Uutta ja kierrätettyä

Jos en aivan väärin muista, en ole koskaan aikaisemmin tehnyt mustavalkoista huivia, joten kai nyt sitten jo oli aikakin. Tilasin koe-erän pitkiä valkoisia batistihuiveja ja kokeilin, miltä näyttää Tikkua ristiin -kuvioni ihan valkoisella pohjalla. Graafiselta näyttää. Tämä lähti jo postissa tyttärelle, mutta uusi sarja syntynee joulumyyjäisiin. Itse en osaa mustavalkoista käyttää, mutta sehän on aina muodissa ja pukee monia muita.

Päätin purkaa vanhan aniliininpunaisen pellavatunikani, jota ei enää tänä kesänä tullut pidettyä. Siinä on kuitenkin reilusti materiaalia vaikkapa pussukoihin. Huomasinpa siinä purkaessani, että taskupussit ovat jo sellaisinaan pussukat enkä onneksi ehtinyt niitä purkaa. Sen sijaan ompelin suihin vähän trikoota ja laitoin kuminauhan. Uskon, että työkaverini keksivät niiden sisälle jotain kivaa lapsiasiakkaiden iloksi.

Parin kuukauden neulelakkonikin päättyi, ja vauvan yllätysnuttu on jo hyvässä alussa. Vauvoja ei ole tiedossa eikä lokakuun kurssillekaan vielä tarpeeksi osallistujia, mutta pysyypä ainakin itsellä tuntuma nutun tekemiseen. Kiva, että on taas huomisaamuna pienet tuliaiset töihin vietävänä:).

Tikkua ristiin

Bags once again, with a new print

Palakaupasta löytyi taas sopivia palasia samaa kangasta, josta olen työpaikalle tehnyt kassisarjaa. Onneksi kasseja tarvitaan, joten saatoin hyvällä syyllä ryhtyä lempipuuhaani (siis yhteen niistä monista...) eli kankaankuviointiin. Pitkästä aikaa tuli myös idea uudesta printistä, joka näkyy vasemmanpuoleisissa kasseissa.

3 + 3 + 3 + 3....

Muilla kuoseillani ei  juuri ole nimiä, mutta tästä näin heti, että nyt syntyi "Tikkua ristiin". Luonnosten tekeminen on jännää ja minulla kuviot löytyvät nimenomaan piirtämällä, ei valmiista visiosta. Silmät odottavat siis, mitä vasen käsi saa aikaan :). Kuvioideni on oltava aina joka suuntaan toimivia ja se on myös yksi kiva haaste piirtämisessä.

New print tested on a scarf

Kuvioiden pitää tietenkin olla mahdollisimman monikäyttöisiä ja ajattomia. Lypsyhuivikin sai siis uutta ilmettä.

One simple and one more decorated

Kasseja tehdessä leikkaan pohjan kulmaa varten pois pienet palaset ja siitä jäännösmateriaalista saa sitten vielä pussukoita. Tässä tötsässä on pyöreä pohja. Eläinpussukka tuli ja meni - ensimmäinen asiakas nappasi sen mukaansa viime lauantain markkinoilla. Sen vuorikin oli itse kuvioimastani kankaasta. Eläinkankaita on vielä, joten pitääpä ahkeroida joulumarkkinoille.

Ja nyt jatkamaan käsityöläisen antoisaa elämää... Tässä jos missä kättensä työt sekä näkee että tuntee.

Ompelukone ja pesukone hurisseet

Two pouches of a fabric I painted some years ago

Työpaikallani kaivattiin ilokseni näin syksyn saapuessa uusia pussukoita. Kävin siis taas kertaalleen läpi kangasvarastoni, ja nyt pääsi tämäkin muutama vuosi sitten maalaamani kangas hyötykäyttöön. Olen sitä ehtinyt jo moneen kertaan aiemminkin sovitella yhteen jos toiseenkin tarkoitukseen, mutta aina se on mennyt takaisin komeroon. Kuosi on sangen yksinkertainen, mutta miellyttää raikkaudessaan omaa silmääni enkä ole muita vastaavia tehnyt.

Tässäpä käyttötarkoitukset. Isompi on tablettia varten. Koska koneessa on suojakuori (kuvan koneessa ei), niin en laittanut pussukkaan mitään pehmustetta, vain vuorisilkin ja suuhun tarrakiinnityksen. Tilaa piti varata myös laturille. Kankaan väritys on sikälikin hyvä, että se erottuu hyvin isommastakin kassista muiden tavaroiden joukosta. Pienemmästä pussista pilkottavat laminoidut ja magneetein varustetut kuvat, jotka myös olen askarrellut.

Marimekkko on the left, my own on the right

Nämä ovat ihan peruspusseja kaikenlaisen pikkutavaran kuljettamiseen. Vasemmanpuoleinen on Marimekon design, oikanpuoleinen minun omani. Lisää on tulossa, kunhan ehdin istua ompelukoneen ääreen. Näillä markkinoilla kysyntä ja tarjonta ovat kutakuinkin tasapainossa!

Colours, colours!

Rannekkeet eivät ole vielä oikein tehneet kauppaansa, mikä saattaa kyllä johtua myös tästä kesäisestä säästä. Tosin huomaan nyt, että taisin myydä yhden parin niin, ettei siitä jäänyt edes kuvaa. Ensi lauantaina olen taas myyntitouhussa.

Neulomis- ja virkkaamislakkoni on pitänyt ilman ainuttakaan retkahdusta! Ensi kuussa on ikisuosikiksi muodostunut yllätysnuttukurssi, jota varten on varmaan viisainta vähän verrytellä puikkojen kanssa itsekin, mutta ei vielä.