Kahden (keskeneräisen) villatakin loukussa

Tämmöistä ei liene ennen tapahtunut; minulla on kaksi melkein valmista, mutta silti pahasti kesken olevaa villatakkia. Toisin sanoen, en olisi koskaan ennen antanut itselleni lupaa aloittaa uutta, jos edellinenkin on vielä vaiheessa. Näin sitä itselleen näköjään heltyy. Koetan kyllä selittää asiaa sillä, että vedän parhaillaan taas nuttu-/villatakkikurssia ja ohjaajalla kai on sentään pieni velvollisuuskin tehdä kokeiluja :).  Ainakin kurssilaiset ensimmäisellä kerralla tutkivat ja sovittelivat tätä takkiani innokkaasti.   Takkiahan voisi ensi silmäyksellä luulla jopa valmiiksi, mutta ehei. Hihat ovat vielä vailla jatkokappaleita, ja nappilistan taidan joutua vielä purkamaan.

Yllätys antaa odottaa itseään vielä hetken.

Looking forward to a nice surprise...

Takki numero kaksi sai alkunsa siitä, että joku ohimennen kehaisi, miten hauskoja palavillatakkini ovat. No, eihän tämä tyttö enempää sytykettä tarvitse, kun langat olivat jo valmiina. Siinä hötäkässä tuli luotua silmukoitakin SATA LIIKAA. Purkaminen on siis myös tullut tutuksi - seikka joka on hyvä pitää esillä myös kursseilla, aina parempi, kun kertoo omia kokemuksiaan :).  Suuren inostuksen ja melkoisen lankasekamelskan siivittämänä takki on edistynyt oikein lupaavasti. Tosin tuntuu, että jotkut mittasuhteet ovat edelleen vähän pielessä, mutta sen verran olen jo sovitellut, että passelilta tuntuu.