Pussukan- ja kuvantekijän puuhia

A purse for a country style birthday party

Ystävä sai kutsun kantrityyliseen merkkipäiväjuhlaan naapurimaahan ja löysikin kivat tamineet. Yksi vain puuttui: pussukka. No, hätä ei ole tämän näköinen ja hädässähän se ystävä tutaan. Onneksi (meitä?) pussukantekijöitäkin tarvitaan! Juhla-asuun kuuluu pitkä huivi kuvan ruutukankaasta, joten ei kun ostamaan huivi nro 2 ja siitähän se puuttuva osanen sitten syntyi. Punainen kangas eli vuori on vanhan pellavatunikani selkää. Se on valmiiksi purettuna odottanutkin jo pääsyä uusiokäyttöön. Tilaaja halusi palmikoidun hihnan, johon sitten upposikin suurin osa huivia.

Käsillä olen tehnyt muutakin viime aikoina. Limingan taidekoulun kesäkurssilla syntyi elämäni ensimmäinen - toivottavasti ei viimeinen - kuvakirja. Se on nimensä mukaisesti KUVAkirja, ei siis nimen ja tittelilehden lisäksi sisällä tekstiä lainkaan. Tässä muutamia kuvia näytteeksi:

Last week I made my very first picture book.

I cut the dresses of an old knitting magazine.

No words...

Päähenkilön puvusto on peräisin Novita neuleet 1/99 -lehdestä, joka sattumoisin oli mukana. Tai ehkä ei niin sattumoisin - minä uskon vahvasti kaiken tarkoitukseen...

Uutta ja kierrätettyä

Jos en aivan väärin muista, en ole koskaan aikaisemmin tehnyt mustavalkoista huivia, joten kai nyt sitten jo oli aikakin. Tilasin koe-erän pitkiä valkoisia batistihuiveja ja kokeilin, miltä näyttää Tikkua ristiin -kuvioni ihan valkoisella pohjalla. Graafiselta näyttää. Tämä lähti jo postissa tyttärelle, mutta uusi sarja syntynee joulumyyjäisiin. Itse en osaa mustavalkoista käyttää, mutta sehän on aina muodissa ja pukee monia muita.

Päätin purkaa vanhan aniliininpunaisen pellavatunikani, jota ei enää tänä kesänä tullut pidettyä. Siinä on kuitenkin reilusti materiaalia vaikkapa pussukoihin. Huomasinpa siinä purkaessani, että taskupussit ovat jo sellaisinaan pussukat enkä onneksi ehtinyt niitä purkaa. Sen sijaan ompelin suihin vähän trikoota ja laitoin kuminauhan. Uskon, että työkaverini keksivät niiden sisälle jotain kivaa lapsiasiakkaiden iloksi.

Parin kuukauden neulelakkonikin päättyi, ja vauvan yllätysnuttu on jo hyvässä alussa. Vauvoja ei ole tiedossa eikä lokakuun kurssillekaan vielä tarpeeksi osallistujia, mutta pysyypä ainakin itsellä tuntuma nutun tekemiseen. Kiva, että on taas huomisaamuna pienet tuliaiset töihin vietävänä:).

Kukkamekkohaaveissa

Kankaita järjestellessäni osui käteen palakaupasta ostamani kitinvärinen puuvillasatiinin pala. Se kaipasi ehdottomasti piristystä - ja niinpä taisin kaivata itsekin. Annoin siis palaa! Ihastuin liisteriin, kun kuvioin työpaikan verhoja, joten päätin jatkaa samalla linjalla. Maalailin siis ensin pohjaa melko lailla peittoon, sillä en halunnut valmiiseen kankaaseen kovin suuria kontrasteja.

Kun pohja oli kuivunut, otin liisterin esille. Tein matonkuteista pienen huiskun leimasimeksi, ja sillä tehty vähän epämääräinen kuvio osoittautuikin ihan kivan näköiseksi. Sitten piti taas liisterin kuivua ennen kuin työtä pääsi jatkamaan.

Liistern kuivuttua maalasin kankaan lähes umpeen. En osaa näitä kuviointihommia edelleenkään tehdä suunnitelmallisesti, vaan täysin näppituntumalla. Tosin olin ajatellut laittaa tähän kankaaseen myös hiukan vihreää vastapainoksi, mutta tässä vaiheessa se ei tuntunutkaan hyvältä. Sen sijaan liruttelin vielä lusikalla kankaan pintaan oikein tummanpuhuvia juovia.Kangas oli siis kuvioitu, mutta sittenpä vasta alkoi se jännittävä osuus eli mikä jää jäljelle, mikä häviää. Kaikki kerrokset piti ensin kiinnittää silittämällä ja sitten - alkaa irrottaa! Liottelin liisteriä ensin ihan pesualtaassa käsin, mutta loppusilaus tuli pesukoneessa. Tekniikka toimi ihan hyvin ja kankaassa on paljon ihastuttavia yksityiskohtia ja värisävyjen kohtaamisia. Jotain särmää siinä olisi voinut olla, lopputulos on ehkä vähän liiankin harmoninen nykyiseen makuuni, mutta toisaalta näen kankaassa jotain entisaikojen kesämekkotunnelmaa.
Nytpä sitten kokoilen voimia, että uskaltaisin upottaa kankaaseen myös sakseni :). Tavoitteena ei ole ihan mekko, vaan tunika, jonka kaavatkin on jo piirretty. Tässä vaiheessa ompelupuolen artesaanit käyvät vähän kateeksi!

Tämä kolmikko toivotteli aamulla hyvät huomenet :) Keskiviikkona sitä päästään taas torille!

Kesäillan inspiroimaa kierrätystä

In the morning the cushions still were my linen trousers :)

Sattuipa hauska juttu, ainakin lopulta. Hoksasin, että tummissa pellavahousuissani oli ammottava reikä, jota ei voinut korjata mitenkään. No, työnsin housut kuitenkin pesukoneeseen ja ajattelin, että jotain pussukoita niistä vielä joskus syntyy, ehkä. Päivän - tai oikeastaan illan - aikana ne ovat nyt sitten kokeneet todellisen muodonmuutoksen. Huomasin, että lahkeista saa varsin vähällä vaivalla koristetyynyt - kuten tosiaan saikin. Tämä leimasin tuntuu taas sopivan niin hyvin tähän työhön.

Takapuolet jätin yksivärisiksi ja eikös se housunlahje vielä sieltä hahmotu. Ei tosiaan tarvinnut kuin pohjaan tehdä sauma. Avonaiseen päähän aion kyllä vielä kiinnittää napit, mutta jääköön se nyt vaikka huomisiltaan.

Olen nuuka materiaalien suhteen (kuten voi tästäkin huomata!) ja niinpä halusin myös käyttää painovärin mahdollisimman tarkkaan. Ajattelin, että leimaan nyt vielä ne loput housunriekaleet, saanhan vaikka kivoja tilkkutyöaineksia.

Very practical with a pocket, isnt'it?

Tilkuistapa syntyikin sitten heti saman tien kolmas tyyny, jossa kuviointia on molemmilla puolilla. Ja eikös vain ole luksusta, kun on taskukin vielä pisteenä iin päälle.

Summa summarum - housujen hajoaminen ei harmita yhtään!

Hiiri kissalla räätälinä - ainakin melkein or my handmade bags

I love stencil printing with my own design.

Mistähän tämä kassivimma sai alkunsa... Minun piti ommella itselleni pusero maalaamastani burette-silkistä ja sain leikkaamiseen tukiopetusta, mutta mutta - jossain vaiheessa harhaannuin syrjäpoluille ja niinpä puserontekele ei ole edistynyt lainkaan (tukiopettaja odottaa varmaan kiihkeästi edistymäraporttiani, sekin vielä...).
Ensimmäisenä esittelyssä viimeksi eli juuri äsken valmistunut kassi. Tässä kuten kaikissa muissakin, kuviollinen kangas on omaa designia.

Tässä on sama malli kuin yllä, hiukan pienempänä versiona. Tein jokin aika sitten kaksi uutta leimasinta, joita käytin näissä kahdessa kassissa. Yhdestä englanninkielisestä kirjasta (Clare Youngs The perfect handmade bag) bongasin tämän pikkuhärpäkkeen, joka tekee kirjan mukaan kassista "professional" - aika kivan säväyksen se tosiaan antaa, vaikka ei logo olekaan.

 

I tried my two new stencils here.

Tässä kassissa on toinenkin  mukava yksityiskohta: sangat ovat päältä mustat ja kuviokangas on alapuolella. Kankaan pohjaväri on saatu aikaan kauan sitten ruiskuemulsiolla ja olen tarkoituksella jättänyt siihen valkoisia viiruja, jotka saattavat tosin tässä vähän häiritä.

Monotypia on cloth gives a quite personal and unique look for a simple shopping bag.

Numero kolmosen kuviokangas on joskus ajat sitten tehty monotypia-kokeilu. Se ei sävähdyttänyt silloin millään lailla, mutta heräsi nyt pirteästi eloon.  Ja juuri monotypian ansiosta tämä kassi on sitten uniikeista uniikein, kuviomalli ei ole missään tallessa.

My former curtains got a new job :).

Ja sitten siirrymme kierrätysosastolle ja sinne, mistä kassituotanto alkoi. Olin jo pitkään katsellut vanhaa vuorillista ja itse painamaani verhoa sillä silmällä, että sen tilalle pitäisi saada uusi ja tämä vanha hyödyntää. Homma olikin yllättävän helppo, kun vuori tuli samalla kertaa leikaten lähes automaattisesti ja niinpä kasseista tuli käännettäviä.

How nice that the curtains were lined - now you can turn the bag as you please.

Kumpikin kangas on pysynyt muuten oikein hyvänä, siliävätkin melkein itsestään, mutta aurinko on näyttänyt voimansa, joten väri oli toisin paikoin tosi haalistunut. Sangat siis todistavat, että kyseessä on kierrätystuote :). Tätä sarjaa on kolme valmiina ja - huh - viisi leikattuna...
Ihmettelen vähän, mikä on se pieni sivuääni, joka vielä viitsii vikistä, että kunnon ihmiset eivät tee kasseja, vaan kitkevät kukkapenkkejä, ovat metsässä hyttysiä uhmaten tutkimassa, joko on kantarelleja, siivoavat komeroita, lukevat venäläisiä klassikoita tai Alastalon salia - tai lekottelevat rannalla! Mutta uskokaa tai älkää, jotain noista olen minäkin tehnyt, kasseista huolimatta...
Ps. Toivottavasti puserokin vielä joskus näyttäytyy täällä!

Vaihteeksi nahasta

Kirppikset ovat tosi kivoja paikkoja - kuten kaikki varmaan tietää. Lähdin etsimään vaaleita nahkakenkiä kuviointikokeiluja varten ja kuinka ollakaan, ihan oikeita sopivia kenkiä löytynyt, mutta sen sijaan aivan mainiot valkoiset nauhalliset jumppatossut; hinta 50 centtiä. Materiaali ei siis ollut turhan arvokasta, joten ei muuta kuin kokeilemaan! Tulos oli mielestäni aivan mainio. Nahkaväreillä ja liimalla tehty batiikki onnistui paremmin kuin osasin odottaakaan.

Tarkkasilmäinen katsoja huomaakin varmaan, että kuvissa on sama kenkä ja vain etuosa - mitäpä sitä testaukseen molempia kenkiä tai edes kokonaista yhtäkään tuhlaamaan...  Kantaosaan maalailin tosin kuvioita silkkiväreillä, mutta kuva jäi ottamatta. Aivan hyvin nekin toimivat. Toiseen kenkään testasin nahkamaalia ja paperikaavioita - tulos ei ollut näin kiva, vaikka sinänsä ihan toimiva.

En ollut vielä ehtinyt tossujeni kanssa kirpparilta ulos, kun huomasin ovensuussa ilmaisten tavaroiden joukossa miesten nahkatakin, ja mukaanhan sekin lähti.  Kohta minulla olikin pystyssä aikamoinen verstas - onneksi sentään koulussa, jossa on isot pöydät ja tarvittavat työvälineet.Yksi valmis pussukkahan tuossa jo seistä jököttää. Nahan pinta oli niin ihastuttavan kulunutta tuosta kohtaa, että se aivan hivelee sormia :).  Ompelin tämän koneella, kun se oli kaikkein helpoin tapa. Vuoriksi laitoin itse painamaani flanellia. Mittasuhteet -hm - olisivat voineet olla vähän paremmat, mutta innostuksen vallassa en sitä oikein huomannut, joten nyt mennään näillä ja tehdään seuraavasti sitten parempi...

Tässä kohtaa piti hieraista silmiään: taskujen uumenista ilmeisesti oli pyörähtänyt tämä muisto ajalta ennen euroja.

Miehen  takissa on kyllä paljon materiaalia, mutta myös erittäin paljon kappaleita, leikkauksia ja tikkauksia, joten aika paljon luovuutta sai panna peliin, että niistä saa sommiteltua jotain uutta. Tämä homma on vielä vaiheessa; tavoitteena on kenkäpussi. Nyt jo uskonkin että siihen pääsen - välillä mentiin kyllä jo uhkaavasti tuluskukkaron suuntaan.

Tämä yhtäkkinen innostus nahkatöihin johtuu siitä, että suunnittelen nahkakurssin sisältöä. Tämän talven kurssi tosin peruuntui osallistujien vähyyden vuoksi, mutta hyvin suunniteltu on puoleksi tehty - ehkä innostusta löytyy myöhemmin.

Ja vielä viimeinen pussukka, joka - yllätys yllätys - ei olekaan kierrätystuote, vaan tehty koulun hyvien nahkavarastojen kurjimmasta löydöksestä ;) - minuun kaikki reppanat aina vetoavat... Nahassa oli sekä pintavaurioita että tahroja. Oikeastaan tein vain kuviointikokeilua pieneen palaan ja sitten hoksasin, että heureka, tästä tulisikin aivan hyvä pussukka. (Koulun nahkakurssilla painotettiin, että jokaisen työn jokaisesta osasta pitää ehdottomasti olla oma kaava - arvatkaa oliko...).

Tämä onkin aivan käsityötä, ja siinä on kivoja yksityiskohtia useampia. Myös nappi on itse tehty ja nahasta tietenkin. No, täydellistä ei tullut tästäkään, mutta kyllä minua silti lämmittää ajatus, että annoin sille muiden hyljeksimälle riekaleelle aivan uuden elämän..

Kätkettyjä sanomia

Nämä viimeaikaiset helmeni ovat kyllä melkoisia pölkkyjä, mutta siksi juuri minun mieleeni. En ole oikein missään pikkusievän ystävä, enemmän puhuttelee tämmöinen rouheus. Eräänlaisia kirjakääröjähän nämä ovat; yhteenkin pölkkyyn on talletettu aika lailla tekstiä - kaikki tallettaminen ei tosiaan vielä tapahdu sähköisesti :).

Helmet ovat aika työläitä tehdä - mutta vaivattahan eivät simpukatkaan pääse... Nämä sentään valmistuvat todella nopeasti siihen verrattuna, ja työ palkitsee heti tekijänsä. Chic :)