Menopelit räpyläjalkaiselle tikkusäärelle

Silmänne eivät valehtele - kengät ovat juuri tämän näköiset :)

Sain toimeksiannon: luo jotain, missä voisi harjoitella kengännauhojen solmimista. Tartuin työhön ja tässä tulokset. Onneksi tilaaja mainitsi, että ne voivat olla vaikka hassut - näihin tuli kyllä ihan tahatontakin komiikkaa...

Vasemmanpuoleinen on numero ykkönen, ja se on tehty valmiista askarteluhuovasta. Yritin saada siihen rei'ät rei'ittäjällä, mutta en suosittele; sen verran työläs prosessi oli saada saapas irti koneesta. Alimmainen reikä siinä sitten venähtikin aika rumaksi, loput tein vain saksilla leikkaamalla. Kun olin saanut ekan valmiiksi, tuli heti toinen tilaus! Löysin itse huovuttamaani todella tukevaa huopaa, joka sopikin juuri tähän tarkoitukseen mainiosti. Rei'itys siinäkin tosin kangerteli. Vahingosta viisastuneena hylkäsin rei'ittäjän, mutta tähän eivät saksetkaan oikein pystyneet. Juuri kun olin saanut jonkinlaisen reiän aikaan, se hävisi olemattomiin. Nauhojen laittoa ei tietenkään voi harjoitella, jos ei edes reikiä ole näkyvissä, joten yritin ainakin merkata reikien kohdat
sievin pikkupistoin.

Kyllä tämä popo aika style on, kun huovan värikin vaihtuu sinisestä vihreään ja eikös vain nuo tikkaukset ole kuin piste iin päällä :). Kengät ei kyllä sano kookookoo.

Jännää tämä (käsityöläisen) elämä: eipä itsekään tiedä, mihin pystyy ennen kuin saa haasteen.

Neuleita ja markkinamuistoja

Jotain on valmistunut ja jotain uutta on tulossa. Tämän puseron aloitin viime kesän helteillä (!) ja sinnittelin loppuun tämän kesän viileydessä ja sateessa. Lanka on Viipurista hankittua neulepellavaa ja yhden puseron olen siitä jo aikaisemmin tehnyt. Taitaapa pusero vähän jopa näkyä profiilikuvassani :).  Tässä malli on häthätää keksitty omasta päästä ja nyt tuntuu, että parhaiten onnistui kaulus - vaikka se ei kyllä varsinaisesti omaa tyyliäni olekaan.

Resoreiksi tein valepalmikkoa. Täytyy olla toiveikas; ehkä tällekin puserolle vielä löytyy se oikea käyttäjä...  Pellava on todella ihana materiaali myös neuleessa, toista puseroani olen käyttänyt tosi ahkerasti.

Ja sitten seuraavaan...
Myös nämä langat tuovat muistot helteestä - olen ostanut ne jokunen vuosi sitten Viljandista. Toistan nyt itseäni, sillä myös tästä langasta olen jo kutonut yhden villatakin itselleni ja esitellytkin sen aikaisemmassa blogissani (yliveto.blogspot.com). Mitä tästä voisi päätellä: ostan aina tuplalangat:).  Lankapussi sattui silmiini ja päätin tehdä pitkästä aikaa aikuisen yllätystakin, kun syksyllä pidän aiheesta taas useammankin kurssin. Voi että on ollut kiva kutoa! Lanka luistaa ja neuleesta tulee niin tasaista ja tietenkin värin vaihtumista on mukava seurata. Ja yllätyshän antaa odottaa itseään ihan viimeisen napin ompelemiseen asti.

Lopuksi vielä eilisen tunnelmia: pikkuruinen LYPSYHUIVIPUTIIKKINI Puuhkalan museon pihamaalla. Käytössäni oli puolet portaasta ja ovi ja kaupanteko oli kaikin puolin intensiivistä; vettä tuli kuin aisaa KOKO AJAN ja raju ukkonen ravisteli pari kertaa. Onneksi torikokemusta on nyt kertynyt sen verran, että vastoinkäymiset (?) ns. lisäävät vettä markkinointimyllyyni. Lopuksi saatoin vain ihmetellä, miten paljon kaupungissamme on lypsäjiä ja miten sattuivatkin eilen juuri minun sihtiini :). Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.