Niinhän siinä kävi, että huivien tekeminen ei jäänyt kahteen kappaleeseen. Kävinpä kangaskaupassa hakemassa lisää vaippakangasta ja ilmoittauduin Suntin suurmarkkinoille (Kokkolassa), jotka pidetään ensi viikonloppuna ja aloin urakoida. No, mitään suuria sarjoja tässä ei kyllä synny - päinvastoin, jokainen huivi on ihan omannäköisensä uniikkikappale. Nämä ovat suhkoht valmiita, nimeni vielä puuttuu. Uudet värjäykset ovat kuivumassa - sisällä - ulkona tulee vettä kuin aisaa.
Myös villatakkini on tässä välillä valmistunut. Se on sekä onnistunut että epäonnistunut... Koko on juuri sopiva ja siitä tuli juuri semmoinen niukka ja yksinkertainen ja kevyt, jota haikailin. Ongelmaa tuottaa napitus - ja senhän toki tiesin jo tehdessäni, mutta pitihän tämä juttu vielä todistaa itselleen :). Nappeja pitäisi olla enemmän, mutta kun löysin nämä nööbid syksyllä Tallinnan Martin markkinoilta eikä niitä tainnut enempää olla, niin pakko ne oli tähän takkiin saada. Napit on Juks-työkeskuksen keramiikkaa ja tosi kauniita. Nappilistan tein virkkaamalla, kun takin neule on niin resorimaista. Napit ovat myös vähän liian painavat, kun lanka on niin kovin kevyttä. Nyt on sitten kaksi vaihtoehtoa: joko vaihdan napit ja siis puran nappilistan tai - helpompi - ompelen edustan kiinni eli pidän tätä puserona - mutta kun tarvitsisin nimenomaan takkia. No, pähkäilen jonkun päivän. Kolmas vaihtoehto on tietenkin pitää takki tämmöisenä.
Vähän on vielä pitänyt juhlia opiskelujen loppumista; nyt ne tosiaan ovat ohi, eilen oli viimeinen kevätjuhla suvivirsineen ja tänään luin vielä lehdestä nimeni ammattiin valmistuneiden joukosta. Kertookohan kuva, mistä on kysymys. Tekaisin tuorejuustotortun, jonka pinnalle höyläsin valkosuklaata. Yksi ruusu on kasvanut laaksossa... Olenkohan nyt varmaan hehkuttanut tätä opiskeluani tarpeeksi?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti