Uutta ja kierrätettyä

Jos en aivan väärin muista, en ole koskaan aikaisemmin tehnyt mustavalkoista huivia, joten kai nyt sitten jo oli aikakin. Tilasin koe-erän pitkiä valkoisia batistihuiveja ja kokeilin, miltä näyttää Tikkua ristiin -kuvioni ihan valkoisella pohjalla. Graafiselta näyttää. Tämä lähti jo postissa tyttärelle, mutta uusi sarja syntynee joulumyyjäisiin. Itse en osaa mustavalkoista käyttää, mutta sehän on aina muodissa ja pukee monia muita.

Päätin purkaa vanhan aniliininpunaisen pellavatunikani, jota ei enää tänä kesänä tullut pidettyä. Siinä on kuitenkin reilusti materiaalia vaikkapa pussukoihin. Huomasinpa siinä purkaessani, että taskupussit ovat jo sellaisinaan pussukat enkä onneksi ehtinyt niitä purkaa. Sen sijaan ompelin suihin vähän trikoota ja laitoin kuminauhan. Uskon, että työkaverini keksivät niiden sisälle jotain kivaa lapsiasiakkaiden iloksi.

Parin kuukauden neulelakkonikin päättyi, ja vauvan yllätysnuttu on jo hyvässä alussa. Vauvoja ei ole tiedossa eikä lokakuun kurssillekaan vielä tarpeeksi osallistujia, mutta pysyypä ainakin itsellä tuntuma nutun tekemiseen. Kiva, että on taas huomisaamuna pienet tuliaiset töihin vietävänä:).

Kukkamekkohaaveissa

Kankaita järjestellessäni osui käteen palakaupasta ostamani kitinvärinen puuvillasatiinin pala. Se kaipasi ehdottomasti piristystä - ja niinpä taisin kaivata itsekin. Annoin siis palaa! Ihastuin liisteriin, kun kuvioin työpaikan verhoja, joten päätin jatkaa samalla linjalla. Maalailin siis ensin pohjaa melko lailla peittoon, sillä en halunnut valmiiseen kankaaseen kovin suuria kontrasteja.

Kun pohja oli kuivunut, otin liisterin esille. Tein matonkuteista pienen huiskun leimasimeksi, ja sillä tehty vähän epämääräinen kuvio osoittautuikin ihan kivan näköiseksi. Sitten piti taas liisterin kuivua ennen kuin työtä pääsi jatkamaan.

Liistern kuivuttua maalasin kankaan lähes umpeen. En osaa näitä kuviointihommia edelleenkään tehdä suunnitelmallisesti, vaan täysin näppituntumalla. Tosin olin ajatellut laittaa tähän kankaaseen myös hiukan vihreää vastapainoksi, mutta tässä vaiheessa se ei tuntunutkaan hyvältä. Sen sijaan liruttelin vielä lusikalla kankaan pintaan oikein tummanpuhuvia juovia.Kangas oli siis kuvioitu, mutta sittenpä vasta alkoi se jännittävä osuus eli mikä jää jäljelle, mikä häviää. Kaikki kerrokset piti ensin kiinnittää silittämällä ja sitten - alkaa irrottaa! Liottelin liisteriä ensin ihan pesualtaassa käsin, mutta loppusilaus tuli pesukoneessa. Tekniikka toimi ihan hyvin ja kankaassa on paljon ihastuttavia yksityiskohtia ja värisävyjen kohtaamisia. Jotain särmää siinä olisi voinut olla, lopputulos on ehkä vähän liiankin harmoninen nykyiseen makuuni, mutta toisaalta näen kankaassa jotain entisaikojen kesämekkotunnelmaa.
Nytpä sitten kokoilen voimia, että uskaltaisin upottaa kankaaseen myös sakseni :). Tavoitteena ei ole ihan mekko, vaan tunika, jonka kaavatkin on jo piirretty. Tässä vaiheessa ompelupuolen artesaanit käyvät vähän kateeksi!

Tämä kolmikko toivotteli aamulla hyvät huomenet :) Keskiviikkona sitä päästään taas torille!

Kesälauantain seinäruusuiset

Totisia kuin Tuupaisen kissat....

Tämän kesäni teema on ilmeisesti löytynyt. Ihmettelen taas itsekin, mikä polku johti tähän pisteeseen. Ja toisaalta - mihin johtaa tämä etappi. Mutta eipä mennä asioiden edelle, nyt nautin näiden hahmojen ja ilmeiden (ja tietysti myös länninkien ja muun ehostamisen!) synnyttämisestä.

Jos en ole aikaisemmin muistanut mainita, niin ruusuni ovat siis tauluja eli takana on ripustuslenkki. Nämä pienemmät voi ripustaa vaikka kaulaan. Hykertelen jo ennakkoon, kun ajattalen kaikkia tulevia toritapahtumia.

Eipä helteillä jaksa juuri muuta käsityötä tehdä, joten näillä mennään tällä kertaa.

Kädet liisterissä

My ladies are made of cartoon and newspaper.

Hurahdinpa taas jätepaperin ihanuuteen! Onneksi kuulun siihen sukupolveen, joka edelleen tilaa sanomalehtiä, joten niitä riittää. Paperirouvien teko jos mikä on luovaa ja sanoisinpa mielelläni, että ihan terapeuttista. Aloittaessaan ei aavista, minkälaisen katseen kohtaa. Eivät kaikki näin myrtyneitä ole - tosin eivät myöskään yhtä sielukkaita. Oli miten oli, toreille lähdetään rouvien kanssa.

Mitähän tästä sanoisi... Kuva puhukoon puolestaan.

Työpaikkani uudistettuun keittiöön kaivattiin värikkäämpiä verhoja entisten harmaiden tilalle. Minätyttö siis annoin palaa! Ja kun kädet ovat liisterissä, niin aloitin myös verhojen teon liisteröimällä.

I painted two new curtains with help of wall paper paste.

Liisteri toimiikin ihan hienosti estoaineena ainakin painovärien kanssa. Tein liisterikuviot vanhalla kiemuraisella kynsiharjalla, ja niistähän tuli hauskoja ja sopivan epäselviä.

Valmis! Kyseessä oli siis vain kaksi kappaa kapeisiin ikkunoihin. Tavoite saavutettu; väriä saatiin.

Kesäillan inspiroimaa kierrätystä

In the morning the cushions still were my linen trousers :)

Sattuipa hauska juttu, ainakin lopulta. Hoksasin, että tummissa pellavahousuissani oli ammottava reikä, jota ei voinut korjata mitenkään. No, työnsin housut kuitenkin pesukoneeseen ja ajattelin, että jotain pussukoita niistä vielä joskus syntyy, ehkä. Päivän - tai oikeastaan illan - aikana ne ovat nyt sitten kokeneet todellisen muodonmuutoksen. Huomasin, että lahkeista saa varsin vähällä vaivalla koristetyynyt - kuten tosiaan saikin. Tämä leimasin tuntuu taas sopivan niin hyvin tähän työhön.

Takapuolet jätin yksivärisiksi ja eikös se housunlahje vielä sieltä hahmotu. Ei tosiaan tarvinnut kuin pohjaan tehdä sauma. Avonaiseen päähän aion kyllä vielä kiinnittää napit, mutta jääköön se nyt vaikka huomisiltaan.

Olen nuuka materiaalien suhteen (kuten voi tästäkin huomata!) ja niinpä halusin myös käyttää painovärin mahdollisimman tarkkaan. Ajattelin, että leimaan nyt vielä ne loput housunriekaleet, saanhan vaikka kivoja tilkkutyöaineksia.

Very practical with a pocket, isnt'it?

Tilkuistapa syntyikin sitten heti saman tien kolmas tyyny, jossa kuviointia on molemmilla puolilla. Ja eikös vain ole luksusta, kun on taskukin vielä pisteenä iin päälle.

Summa summarum - housujen hajoaminen ei harmita yhtään!