Liputuspäivää

Uusia lypsyhuiveja pukkaa.Summittaisten laskujeni mukaan tässä ollaan suurin piirtein puolivälissä valmistusprosessia :).  Onneksi kaikissa vaiheissa näkee kätensä jäljen selvästi, ja työ tuottaa iloa. Sattuisipa nyt edes vähän tuulemaan (taisivat tosin luvata isojakin lukemia..), että nämä iloiset väriläiskäni vähän kuivuisivat ennen silitystä.  Kaamosaurinko ainakin paistaa, kuten kuvasta näkyy.

Jos mennään vähän taaksepäin huivihommaa, niin äsken näytti tältä. Väri ei oikeasti tietenkään ole peräisin karpaloista, mutta yhtäläisyyttä ei voi kieltää. Tekijän silmissä karpalot kangastavat edelleen - siis ne, jotka odottavat siellä suolla.

Kun pitkästä aikaa taas rupesin silkkiä maalaamaan, piti tehdä saman tien toinenkin huivi. Päätin testata, miten suolatekniikka sopisi maalauksen kanssa. Sinänsä en ole osannut oikein innostua suolan käytöstä, mutta hyvähän on kokeilla kaikenlaista. Kokeilu taitaa jäädä kuitenkin tähän yhteen; ei ole minun lajini.

Onnistunein osuus näkyy tässä! Voi miten viehättäviä suolarakeita syntyikään, kuin pieniä jalokiviä. No, roskiin menivät saman tien eikä itse huivia voi pahemmin kehua.

Eipä minulla silti ole sydäntä näitä kahta luotuani kyllä moitiskellakaan - siinäpä nyt napittavat toisiaan silmiin.

Silkin ja villan terapiaa

Kurkkukivussa ei ole yleensä paljon kehuttavaa, mutta nyt kun olen pari vuorokautta kärvistellyt sen kanssa sisätiloissa, niin tulipahan mieleen ruveta pitkästä aikaa maalaamaan silkkiä. Tulos: kipu ei hävinnyt, mutta unohtui - ja hyvä niin.

Kuvista kyllä huomaa, että edellisestä maalaamisesta on mennyt aikaa; sen verran kökköjä ne ovat. Itse tekeminen sen sijaan vei taas mennessään. Silkkimaalaus ei tietääkseni ole Suomessa ainakaan mitenkään muodissa, mutta aina silloin tällöin löytyy joku, jota luotuni puhuttelevat.Voin siis jatkaa tälläkin saralla - seuraava liina onkin jo pingotettuna kehykseen.

My surprise jacket - a little bit mysterious also..

Vähän reppana on myös villatakki, joka nyt sitten - monien mutkien ja purkamisten jälkeen  - valmistui. Se on A-linjainen, lyhyt ja leveä, varsinkin takaa...  Osin oli kyllä näin tarkoituskin, mutta kaikesta päättäen myös jonkinlaisella laskuvirheellä on osansa asiassa.

Wide enough, soft and light

Tämä on sitä itsensä hyväksymisen koulua: on oltava malttia purkaa selvät virheet, mutta joskus on lupa myös tyytyä vähemmän täydelliseen tulokseen. Kaiken kaikkiaan pidän tästä röijystä kovasti; siinä on paljon juuri sitä, mitä halusinkin. Päällä se ei tosin sovituksia lukuun ottamatta ole ehtinyt olla. Ja miten pehmeä ja kevyt! Pirkanmaan kotityön langasta tulee ihastuttava bouclé-pinta varsinkin ainaoikein-neuleella, ja vaaka osoitti painoksi n. 300 g.

Nööbid leidsin Karnaluksi tohutust valikust.

Napit - tai siis nööbid - löytyivät kuukausi sitten Karnaluksista enkä silloin edes hoksannut ajatella, että ne tulisivat jo näin pian käyttöön. Samaa pintakuviota oli useammanväristä ja vaistonvaraisesti valitsin nämä vihreät eli rohelised enkä paremmin olisi voinut valita. Harmi, että kamera ei taas toista värejä oikein; sininen on oikeasti lilansävyinen.
Toivottavasti tokenen viikon töihin - jos en, niin taidanpa tietää, mitä teen :).