Vuoden viimeiset

Should I finally start knitting socks...

Niinhän sitä sanotaan, että asiat vaativat kypsymistä...  Nyt minusta alkaa tuntua, että olen tarpeeksi kypsä aloittamaan sukkien kutomisen :). Johan tätä on saanutkin odotella! Nämä pinkit sukat syntyivät tässä joulun jälkeen ja ovat todella perusperussukat ja aivan suoraan ohjeen mukaan tehdyt. Biologinen ikäni ei siis ole mennyt ihan samaa tahtia sukkien neulomisen kanssa - mutta onko loppujen lopuksi väliä, missä järjestyksessä taidot karttuvat. Sen verran innostuin, että kaivelin lankakopastani sukiksi sopivia keriä ja keränperiä ja sormet jo syhyvät, että pääsisi seuraavia aloittamaan. Tämän vuoden puolella se kyllä vielä tapahtuu!

At Christmas

Jouluna pääsin testailemaan trumpettihamettani ja siihen kuuluvaa wingspan-huivia, ja hyvältähän ne tuntuivat. Omasta varastosta löytyivät vielä asuun sopivat akvarellikorviksetkin.

Tämän käsityövuoden juttu taisivatkin olla nuo lyhennetyt kerrokset, joihin nämäkin molemmat neuleet perustuvat. Kummankin työtapa on tosi kiva, joten voisinpa tehdä vaikka toisenkin hameen - huiveja on tullut tehtyä jo aika monta -  mutta valitettavasti hameilla ei ole oikein käyttöä. Ja tämä eestiläinen maavillalankahan on aivan ihastuttavaa, kuten olen varmaan jo muistanut mainita.
Monenlaista on tullut tänäkin vuonna käsillä tehtyä ja paljon ilon hetkiä on saanut kokea, kun jotain on valmistunut. Välillä näytti, että keskeneräisiä töitä on liian kanssa, mutta uuden vuoden voin aloittaa tyytyväisenä ns melkein puhtaalta pöydältä; vain virkattu kesäjakku odottaa loppusilausta.
Kiitokset blogissani tänä vuonna vierailleille! Jatketaan käsitöiden parissa!

Joulunpunaista

Vielä yksi huovutettu huivi! Harmi, että sen kuvaaminen omin voimin osoittautui niin vaikeaksi. Minulta toivottiin "vähän isompaa punaista huivia" ja tässä tulos. No, varmuuden vuoksi jemmassa on kyllä myös vähän pienempi.

Kokoa ja näköä tässä on siis varsin runsaasti. Huivia voi pitää harteillaan tietenkin ihan sisävaatteidenkin kanssa, mutta takin alle sitä ei varmaan saa sullottua. Niin tai näin - se panee luultavasti pisteen tämän joulun huivinteolle.

Kaikkia arkihuolia ei vielä voi heittää, mutta käsityörintamalla nyt jo hiljenee. Yksi wingspan-huivi itselle on tosin työn alla, mutta sen valmistumisesta en ota paineita.

Toivotan kaikille blogissani vieraileville virkistävää ja leppoisaa joulunaikaa.

Frohe Weihnachten, Merry Christmas!

Käsityöläisen joulunalustouhuja

Silk and wool, phantastic materials

Männäviikolla on tullut hypisteltyä niin silkkiä kuin villojakin. Värjäsin muutaman ison silkkihuivin, pakalta ostettua 90 cm leveää metritavaraa, jonka päärmäsin käsin värjäyksen jälkeen. Sininen huivi oli vähän tylsän näköinen, joten rypistelin sen märkänä ja tässä aika herkullinen tulos.

Felting on cotton

Samasta värimaailmasta on myös tämä huovutettu "lypsyhuivini". Ja kuten arvata saattaa, villalla maalailu vei taas mukanaan.

Tästä itselleni tulee mieleen vähän menneen maailman maatuskahuivit. Huovutus on yllätyksellinen laji, siinäpä sen kiehtovuus piileekin. Yllätykset ovat tällä kertaa olleet iloisia.

Lilalla on aina ystävänsä, sen olen taas huomannut. Niihin kuulun kyllä itsekin.

Unique shopping bags

Kassisarjakin on kasvanut vielä muutamalla. Ja löytyihän blogin lukijoista sammaleenvihreän ystäväkin, jota edellisessä postauksessa haikailin. Piti tehdä siis vielä toinenkin sammaleenvihreä, eri printillä tosin.

one more print...

Onpa sellainen olo, että tänään ei lauluja synny. Puhukoot siis kuvat tällä kertaa enemmän kuin sanat - eipä pitkiä vuodatuksia taida kukaan joulukiireissään edes ehtiä lukea...

Talvihamosen helmat heilumaan

A skirt by Drops Design

Trumpettihameeni on nyt kuminauhaa vaille valmis. Aikapa näyttää, tuliko tästä pitovaate vai ei. Hameessa ei sinänsä ole mitään vikaa, se onnistui aivan hyvin, mutta onhan se päällä aika erinäköinen kuin tuossa litteänä. Tekeminen oli ainakin hauskaa, sitä iloa ei voi kukaan viedä. Malli on Drops Designin ja perustuu, kuinka ollakaan, ainaoikeaan ja lyhennettyihin kerroksiin. Ja lankahan on - kerrataan nyt vielä - Aade Lõngan maavillaa ja erittäin miellyttävää neuloa. Kesämuisto Haapsalusta!

My desire to make bags seems no end. Own print, black-white

Kassiflow on ollut niin ankara, että on pitänyt jo ottaa järki käteen ja toppuutella. Näin siinä käy - juuri kun pääsee hyvään alkuun. Innostun aina itse näistä tekemisistäni niin kovasti ja siinä vaiheessa hurahtaa luulemaan, että kaikki niitä haluavat. Kasseja on toki ostettu ja ihailtu, mutta eiväthän ne nyt ihan joululahjojen ydintä ole (valitettavasti!). Tämä on reilun kokoinen, tyylikäs mustavalkoinen primitivo.

Mistähän löytyisi sammalenvihreästä kassista haaveileva? Tätä ei vielä tosin kukaan ole nähnytkään, valmistui vasta eilen myyjäisten jälkeen. Kaksi kappaletta odottaa painettuna ja leikattuna ompelua ja sitten panen pisteen kassiosastolle - ellei nyt asiassa tapahdu jokin yllättävä käänne. Minähän olen aina valmis tekemään lisää :).

Eiliset myyjäiset poikivat vähän huovutustilauksia, joten seuraavaksi hyppäänkin sitten villojen kiehtovaan maailmaan. Huovutus on jäänytkin viime aikoina vähemmälle, kierrän jonkinlaista rinkiä näiden tekniikoiden välillä.

Marraskuun sarja herää henkiin

A bag called November with my print "primitivo"

Useita vuosia sitten yhden kaamoksen aikaan tein lähinnä mustavalkoisi kasseja, jotka ristin marraskuun sarjaksi. Tämä marraskuu houkutteli taas palaamaan kassien tekoon ja nimenomaan mustaan, harmaaseen ja valkoiseen. Musta tukeva kangas on muuten viime aikoina ollut kiven alla, niinpä tämä palakaupan löytö pelasti päiväni - ja yhden kauan sitten saamani tilauksen.

For your mobile phone or camera

Kokeilutilkusta ja mustasta pellavanpalasta kehkeytyi pussukka ja yhdestä pussukasta innostuneena ompelin niitä lisää. Pussukat ovatkin varsinaista käsityötä, sillä ompelin sivusaumat ja nepparit tietenkin käsin - rentouttavaa. Tuota leimasintani olen käyttänyt jo kauan, mutta vasta nyt printille tulla tupsahti nimi: primitivo. Olen aina nähnyt siinä jotain hyvin alkukantaista ja oikeastaan jotain sellaista, jota haluaisin nähdä töissäni enemmänkin.

Another shopping bag of series November

Siinä seuraava versio, vuorossa ruudut. Ruudut ovat ikilempparini, niihin en varmaan kyllästy koskaan. Tässä on pakalta ostettua kangasta, joka voisi olla hivenen tukevampaa, mutta kun sitä nyt ei ole löytynyt, niin varakassin virkaa tämä ainakin toimittaa ihan mainiosti. Varakasseihin kannattaakin varautua, jos EU-direktiivit ennen pitkää kieltävät muovikassit :).

Enhän minä kauaa jaksanut pysyä mustavalkoisella linjalla, vaan eikös pitänyt jo ottaa pigmentti-pullot esille.

"Primitivo" in more colourful version

Tässä tuli sitten tehtyä semmoinen kokeilu, jota en ole ennen tehnyt, mutta jääköön paljastamatta :). Värit ovat oikeasti pikkuisen lämpimämmät kuin kuvissa. Ja niinhän tässä kävi, että on lähdettävä heti huomenissa mustan kankaan metsästykseen. Kunhan nyt kuitenkin malttaisin ensin ommella loppuun ne muutamat ompelukoneen vieressä odottavat yksilöt.

Marraskuuta on vielä viikko jäljellä, joten eiköhän tässä vielä muutaman kassin ehdi tehdä. Seuraavat joulumyyjäiset ovatkin sopivasti ensi viikon lauantaina, niissäpä näitä pääsee esittelemään ja ihan museomiljöössä.

Sattuman sanelema

One more EZ surprise jacket of wonder ful Estonian wool (Aade Lõng)

Sattuuhan sitä kaikenlaista kuten esimerkiksi semmoista, että tilaa aivan vääränväristä lankaa keskeneräiseen työhön. Ilman sitä kömmähdystä tätä nuttua ei olisikaan olemassa. Lanka (Aade lõng) oli niin herkullisen näköistä, että se suorastaan vaati päästä puikkoihin. Ja kun sopivasti oli menossa juuri villatakkikurssi, niin olihan siinä hyvä (teko)syy tehdä tämäkin.Aaden langat ovat n. 250g vyyhdeissä ja niinpä tässäkin työssä sitten lanka loppui vähän kesken. Yhtenä kappaleena tehtävän osan tosin sain melkein sillä tehtyä, mutta hihan pidennyksiin lanka ei riittänyt. No, hätä ei ollut tämän näköinen. Muistin, että minulla on ollut saman firman vihreää lankaa ja toivoin hartaasti, että olisi edelleen. Sieltähän sitten lankakoppani (yhden niistä) pohjapuolelta sattui käsiini - ensin yksi - ja sitten vielä toinenkin nyttyrä. Väri on aivan sama kuin tuossa vaihtoväriversiossa, paksuus sen sijaan ei. Ero ei onneksi ole kovin suuri. Hauska juttu, että nyt vasta kuvasta huomaan, miten hyvin nuo vihreät hihansuut asettuvat kokonaisuuteen.

Kursseilla käydään aina läpi, miten nuo etukappaleen lisäykset voisi tai pitäisi tehdä. Elizabeth Zimmermannin ohjeessa ne ovat aika monimutkaiset, joten sanon aina, että yksinkertainen langankierto on aivan yhtä hyvä ja silloin myös lisäykset pysyvät helpommin linjassa. Itse en juurikaan langankiertoja takeissani harrasta, mutta tähän päätin taas testata. Niillä saa varsinkin yksiväriseen takkiin kauniin koristeraidan - tosin lisäysraita näkyy, tekipä sen millä tekniikalla tahansa.

Ehdin jo pohtia, mistä löytäisin takkiin sopivat napit, mutta ns. ongelmaan löytyi apu lähempää kuin luulinkaan: omasta nappilaatikosta. Myös napit ovat Tallinnasta peräisin. Hyvällä mielikuvituksella niissä voi nähdä vaikka jotain keskiaikaista käsityötaidetta, niin muovia kuin ovatkin. Myös nappien väri vaihtelee eri kulmista katsottuna.

A beautiful detail, souvenirs of Tallinn

Tämmöinen oli tämän takin tarina tähän asti - mitä jatkossa seuraa, sen joulunalusaika näyttäköön...

Entä seuraavaksi - kerimään sitä oikeanväristä lankaa, joka tuli postissa ihan tehtaalta suoraan!

Nukkeäitinä

A self-made doll for children who need occupational therapy

Kaikenlaisia ulottuvuuksia työelämä minulle tarjoaa - että vielä ihan nukenvaatteiden tekoakin. Niitä värkätessäni on käynyt mielessä, että kyllä tässä maassa vielä tekemätöntä työtä löytyy, jatkuvista yt-neuvotteluista huolimatta. Kunhan vain työ, tekijä ja maksaja (!) löytäisivät toisensa.

Työpaikalllani joku oli aloittanut tätä mollamaijaa, minä jatkoin ja vaatetin sen. Ja kun tiedän, että sitä tullaan retuuttamaan paikasta toiseen, piti kehitellä jonkinlainen pussukka suojaksi. 

A dress made of old curtains

Tyydyin toistaiseksi aika kesäisiin hepeneisiin eli rimpsuliivihameeseen, joka on muistaakseni jostain kirppisverhosta kotoisin. Käännöstyössäni oli parahiksi menossa rimpsuhameen tekeminen ja niinpä päätin vähän testata, miten onnistuu.

Röyhelö kiertää hametta epäsymmetrisesti; olisi kiertänyt korkeammallekin, mutta kangas loppui. Hame on kietaisumalli ja kiinnitetään nepparilla takaa ylhäältä. Oikeastaan juuri nämä kiinnitykset ovatkin se juju, nukella on tarkoitus harjoitella sorminäppäryyttä.

Sitten on tämä varsinainen vauva. Sen bongasin aikoja sitten kirpparilta, ilman ainuttakaan vaatetta, mutta muuten suhteellisen hyvässä kunnossa. Tämä potkupuku on omasta printistäni, kiva, että niillekin löytyy mielekästä käyttöä. Edessä on painonapit. 

A baby doll also got new cloths, the fabric is my print

Finally a pair of socks!

Vähänkö onnellisena esittelen nämä sukat, kun sukat ovat minun mukavuusalueeni ulkopuolelle, kuten sanonta kuuluu. Näitäkin pitää tehdä vähän useampaan kertaan, mutta lopputulos on ihan siedettävä.

Underwear

Tässä vielä vaippahousut ja aluspaita. Hyvät ohjeet ja kaavat kaikkiin vauvanuken vaatteisiin löytyivät kirjasta "Nuken omat vaatteet", Anne Grethe Gaaserud, 2007. Oma nukkeni oli tosin hiukan reilumman kokoinen kuin kirjan malli.

My quiltwork turned out to a sleeping pouch

Onneksi minulla oli vielä tallessa muutamia pieniä tilkkupeittoja, joita tein jokunen vuosi sitten. Sain yhdestä kätevästi tälle vauvalle makuupussin. Siihen ei tarvinnut ommella kuin vetoketju ja pään takaa vähän saumaa kiinni.

Tämmöinen projekti tällä kertaa. Tuntuu suorastaan vähän haikealta näistä luopua, mutta emmeköhän me vielä toisiamme tapaa ja toivottavasti näistä on oikeasti iloa niille pienille ihmisille, joiden hoitoon ne pääsevät.

Silkin hohtoa, paperin keveyttä

My silk scarves waiting for Christmas market

 

Viime viikon elämä oli kuin silkkiä vaan - joka päivä syntyi uusi huivi. Sain niin hyvän idean kuvioinnista, että guttatuubia ei tarvinnut turhaan pyöritellä. Jokainen huivi on silti ihan oma yksilönsä, vapaalla kädellä piirretty. Pari huivia on aina maalattu suunnilleen samoin värein. Paketoin silkit saman tien myyntipakkauksiin odottamaan muutaman viikon päästä olevia ensimmäisiä joulumyyjäisiä.

Viimeisin huiveista on muita isompi, 74 x 74, ja siinä vaihtuivat myös kuviot.Nautin täysillä irrottelusta ja annoin mennä. Tuntuukin, että nyt vasta oikein olisin vauhdissa :).  Sattui vielä niin hauskasti, että maalatessani kuuntelin yle ykkösen musiikkiohjelmaa, jossa joku kuoro lauloi niin antaumuksellisesti aivan keksittyä kieltä. Samaa on tässä huivissa: paljon pieniä muka tärkeitäkin yksityiskohtia asioista, jotka eivät oikeasti esitä mitään.

I enjoy drawing much tiny details - the figures are nonsense, though...

 

Kaiken väri-iloittelun vastapainoksi olen tehnyt myös graafista mustavalkoista. Voisi ehkä kuvitella, että mustavalkoiset työt olisivat yksinkertaisia toteuttaa, mutta asia on aivan päinvastoin.  Mustavalkoisen työn pitäisi onnistua kertaheitolla ja siis myös idean pitäisi toimia. Onneksi tosin kaikista vähemmän onnistuneista mustavalkoisista saa helpolla värillisiä.

Some of my latest paper earrings, black and white, always in fashion

Keskeneräisten töideni määrä taitaa olla vakio ellei peräti lisääntymään päin...  En vieläkään näköjään pääse esittelemaan neuleita tai virkkausta, niissä kun on yhtä ja toista fiksattavaa. Jospa vaikka tämän vuoden loppuun mennessä saisi kaikki meneillään olevat projektit valmiiksi!

Silkinhienoa

I love silk painting.

Palasin pitkästä aikaa taas yhden lempitekniikkani eli silkkimaalauksen pariin. Syyskesän markkinoilla huomasin, että silkkihuiveillakin on edelleen ystävänsä - ja miksipä ei olisi. Parhaillaan itsekin helpotan kurkkukipua silkkihuivin avulla. Työ on silkkaa nautintoa! Kun ensimmäinen huivi valmistui, huomasin jo kiinnittäväni seuraavaa kehikkoon ja nyt on pieni sarja meneillään. Tämä viimeisin on vielä kehikossa ja kun sen irrotan, niin uutta kehiin taas.

The red one of three scarves

Kuvioaihe on kaikissa sama, tosin vapaalla kädellä ilman mitään luonnoksia gutattu. Värimaailmat määräytyivät pullovarastojeni mukaan; onneksi vähän kaikkea oli tarjolla. Jännästi värit näyttäytyvät silkillä aika erilaisina kuin pullossa. Värin leviäminen kiehtoo yhä, tarvitaan vain siveltimen kevyt kosketus ja väri kulkee omia aikojaan.

Tästä aloitin. En ole aiemmin kokeillut mustaa silkkiväriä, mutta kyllä se luo tyylikkyyttä keltaisen, limen ja lilan joukossa. Myöskin valkoinen on vielä kokeilematta, se onkin seuraava hankinta, kunhan kohdalle sattuu.

What on earth - who are they???

Tässä työssä kävi hauskasti. Kun huivi oli valmis, huomasin, että yhteen nurkkaan oli kokoontunut tällainen hiljainen hiippalakkiseurue :).

Onkohan silkkimaalaus vähän out nykyään. Enpä muista aiheesta juuri kursseja nähneeni. Tallinnan Martin markkinoilla pari vuotta sitten oli myös maalattuja silkkihuiveja tarjolla. Muodissa tai ei, minulle tämä sopii. Silkkimaalauksessa yhdistyvät niin hienosti nämä kaksi lempiasiaani: kuviointi ja värit.

A great new book by Renata Graham translated into Finnish by EVA K.

Kauniiksi lopuksi kuva syksyn kirjauutuudesta. Hieno teos - minulla sormet pelissä suomennoksen verran.
Käsillä tekeminen on ollut elämäni punainen lanka, ja se on saanut yhä uusia ulottuvuuksia.

Syksyisen viikon varrelta

Another bag of same fabrics as earlier

Kassikankaistani riitti vielä toiseenkin ja vähän isompaan kassiin.Tein tämän oikein yhden englanninkielisen ohjekirjan mukaan, mutta koska kangas oli erilaista, tästä tuli vähän lötkö. Ei auttanut, vaikka purin kassin alkutekijöihinsä ja lisäsin tukikankaan kumpaankin kankaaseen. Omilla malleillani ei olekaan koskaan käynyt näin.

Muuten kassi on siisti. En oikeastaan edes tarkoittanut sitä kääntökassiksi, mutta kun kankaat yhdistää tällä lailla, niin tuloksena on sitten kääntökassi, halusi tai ei. Mustaa kangasta jäi edelleen, joten sarja jatkuu - joskus ja jollain lailla...

Like lace

Korviksia syntyy kuin sieniä sateella. Näillä kai voisi mennä vaikka mustan pitsin yöhön :).

Nämä edustavat ruostunutta rappioromantiikkaa; livenä kyllä paremman näköiset kuin kuvassa.

Kuvioinnissa myös sattumalla on sanansa. Kuvioita voi työstää useampaan kertaan, jolloin niihn tulee lisää syvyyttä.Jos tulos ei miellytä silmää, korua ei missään tapauksessa tarvitse heittää pois, vaan lisätä värikerroksia ja maalata uusia kuvioita. Jokaisen korun tekeminen onkin kuin pieni matka; lähtiessä ei tiedä, mihin saapuu.

Nice to test new forms, not only colours

Ilokseni olen huomannut, että korvisten tekeminen ei ole pelkästään värien ja kuvioiden luomista, vaan myös uusien muotojen kokeilua. Rohkeasti kannattaa myös hypätä vieraaseen värimaailmaan - ruskean ja keltaisen sävytkin ovat aivan ihania, vaikka eivät omaan värikarttaani kuulukaan.
Syyspäiväntasaus. Tästä sitä taas lähdetään kohti pidempiä öitä ja lyhempiä päiviä. Puhdetöiden nautinnollista sesonkiaikaa :).

Ompelukone ahkerana

A reversible bag - the black fabric from shop, the other one my own print

Edellisestä postauksestani unohtui tämä kääntökassi, joten aloitetaanpa nyt sillä. En ole onnistunut pitkään aikaan löytämään kaupoista tavallista mustaa, paksua puuvillakangasta kasseihin - en edes eteläisestä naapurista. Kesälomareissulla sen sijaan bongasin tämmöisen kivan kuvioidun mustan kankaan, joka näin koulujen ja opiskelujen aloitusaikaan sopii oikein hyvin. Kankaan pinnassa on kirjapinoja ja kaunista kirjoitusta.

Two bags in one - as you please

Toisen kankaan kuvioin itse, kuinkas muuten. Tämä on yksi lempileimasiani ja käytän sitä ahkeraan. Kun tarkemmin muistelen, niin sehän on ihan eka leimasimeni sieltä artesaaniopintojen alkumetreiltä. Muistan, miten opettaja johdatteli minua hienosti abstraktisten kuvioiden maailmaan; niinpä kuviosta on häivytetty alkuperäinen tunnistettava lintu. Jos haluan johonkin työhön tyylikästä ilmettä, valitsen usein tämän kuvion.

Both fabrics have an elegant shiny look.

Kassia voi siis käyttää kumminpäin tahansa, asun tai fiiliksen mukaan. Kummankin kankaan pinta kiiltää kauniisti. 

Olen ollutkin aika tiiviisti ja innostuneesti ompelukoneen äärellä viime päivinä.  Työpaikallani kaivattiin jotakin ns. kättä pidempää, jolla myös erikoislapset voisivat harjoitella nappien, nepparien ja solkien avaamista ja sulkemista.

What's this? I don't know either but I made it for more or less disabled children who can practise with it.

Yritin olla suunnitelmallinen ja piirrellä luonnoksia ja kaavoja paperille, mutta kyllä tämä kummajainen lopulta on aikamoinen improvisaation tulos - ilmeisesti myös näyttää siltä :). Olisiko joku mustekalan, tuhatjalkaisen, auringon ja kukan risteytys!

Small scraps and single buttons etc. can be useful.

Kyllä tässä sorminäppäryyttä tarvitaankin; mukana on myös koko joukko pieniä neppareita. Tässä on muuten yksi tapa käyttää sekä tilkkuja (nämä ovat itse värjäämiäni vihreätä lukuun ottamatta) että yksittäisiä nappeja ym. Kieltämättä vähän jännittää, laukkasiko mielikuvitus jo liiankin villisti...

One more pouch to carry in the above "creature"

Pitithän öttiäisellä vielä tekaista pussukka ja jotain näprättävää sain siihenkin. Olen niin iloinen, että saan omia painokankaitani näin hyötykäyttöön.

Yhtenä iltana syntyi tämä lämmin myssy, joka on ensimmäinen kokeiluni Kerstin Michlerin Vertigo-mallista; tosin jo ystävättäreni versioimana. Itselläni oli sitten vielä paljon paksumpi lanka kuin ohjeeessa - Sarek, jonka bongasin kesälomareissulla mikkeliläisestä poistokorista - ja kutosen puikot, joten tämä kappale taitaa olla jo aika kaukana alkuperäisestä. Ohje oli niin kivan simppeli ja malli istuu erittäin hyvin päähän, joten taidanpa kokeilla vähän ohuemmastakin langasta.