Virkkausta, värkkäystä ja vähän vippaskonstejakin

Finally completed, a crocheted jacket of cotton

Tässä se nyt on: minun ikioma iisakinkirkkoni, jonka virkkaamisen aloitin viime kesänä. Kun huomasin, ettei se enää kesäksi ehtinyt, niin jätinpä sitten rauhassa odottelemaan päivien uutta pidentymistä. Melko työlästä on ottaa esille työ, joka on ollut kauan tauolla! Kappaleet tosin olivat kutakuinkin valmiit - ja vähän niukat sieltä ja täältä...  En tiedä, olisinko joutunut sen enempää töitä tekemään, vaikka olisin purkanut reippaasti, mutta nyt en sitä tehnyt, vaan koetin saada pituutta sinne ja leveyttä tänne. No, tuppasihan se sitten aina jostain nilkuttamaan. Onneksi sovittaessa kuitenkin aina huomasin, miten nätti jakusta lopulta tulee. Niinhän sitä pitäisi vähän kaikkea muutakin elämässä katsella - nähdä tavoitteensa sielunsa silmillä - siitä saa kummasti voimaa puskea eteenpäin.
Lanka on Mandarin petit (viimeisimpänä ostettu kerä oli aika paljon ohuempaa); suoraan sanottuna aika viheliäistä virkata, koska se on niin löyhäkierteistä. Malli, jota olin vuosikausia ihaillut, on Suuresta käsityölehdestä 6/1998 (ei ole painovirhe...).  Langan menekistä ei ole tietoa enkä ole jakkua punninnut, mutta on sillä painoa jonkin verran.

I like buttons, simple but elegant

Hauskana yksityiskohtana hoksasin taas, että ensin olivat napit. Ne ovat kirpparilöytö muutaman vuoden takaa, ja minusta hillityssä eleganssissaan (!) erittäin sopivat tähän työhön.
Virkkaaminen on kyllä kivaa, mutta en aivan heti samanlaiseen urakkaan aio ryhtyä. Tässäpä sitä toivottavasti on jakkua pidemmäksikin aikaa. Saatanpa keväämmällä laittaa vielä uuden kuvan, kunhan pääsen sitä oikeasti pitämään.