Pellavan rippeitä ja muistoja

Niin siinä kävi, että pellavakeristäkin syntyi wingspan-kauluri - eikä hassumpi ollenkaan. Luonnonväri, tumma lila ja vihreä ovat aivan sataprosenttista neulepellavaa, Viipurin ihmeellisestä pellavakaupasta muutama kesä sitten hankittua. Vaaleasta Tampellan Punatulkku-langasta on aikoinaan (70- ja 80-luvuilla!) syntynyt kaksi pitsineulepuseroa, mutta onpa lanka ollut todella riittoisaa; vieläkin jäi muutama kierros pahvirullaan. Lanka on muuten niin ihanaa, että ostaisin sitä heti lisää, jos vastaan tulisi. Huhuu - onko jollain vielä kätköissään? Samaa laatua on myös tuo marjapuuronpunainen, ihmeellinen nettilöytö, joka on nyt viimeistä senttiä myöten tässä kaulurissa.

Kuvakin varmaan kertoo, että kauluslanka on höyhenen kevyttä ja siinä on ihastuttavia puuvillatupsukoita. Olen nyt tehnyt sen verran wingspaneja peräkkäin, että tekee mieli irrotella. Niinpä tässä yksilössä muutamat siivekkeet ovat pidempiä ja kauluksen olen tarkoituksella päätellyt monessa erässä, jolloin senkin leveys vaihtelee. Isot reiät ovat lisäyksiä, joilla sain kauluksen leviämään ja laskeutumaan todella hyvin.  

 Olkoon tämä kuva vaikka suomalaisen tekstiiliteollisuuden muistolle omistettu, nyyh. Joskus on kieltämättä ikävä sitä aikaa, jolloin puhelinnumerokin oli - siis Tampellan tässä tapauksessa -  (931) 11 44 11. Itse asiassa puhelinnumeroiden muuttuminen kertoo aika paljon koko maailmamme muuttumisesta - ennen oli kaikki yksinkertaisempaa.

Huolittelin reunan rapuvirkkauksella ja siihen sitten upposikin tämä Punatulkku. Oikeastaan kauluriin tuli kudottua niin paljon muistoja, että se saa jäädä itselleni. Kunhan kesä koittaa ja suuntaan taas reppuineni toreille, niin tämä ihanuus toivottavasti suojaa hartioita liialta auringolta. Sitä ennen on kyllä haaveissa vielä monta monta hiihtokilometriä!