Pikkusormi kankaankuvioinnille - ja kuinkas sitten kävikään...

Fabric painting is so fascinating!

Pitihän arvata - en pystynyt pitämään hyppysiäni irti kankaankuvioinnista, kun löysin pari lisäpalaa samaista satiinia. Olisi ehkä viisainta sanoa, että tämä on vasta alkua! Liisterikuviointi on mahtavaa.

Sama kangas siis, vain vähän eri kohdasta. Kuviot eivät toistu mitenkään, vaan kaikki on vapaata pudottelua.
Saapa nähdä, löytääkö tämä kangas kantajansa; toistaiseksi en suunnittele itse ompelevani siitä mitään.

Näköjään ihminen pystyy olemaan erossa puikoista ja langoista aika helposti, ja hartiat kyllä kiittävät :). Enpä siis taida edes huomiselle junamatkalle ottaa mitään käsityötä mukaan.

Haaveista totta

The tunic I sewed of the fabric, last presented.

Nyt on tunika valmis ja koeajokin (joen rantaan uimaan) tehty. Ihan passeli - ei siis täydellinen, mutta riittävän hyvä. Ei hierrä eikä ahdista. Selästä tuli vähän liian leveä, mutta näillä helteillä se ei haittaa. Mikäpä persoonallisia vaatteita olisi tehdessä, jos ompelutaito olisi parempi. Tai siis jos olisin ensinnäkin tarkemman työn tekijä, mutta kun aina kaavoja piirtäessä ja kappaleita sitten yhdstellessä huomaa, että olenpa taas vetänyt vähän mutkia suoriksi tai tehnyt valtavat saumanvarat tai jotain muuta vastaavaa. Kankaita kuvioidessa taas saa irrotella vapaasti milleistä tai senteistä välittämättä!

The only one and unique

Yksi on ainakin varmaa; jos joku kiinnittää asuuni huomiota, niin eipähän tarvitse sanoa, että se on vain alennusmyynnistä ostettu :). Hinta tosin tuskin nousee edes alehinnan tasolle, mutta eipä tämä uniikkikappale kävele missään vastaan eikä roiku kauppojen aletangoilla.
Varsinainen haaveiden täyttymys olisi, jos joku (ompelutaitoiinen) haluaisi minun kuvioimani kankaan. Sitä ihmettä odotellessa toivottelen kaunista kesää. Tarkoitus ei ole paljon käsitöitä harrastaa tulevina viikkoina...

Kukkamekkohaaveissa

Kankaita järjestellessäni osui käteen palakaupasta ostamani kitinvärinen puuvillasatiinin pala. Se kaipasi ehdottomasti piristystä - ja niinpä taisin kaivata itsekin. Annoin siis palaa! Ihastuin liisteriin, kun kuvioin työpaikan verhoja, joten päätin jatkaa samalla linjalla. Maalailin siis ensin pohjaa melko lailla peittoon, sillä en halunnut valmiiseen kankaaseen kovin suuria kontrasteja.

Kun pohja oli kuivunut, otin liisterin esille. Tein matonkuteista pienen huiskun leimasimeksi, ja sillä tehty vähän epämääräinen kuvio osoittautuikin ihan kivan näköiseksi. Sitten piti taas liisterin kuivua ennen kuin työtä pääsi jatkamaan.

Liistern kuivuttua maalasin kankaan lähes umpeen. En osaa näitä kuviointihommia edelleenkään tehdä suunnitelmallisesti, vaan täysin näppituntumalla. Tosin olin ajatellut laittaa tähän kankaaseen myös hiukan vihreää vastapainoksi, mutta tässä vaiheessa se ei tuntunutkaan hyvältä. Sen sijaan liruttelin vielä lusikalla kankaan pintaan oikein tummanpuhuvia juovia.Kangas oli siis kuvioitu, mutta sittenpä vasta alkoi se jännittävä osuus eli mikä jää jäljelle, mikä häviää. Kaikki kerrokset piti ensin kiinnittää silittämällä ja sitten - alkaa irrottaa! Liottelin liisteriä ensin ihan pesualtaassa käsin, mutta loppusilaus tuli pesukoneessa. Tekniikka toimi ihan hyvin ja kankaassa on paljon ihastuttavia yksityiskohtia ja värisävyjen kohtaamisia. Jotain särmää siinä olisi voinut olla, lopputulos on ehkä vähän liiankin harmoninen nykyiseen makuuni, mutta toisaalta näen kankaassa jotain entisaikojen kesämekkotunnelmaa.
Nytpä sitten kokoilen voimia, että uskaltaisin upottaa kankaaseen myös sakseni :). Tavoitteena ei ole ihan mekko, vaan tunika, jonka kaavatkin on jo piirretty. Tässä vaiheessa ompelupuolen artesaanit käyvät vähän kateeksi!

Tämä kolmikko toivotteli aamulla hyvät huomenet :) Keskiviikkona sitä päästään taas torille!