Uusia lypsyhuiveja pukkaa.Summittaisten laskujeni mukaan tässä ollaan suurin piirtein puolivälissä valmistusprosessia :). Onneksi kaikissa vaiheissa näkee kätensä jäljen selvästi, ja työ tuottaa iloa. Sattuisipa nyt edes vähän tuulemaan (taisivat tosin luvata isojakin lukemia..), että nämä iloiset väriläiskäni vähän kuivuisivat ennen silitystä. Kaamosaurinko ainakin paistaa, kuten kuvasta näkyy.
Jos mennään vähän taaksepäin huivihommaa, niin äsken näytti tältä. Väri ei oikeasti tietenkään ole peräisin karpaloista, mutta yhtäläisyyttä ei voi kieltää. Tekijän silmissä karpalot kangastavat edelleen - siis ne, jotka odottavat siellä suolla.
Kun pitkästä aikaa taas rupesin silkkiä maalaamaan, piti tehdä saman tien toinenkin huivi. Päätin testata, miten suolatekniikka sopisi maalauksen kanssa. Sinänsä en ole osannut oikein innostua suolan käytöstä, mutta hyvähän on kokeilla kaikenlaista. Kokeilu taitaa jäädä kuitenkin tähän yhteen; ei ole minun lajini.
Onnistunein osuus näkyy tässä! Voi miten viehättäviä suolarakeita syntyikään, kuin pieniä jalokiviä. No, roskiin menivät saman tien eikä itse huivia voi pahemmin kehua.
Eipä minulla silti ole sydäntä näitä kahta luotuani kyllä moitiskellakaan - siinäpä nyt napittavat toisiaan silmiin.
Oih - kadehduttavan ihania kässyjä.... mitä noista ihanista lipuista syntyykään - laitathan kuvia valmistuneistakin... Ihan mun värejä meinaan... Syysintoa!
VastaaPoista