Silkin hohtoa, paperin keveyttä

My silk scarves waiting for Christmas market

 

Viime viikon elämä oli kuin silkkiä vaan - joka päivä syntyi uusi huivi. Sain niin hyvän idean kuvioinnista, että guttatuubia ei tarvinnut turhaan pyöritellä. Jokainen huivi on silti ihan oma yksilönsä, vapaalla kädellä piirretty. Pari huivia on aina maalattu suunnilleen samoin värein. Paketoin silkit saman tien myyntipakkauksiin odottamaan muutaman viikon päästä olevia ensimmäisiä joulumyyjäisiä.

Viimeisin huiveista on muita isompi, 74 x 74, ja siinä vaihtuivat myös kuviot.Nautin täysillä irrottelusta ja annoin mennä. Tuntuukin, että nyt vasta oikein olisin vauhdissa :).  Sattui vielä niin hauskasti, että maalatessani kuuntelin yle ykkösen musiikkiohjelmaa, jossa joku kuoro lauloi niin antaumuksellisesti aivan keksittyä kieltä. Samaa on tässä huivissa: paljon pieniä muka tärkeitäkin yksityiskohtia asioista, jotka eivät oikeasti esitä mitään.

I enjoy drawing much tiny details - the figures are nonsense, though...

 

Kaiken väri-iloittelun vastapainoksi olen tehnyt myös graafista mustavalkoista. Voisi ehkä kuvitella, että mustavalkoiset työt olisivat yksinkertaisia toteuttaa, mutta asia on aivan päinvastoin.  Mustavalkoisen työn pitäisi onnistua kertaheitolla ja siis myös idean pitäisi toimia. Onneksi tosin kaikista vähemmän onnistuneista mustavalkoisista saa helpolla värillisiä.

Some of my latest paper earrings, black and white, always in fashion

Keskeneräisten töideni määrä taitaa olla vakio ellei peräti lisääntymään päin...  En vieläkään näköjään pääse esittelemaan neuleita tai virkkausta, niissä kun on yhtä ja toista fiksattavaa. Jospa vaikka tämän vuoden loppuun mennessä saisi kaikki meneillään olevat projektit valmiiksi!

Silkinhienoa

I love silk painting.

Palasin pitkästä aikaa taas yhden lempitekniikkani eli silkkimaalauksen pariin. Syyskesän markkinoilla huomasin, että silkkihuiveillakin on edelleen ystävänsä - ja miksipä ei olisi. Parhaillaan itsekin helpotan kurkkukipua silkkihuivin avulla. Työ on silkkaa nautintoa! Kun ensimmäinen huivi valmistui, huomasin jo kiinnittäväni seuraavaa kehikkoon ja nyt on pieni sarja meneillään. Tämä viimeisin on vielä kehikossa ja kun sen irrotan, niin uutta kehiin taas.

The red one of three scarves

Kuvioaihe on kaikissa sama, tosin vapaalla kädellä ilman mitään luonnoksia gutattu. Värimaailmat määräytyivät pullovarastojeni mukaan; onneksi vähän kaikkea oli tarjolla. Jännästi värit näyttäytyvät silkillä aika erilaisina kuin pullossa. Värin leviäminen kiehtoo yhä, tarvitaan vain siveltimen kevyt kosketus ja väri kulkee omia aikojaan.

Tästä aloitin. En ole aiemmin kokeillut mustaa silkkiväriä, mutta kyllä se luo tyylikkyyttä keltaisen, limen ja lilan joukossa. Myöskin valkoinen on vielä kokeilematta, se onkin seuraava hankinta, kunhan kohdalle sattuu.

What on earth - who are they???

Tässä työssä kävi hauskasti. Kun huivi oli valmis, huomasin, että yhteen nurkkaan oli kokoontunut tällainen hiljainen hiippalakkiseurue :).

Onkohan silkkimaalaus vähän out nykyään. Enpä muista aiheesta juuri kursseja nähneeni. Tallinnan Martin markkinoilla pari vuotta sitten oli myös maalattuja silkkihuiveja tarjolla. Muodissa tai ei, minulle tämä sopii. Silkkimaalauksessa yhdistyvät niin hienosti nämä kaksi lempiasiaani: kuviointi ja värit.

A great new book by Renata Graham translated into Finnish by EVA K.

Kauniiksi lopuksi kuva syksyn kirjauutuudesta. Hieno teos - minulla sormet pelissä suomennoksen verran.
Käsillä tekeminen on ollut elämäni punainen lanka, ja se on saanut yhä uusia ulottuvuuksia.