ainakin tähän asti) eli Pärttulin pikkukesästä kaikesta päättäen. Menneellä viikolla huovutin pitkästä aikaa rannekkeita, koska niille on jo ollut menekkiä.

Tätä paria tehdessäni mietin, olenko nähnyt koko kesänä kanervan kukkivan. En muista - ja vika on kai itsessäni. Joko olen kulkenut silmät ummessa tai sitten en ole metsään sattunut oikeaan aikaan. Väriyhdistelmä toi joka tapauksessa kanervat mieleen.

Every pair is different

Sinistä taivasta ja mustikoita on sentään näkynyt, ihan tänäänkin! Ja puolukatkin jo tervehtivät metsässä kulkijaa punaisin poskin. Luvassa siis vielä monta onnellista ja värikästä hetkeä metsän siimeksessä.

Voipa olla, että tässä lähiviikkoina pesukone vielä pyörittää muutamat rannekkeet. Mitenkään koneelliseksi tätä työtä ei silti voi sanoa.  Kone tekee sen tylsimmän ja työläimmän osan, mutta sitä ennen ja sen jälkeen minulla on vielä monta työvaihetta.

Mikä se siellä ropiseekaan.... No sadepa tietysti; pitkästi ei tällä kertaa tästä pikkukesästä saanut nauttia. 

Torikuulumisia

Before two heavy rain showers...

Päätin keväällä, että tänä kesänä käyn ahkerasti oman kaupungin iltatorilla ja päätöksessä olen myös pysynyt, vaikka torikauppa meillä vähän nihkeätä onkin. Aina sieltä kuitenkin on plussan puolella kotiin tultu. Ja kun sitten torikaupan makuun pääsin, niin enpä malttanut myös lomareissulla olla käymättä ihan vieraalla torilla. Onneksi tuotteeni ovat niin kevyitä ja helposti kuljetettavia, että niiden rahtaaminen julkisessakin liikenteessä onnistuu vallan mainiosti.

Many of my newspaper dolls have found their way to birthday presents to several countries.

 

 

Where have all the clients gone....

Lypsyhuivit ovat huvenneet tasaiseen tahtiin, joten niitä piti jo ruveta tekemään ennen kuin kokonaan loppuvat.On kiva, että värivalikoimaa on runsaasti.

Some more scarves

Vihreistä tuli niin kauniita, että voisin pitää ne itsekin, mutta kyllä ne nyt torille kuitenkin lähtevät. Saattaa kestää kauankin, ennen kuin niille sopiva ihminen löytyy - tai sitten ei. Kuvista ei varmaan voisi arvata, että materiaali on sideharsoa, sitä kun hyvin harva tunnistaa edes koetellessaan. Ensimmäinen arvaus on lähes poikkeuksetta pellava.

Purple shades

Tässä kolme luumunpunaista huivia. Kyllä värien sekoittaminen on ihanaa; minulla on vain päävärit punainen, sininen ja keltainen. Väreihin tuo syvyyttä ja vivahteita myös se, että huivi on sekä värjätty että painettu, mitä ostajat eivät myöskään tunnu huomaavan.

Blue like the sky

Ja vielä huivi myös täti siniselle :).  Siniset olivat päässeetkin loppumaan kokonaan ja eikös vain viimeksi joku olisi halunnut juuri sinisen.
Toritarinan päätteeksi vielä uusimmat akkani, jotka jo poseeraavat tässä seuraavaa tori-iltaa odotellessa. Siinä on tuote, joka jakaa ihmiset kahteen leiriin!

Pikkusormi kankaankuvioinnille - ja kuinkas sitten kävikään...

Fabric painting is so fascinating!

Pitihän arvata - en pystynyt pitämään hyppysiäni irti kankaankuvioinnista, kun löysin pari lisäpalaa samaista satiinia. Olisi ehkä viisainta sanoa, että tämä on vasta alkua! Liisterikuviointi on mahtavaa.

Sama kangas siis, vain vähän eri kohdasta. Kuviot eivät toistu mitenkään, vaan kaikki on vapaata pudottelua.
Saapa nähdä, löytääkö tämä kangas kantajansa; toistaiseksi en suunnittele itse ompelevani siitä mitään.

Näköjään ihminen pystyy olemaan erossa puikoista ja langoista aika helposti, ja hartiat kyllä kiittävät :). Enpä siis taida edes huomiselle junamatkalle ottaa mitään käsityötä mukaan.

Haaveista totta

The tunic I sewed of the fabric, last presented.

Nyt on tunika valmis ja koeajokin (joen rantaan uimaan) tehty. Ihan passeli - ei siis täydellinen, mutta riittävän hyvä. Ei hierrä eikä ahdista. Selästä tuli vähän liian leveä, mutta näillä helteillä se ei haittaa. Mikäpä persoonallisia vaatteita olisi tehdessä, jos ompelutaito olisi parempi. Tai siis jos olisin ensinnäkin tarkemman työn tekijä, mutta kun aina kaavoja piirtäessä ja kappaleita sitten yhdstellessä huomaa, että olenpa taas vetänyt vähän mutkia suoriksi tai tehnyt valtavat saumanvarat tai jotain muuta vastaavaa. Kankaita kuvioidessa taas saa irrotella vapaasti milleistä tai senteistä välittämättä!

The only one and unique

Yksi on ainakin varmaa; jos joku kiinnittää asuuni huomiota, niin eipähän tarvitse sanoa, että se on vain alennusmyynnistä ostettu :). Hinta tosin tuskin nousee edes alehinnan tasolle, mutta eipä tämä uniikkikappale kävele missään vastaan eikä roiku kauppojen aletangoilla.
Varsinainen haaveiden täyttymys olisi, jos joku (ompelutaitoiinen) haluaisi minun kuvioimani kankaan. Sitä ihmettä odotellessa toivottelen kaunista kesää. Tarkoitus ei ole paljon käsitöitä harrastaa tulevina viikkoina...

Kukkamekkohaaveissa

Kankaita järjestellessäni osui käteen palakaupasta ostamani kitinvärinen puuvillasatiinin pala. Se kaipasi ehdottomasti piristystä - ja niinpä taisin kaivata itsekin. Annoin siis palaa! Ihastuin liisteriin, kun kuvioin työpaikan verhoja, joten päätin jatkaa samalla linjalla. Maalailin siis ensin pohjaa melko lailla peittoon, sillä en halunnut valmiiseen kankaaseen kovin suuria kontrasteja.

Kun pohja oli kuivunut, otin liisterin esille. Tein matonkuteista pienen huiskun leimasimeksi, ja sillä tehty vähän epämääräinen kuvio osoittautuikin ihan kivan näköiseksi. Sitten piti taas liisterin kuivua ennen kuin työtä pääsi jatkamaan.

Liistern kuivuttua maalasin kankaan lähes umpeen. En osaa näitä kuviointihommia edelleenkään tehdä suunnitelmallisesti, vaan täysin näppituntumalla. Tosin olin ajatellut laittaa tähän kankaaseen myös hiukan vihreää vastapainoksi, mutta tässä vaiheessa se ei tuntunutkaan hyvältä. Sen sijaan liruttelin vielä lusikalla kankaan pintaan oikein tummanpuhuvia juovia.Kangas oli siis kuvioitu, mutta sittenpä vasta alkoi se jännittävä osuus eli mikä jää jäljelle, mikä häviää. Kaikki kerrokset piti ensin kiinnittää silittämällä ja sitten - alkaa irrottaa! Liottelin liisteriä ensin ihan pesualtaassa käsin, mutta loppusilaus tuli pesukoneessa. Tekniikka toimi ihan hyvin ja kankaassa on paljon ihastuttavia yksityiskohtia ja värisävyjen kohtaamisia. Jotain särmää siinä olisi voinut olla, lopputulos on ehkä vähän liiankin harmoninen nykyiseen makuuni, mutta toisaalta näen kankaassa jotain entisaikojen kesämekkotunnelmaa.
Nytpä sitten kokoilen voimia, että uskaltaisin upottaa kankaaseen myös sakseni :). Tavoitteena ei ole ihan mekko, vaan tunika, jonka kaavatkin on jo piirretty. Tässä vaiheessa ompelupuolen artesaanit käyvät vähän kateeksi!

Tämä kolmikko toivotteli aamulla hyvät huomenet :) Keskiviikkona sitä päästään taas torille!