Valkoiset batistihuivit saivat reaktiiviväreillä uudet, syvät sävyt. Päätin jättää ne ilman painokuvioita, koska värit ovat itsessään niin herkulliset. En myöskään silittänyt näitä, koska pieni ryppyisyys sopi niihin hyvin. Tulevat käyttäjät voivat itse valita, miten sileinä huivin haluavat pitää.
Värjäys on aina jännittävää ja yllätyksellistä. Tässä erässä kaikkien aineiden ja osatekijöiden suhteet osuivat kohdalleen ja väreistä tuli juuri niin voimakkaita kuin oli tarkoituskin.
Osan huiveista silitin aivan sileiksi. Siinä ne nyt odottavat joulumyyjäisiä.
Huomaan, että päivien lyhetessä myös aikaansaannokset vähenevät. Korvakoruihinkin tulee näköjään syksyistä melankoliaa. Toisaalta on kiva huomata, että aina jostain löytyy uusi kuva-aihe ja uudet värisävyt.
Nyt on sitten vain suostuttava tähän kaamokseen ja elettävä sen ehdoilla - annettava kai itselleen anteeksi sekin, että ajatus ei lennä eikä tekstiä synny...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti