Kesäpäivänseisaus

Tänne asti on kesä edennyt, ja on aika taas päivittää viimeaikaisia tekemisiä. Olipa työtehtävä mikä tahansa, aina tuntuu hyvältä saada jotain päätökseen ennen lomaa. Minulla viimeiseksi työksi ennen lomaa jäi tällä kertaa viiden kassin sarja.

Kaikki viisi on painettu samalla kuviolla, joka on kassin kummallakin puolella. Kuvia piirrellessä ja seulan alle asetellessa tuli pitkästä aikaa niin ihanan luova olo :). Onpa mukava elokuun alussa palata töihin nämä tuliaiset mukana.

Töihin liittyy myös seuraavat kuvat. Ideoin - ja osin toteutinkin - työtilaan oviverhot. Niihin toivottiin painoja, ja siinä mielikuvitukseni pääsi hypähtelemään.Näissä pikkuruisissa hernepusseissa on sekä oviverhojen mustaa että aikaisemmin maalaamieni ikkunaverhojen punaista ja oranssia. Miten taas sattuikaan omasta komerosta löytymään niin sopivia tilkkuja! Punainen ja musta ovat pellavaa, oranssi (kuvassa aika keltainen) on itse maalaamaani puuvillakangasta. Varsiosassa on tarranauhaa.

Tässä sitten verhon nro 1 helmaa valmiina. Itse verho on Ikean ja sattui silmiini kirppiksellä. Tarrojen vastakappaleet sijoitin huomaamattomasti kuviokohtiin. Verho ei yksinään riittänyt oviaukkoon, joten seuraksi valittiin yksivärinen musta.

Painot tuovat verhoihin yhtenäisyyttä ja antavat kivan ja persoonallisen ilmeen.Ja verhot myös täyttävät sen alkuperäisen toiveen eli toimivat näkösuojana.

Alkukesän viileydessä syntyi myös tämä kauluri. Malli oma tuttu versioni wingspan-huivista.Langat ovat
sinisen ja vihreän sävyjä, materiaalit ja paksuudet vaihtelevat. Ihmeen harmoninen kokonaisuus niistä lopulta syntyi. Kauluria voi pitää joko näinpäin

tai näinpäin...

Huomaakohan eroa? Viimeistelin reunuksen rapuvirkkauksella ja jännitin, riittääkö lanka vai ei. Ja kuinkas kävikään, sitä jäi vielä 5 cm päättelemiseen - arjen pieniä ihmeitä :)

Nyt on sitten loma. Ihan erossa käsitöistä tuskin maltan olla. Kesän ensimmäiset paperiakat saivat eilen alkunsa; uusi villatakki purkulangoista on aloitettuna. Kesätoreillakin on tarkoitus jossain vaiheessa piipahtaa omien tuotteiden kanssa. Ja parin viikon päästä on mielenkiintoinen kuvituskurssi!

Bloginpitäjä toivottelee kaikille virkistävää kesää! Yritän tänne aina jotain pikku-uutisia saada aikaan. 

Langanloput käyttöön

Wingspan collar - once again

Tuttava sattui kysymään, olenko tehnyt vielä wingsspan-kaulureita, ja eihän siinä muu auttanut kuin ottaa puikot ja lankakerät esiin ja panna toimeksi. Mitään suunnitelmaa värien kanssa ei ollut, vaan kaivoin uutta kerää kehiin, kun entinen loppui. Jossain vaiheessa työ näytti aika kaoottiseltakin, mutta lopputulos ei sentään ole hassumpi, kun lähtökohtana on saada langanloput hyötykäyttöön. Kaulusröyhelö olisi voinut olla reilumpi, sillä viimeistä lankaa löytyi yllättäen useampikin pikkukerä, mutta en jaksanut/viitsinyt ruveta enää purkamaan, kun viimeisellä kerroksella silmukoita oli melkoinen määrä. Suurin osa langoista on Pirkanmaan Kotityön täysvillaista ohutta lankaa ja kai peräisin artesaaniopintojeni työssäoppimisjaksolta.

Eilenillalla innostuin tekemään yhdet korvikset. Tavallisesti teen muutaman parin sarjan, kun siihen puuhaan ryhdyn. Nämä täydentävät kivasti mustavalkoisteni valikoimaa.

Paper ear rings from yesterday

Tämä käsityöläinen on ollut vähän talvihorroksessa joulumyyjäisten jälkeen, mutta onneksi tuttavapiiri ei ole unohtanut tuotteitani. Kyllä niitä pikkuhiljaa syntyy, katse kohti uutta kesää ja uusia markkinoita.

Loppukevennyksenä kuva hiukan asian vierestä...

Love your translator!

Kädentaitoihin liittyvät myös monet suomentamistani kirjoista. Nyt on menossa kansainvälinen kampanja Love your translator, jonka myötä haluamme tehdä kääntäjän työtä näkyvämmäksi. Olisi voinut kyllä tuo tarrakin kuvassa näkyä paremmin!

Kevätaurinkoa

Jokohan nyt varmaan olen vetänyt tarpeeksi henkeä takkuilevan tekniikan vastapainoksi? Kevätaurinko ja hiihtoladut ovat pitäneet minut aika tehokkaasti poissa tietokoneen ääreltä, mutta koetanpa taas palata ruotuun.

Once more: some wingspan collars, photographed on the ice in Helsinki

Ensin katsaus viimeisimpiin wingspan-kaulureihin, joita kuvattiin varsin talvisessa Helsingissä muutama viikko sitten.

Lanka on suurimmaksi osaksi kätköistä löytynyttä 70-80-lukujen lenkkimohairia, jota tyttären kanssa värjäiltiin. Kaulurina se on lämmintä. Hauska juttu, että "mannekiinin" myssy sattui olemaan kuin samaa sarjaa. Päättelin kaulurin monessa osassa, minkä vuoksi se aaltoilee epätasaisesti.

Do you remember these colours - wools is older than my daughter :), I guess.

Tämän retrommaksi kai ei voi tulla: aitoa ja alkuperäistä värimaailmaa 70-luvulta. Hassua, että joskus jokin odottaa näin kauan ennen kuin siihen kukaan keksii tarttua. Nyt odottelen kiinnostuneena, minä vuonna - tai millä vuosikymmenellä - kauluri sitten löytää varsinaisen käyttäjänsä. :).  Tavaroiden elinkaaret eivät ole aina niin yksioikoisia, kuten ei meidän ihmisten polutkaan.

 
Pääsiäislauantaina piti taas pitkästä aikaa vähän huovutella. Huivien tekeminen on hidasta, mutta kyllä aina palkitsevaa. Tämän setin on tarkoitus olla samaa sarjaa ja olen käyttänyt samoja hahtuviakin, mutta pohjaväritys poikkeaa radikaalisti. Onpahan ainakin tarjota lisävarustetta, jos sitä joku keksii kysyä.

Felting fascinates; as well the process as the results.

Nämä rannekkeet ovat reilun kokoisia, kun viime aikoina rannekkeita ovat innostuneet hankkimaan myös miehet.

Ja kun nyt lopulta toimeen tartuin, niin en malta sitten vielä lopettaa. Sain kuin sainkin kehykset pari vuotta sitten tekemääni etsaukseen ja akvatintaan "Parittomat".  Grafiikka on kiehtovaa, ja silläkin alalla riittäisi vielä uusia tekniikoita.

One graphic work (etching and aquatint) that I made some years ago: "The odd ones"

Aurinkoista aprillia - kevättä kohti mennään taas kerran!

Pellavan rippeitä ja muistoja

Niin siinä kävi, että pellavakeristäkin syntyi wingspan-kauluri - eikä hassumpi ollenkaan. Luonnonväri, tumma lila ja vihreä ovat aivan sataprosenttista neulepellavaa, Viipurin ihmeellisestä pellavakaupasta muutama kesä sitten hankittua. Vaaleasta Tampellan Punatulkku-langasta on aikoinaan (70- ja 80-luvuilla!) syntynyt kaksi pitsineulepuseroa, mutta onpa lanka ollut todella riittoisaa; vieläkin jäi muutama kierros pahvirullaan. Lanka on muuten niin ihanaa, että ostaisin sitä heti lisää, jos vastaan tulisi. Huhuu - onko jollain vielä kätköissään? Samaa laatua on myös tuo marjapuuronpunainen, ihmeellinen nettilöytö, joka on nyt viimeistä senttiä myöten tässä kaulurissa.

Kuvakin varmaan kertoo, että kauluslanka on höyhenen kevyttä ja siinä on ihastuttavia puuvillatupsukoita. Olen nyt tehnyt sen verran wingspaneja peräkkäin, että tekee mieli irrotella. Niinpä tässä yksilössä muutamat siivekkeet ovat pidempiä ja kauluksen olen tarkoituksella päätellyt monessa erässä, jolloin senkin leveys vaihtelee. Isot reiät ovat lisäyksiä, joilla sain kauluksen leviämään ja laskeutumaan todella hyvin.  

 Olkoon tämä kuva vaikka suomalaisen tekstiiliteollisuuden muistolle omistettu, nyyh. Joskus on kieltämättä ikävä sitä aikaa, jolloin puhelinnumerokin oli - siis Tampellan tässä tapauksessa -  (931) 11 44 11. Itse asiassa puhelinnumeroiden muuttuminen kertoo aika paljon koko maailmamme muuttumisesta - ennen oli kaikki yksinkertaisempaa.

Huolittelin reunan rapuvirkkauksella ja siihen sitten upposikin tämä Punatulkku. Oikeastaan kauluriin tuli kudottua niin paljon muistoja, että se saa jäädä itselleni. Kunhan kesä koittaa ja suuntaan taas reppuineni toreille, niin tämä ihanuus toivottavasti suojaa hartioita liialta auringolta. Sitä ennen on kyllä haaveissa vielä monta monta hiihtokilometriä!

Viikon varrella valmistuneita

My felting goes on and makes me happy.

Villojen kanssa on edelleen värkätty. Tämä puuhastelu vastaa oikeastaan pastelliliiduilla piirtelyä, niin ihania ja pehmeitä väriyhdistelmiä syntyy. Nautiskelen yhtä paljon tekemisestä kuin lopputuloksistakin. Myös yllätyksellisyys kiehtoo; iloisen jännittyneenä odotan, mitä pesukoneesta milloinkin paljastuu.

One more wingspan - I'm hooked

Myös yksi wingspan-kauluri taas valmistui - eikä uutta ole vielä puikoilla, mutta idea sentään muhii mielessä :).  Tarkoitushan on myös saada lankojen määrää vähennettyä, mutta miten tämän yhtälön saisi toimimaan, kun tälläkin viikolla on pitänyt käydä lankaostoksilla...

Simple crocheting of cotton in natural colour

Kaiken väri-iloittelun vastapainoksi syntyi myös todella yksinkertainen ja hillitty virkattu pipo. Lanka on kaunispintaista ekopuuvillaa. Mietin, kehtaanko laittaa sitä sytomyssylähetykseen tuon värittömyyden vuoksi - olisikohan ketään, jolle se kelpaisi. Joku kukka tai muu koriste voisi vielä vähän pelastaa tilannetta, mutta en toisaalta haluaisi tehdä siitä kovin naisellistakaan. Irtokoriste mukaan?

Laskiaisen kunniaksi: pitkiä pellavia!  Siinäpä materiaali, johon aion seuraavaksi tarttua. Ensin kuitenkin sukset kainaloon ja sitten after ski - laskiaispullaa ja pellavalankakerien etsintää.

Sydäntalven töitä

Yksi wingspan-kauluri on taas valmistunut; sarjassani langanloppujen iloista hyötykäyttöä.  Yksivärisen puseron tai mekon päällä kauluri näytti ja tuntui oikein hyvältä. Pienet kerännyssykät tuovat myös muistoja mieleen, työ on siinä mielessä kuin räsymaton tekoa.

  Tuokin kaulurin reunus - lankaa jäi viimeisen silmukan jälkeen 5 cm - ...  Tein siitä aikoinaan (muutaman purkamisen jälkeen) jakkupuvun; taisi olla pari kolme kertaa päälläni ja sitten lähti jonnekin keräyspussissa, ei aavistustakaan suunnasta. Mahtaako peräti vielä olla jossain käytössä?

Uusi sukellus lankakopan pohjaan ja projektille jatkoa. - No, taisin tekaista pari sytomyssyä tosin välissä, mutta ne jäivät kuvaamatta, kun ystävätär jo nappasi ne edelleen toimitettaviksi. Tämä wingspan on vuorostaan tekeillä ohuista villalangoista.

Myös tässä viimeisimmässä huovutuksessa hyödynsin pieniä villapussukoita ja hahtuvalangan pätkiä, joita kertyy. Minua kiehtovat aina kaikenlaiset jämät; koulussakin kolusin aina paperisilppulaatikoita ja sain parhaimmat luonnokseni ja piirustukseni syntymään epämääräisen muotoisille ja toisten pois heittämille - mutta ah niin inspiroiville - paperinpaloille.

Huivin nurjasta puolesta tuli koristeellinen ja myös siinä - ja varsinkin siinä -  näkyy sama mieltymys vanhan hyödyntämiseen, sillä tuo kiharainen lanka on kirppikseltä peräisin. Omissa silmissäni huivin koukerot muistuttavat karttaa vai onko se tuo isän vanha pahvinen matkalaukku, joka antaa mielikuvitukselle siivet.

Sinisten hetkien lumoissa

Blue like the moments just before sunset in our winter wonderland

Oi tämä ihana talvi! Yhtä lailla voin kyllä todeta, että oi nämä ihanat villat :).  Tässä viimeisimmät tuotokset, jotka sain vielä kokoon sinisten villojeni rippeistä: pitkä kapea huivi ja rannekkeet. Vaikka itselläni on omanlainen värimaailma eikä näin sininen, niin ihastelen silti aina värien sointuvuutta, olivatpa ne mitä tahansa. Miten paljon värit ihmiselle antavatkaan!

Tuon kiharaisen langan tarina ulottuu vuosikymmenten taakse - aikaan, jolloin kaikki (melkein) oli ruskean sävyistä. Sitä oli jäänyt hyvään talteen, josta sen nyt nappasin nykyaikaan ja värjäsin.

A wingspan scarf of scraps, soon finished

Kurssini pyörivät, ja omatkin käsityöt menevät vähän niiden ehdoilla. Tässä kahden viimeisen lauantain myötä syntynyt viritelmä; ajattelin tehdä vain vähän matkaa malliksi wingspan-huivia valmiiden mallikappaleideni lisäksi, mutta työ alkoi viedä mennessään ja kasvoi kerros kerrokselta. Langat ovat muuten suurelta osin jo olleet roskiin menossa, mutta onneksi eivät menneetkään. Kirjavaa on, mutta veikkaanpa, että lopputulos on kaikesta huolimatta aika hauska.

My dear creatures

Edelleen vain pukkaa näitä eläimiä. Harrastan postikorttien lähettelyä tuntemattomille ympäri maailmaa (postcrossing.com), ja tämä katras lähti Saksaan. Suomen vientiä maailmalle sekin!

Wingspanin uusia tuulia

Wingspan in my way

Tässä yksi viime aikojen töistäni, joka ei ole niin salainen kuin moni muu. Kuva jäi muistoksi, kun tilaaja kävi varsin tyytyväisenä noutamassa hartianlämmikkeensä. Pohjana on wingspan-huivi, josta olen kehitellyt kaulurin. Niitä onkin syntynyt muutama kappale, mutta kaikki ovat menneet joulumyyjäisissä. Tammikuussa pidän aiheesta taas seuraavan kurssin, joten puikoilla on jo uusi mallikappale hyvällä alulla.

Kuvan kaulurin värit eivät ole omaa värimaailmaani, mutta miten hyvää tekeekään - pyynnöstä - hypätä tässäkin asiassa vähän kuin oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Kaulurin omistajalle väritys sopi kuin hm. nenä päähän. Tuo lähes porkkananvärinen lanka ei ole saanut väriään porkkanasta, vaan hopeapajusta ja aavistuksen verran punertava taas aronianmarjoista; tumma ruskea ties mistä, teollisesti värjättyä. Tässä samalla sainkin taas hyötykäyttöön kaapeissa lojuneita keriä.

Kun tiesin, että kauluri on tulossa lähinnä sisäkäyttöön, halusin tehdä siihen jotain pientä ekstraa. Karnaluksista hankittu nappi siis viimeisteli kivasti asusteen. Varsinaisesta kauluriosasta tein myös niin väljän, ettei se kurista kurkkua. Kaksinkertaistin silmukkamäärän toiseksi viimeisellä kerroksella, jolloin kauluri istuu paremmin ja reunaan tuli koristeellinen reikäkerros.

My felted bracelets that Santa Claus will bring to some lucky ones :).

Ps. Rannekkeet, jotka tulivat, olivat ja menivät. Ihanaa, että sain ne luoda ja välittää osaltani joulun lämpöä.

A niin kuin ARTESAANI

The word ARTESAANI was my dream - and now I see it written.

Tässä tärkeimmät kuulumiset!  Kaikista merkittävin on tuo sana ARTESAANI, jota olen viime vuodet sieluni silmin katsellut :).  Minulla ei olisikaan ollut mitään vastaan, vaikka se olisi kirjoitettu vähän isommallakin...  Nyt on aika tuuletella (on tullut kyllä tehtyäkin) ja sitten suvivirsipäivänä on vielä ruusu luvassa. No, varmaan on suurempiakin tutkintoja olemassa ja ihmisillä suurempia saavutuksia ylipäätään, mutta minun elämässäni tämä on kyllä ihan merkityksellinen etappi, josta voin taputtaa omaa päätäni - varsinkin kun tie on vienyt jo eteenpäin.  Iso kiitos myös kaikille, jotka ovat kannustaneet minua opintielläni - olette väsymättä jaksaneet katsella monenlaisia teelmyksiäni joko blogissa tai ihan livenä - sehän se juuri on antanut uutta intoa!

The wingspan scarf as I made it - after dyeing the wool myself.

Ja sitten näihin arkisempiin saavutuksiin.. Kuinka ollakaan toisesta wingspan-huivistani kehkeytyikin kauluri. Kirjavat langat ovat siis itse värjäämiäni, musta on seitsemän veljeksen jämiä. Tällä wingspan-kokemuksella jo näkee, että hyvin erilaisia versioita voi saada aikaan. Työ on hauskaa ja helppoa.  Seuraava lankaeräkin jo odottaa uusia värejä.

Olisikohan nyt aika jo ennakoida kesää ja siirtyä vähän kevyempiin käsitöihin? Ainakin otin pitkästä aikaa esille silkkihuivin ja piirtelin gutalla kuvat. Luvassa siis ihania hetkiä värien maailmassa...

Ainako vain oikeaa...

Yllätysnutut taisivat aikoinaan tulla elämääni pysyvästi. En minä nyt niitä sentään ihan työkseni pukkaa, mutta sen verran, ettei kaikkia ole tullut edes esiteltyä. Tässä tämmöinen kevätvauvalle tilattu ekopuuvillainen versio. Lanka on aika paksua (Marks & Kattens ECO bomull), ja vauva ei siis vielä edes syntynyt, joten ensi kertaa pienensin mallia reilusti; taskulaskimella prosentteja laskien. Ilmeisesti laskut olivat oikein, koska nuttu näytttää ihan sopusuhtaiselta, vaikka siinä on 40 (!) silmukkaa normaalia vähemmän. Lanka oli tosi miellyttävää neuloa. Myssy on tehty näppituntumalla, toivottavasti on suurin piirtein sopiva.

Sitten tulikin uusi ainaoikein-koukutus :).  Inspiksen sain täältä: http://mammutinpuikot.blogspot.com/ ja mallikin sitten löytyi - ja vei mennessään. Wingspan! Onpa todella hauska ja nopeasti tehty huivi. Onneksi kotona sattui olemaan kerä Noroa, joka antoi vielä tämän ihanan värinautinnon. Langan karkeus vähän arvelutti, mutta huivi olikin yllättävän kiva kaulassa ja sen voi sitoa monellakin lailla.

Seuraavaan versioon päätin värjätä itse osan langoista. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Olinkin sopivasti hankkinut jokin aika sitten reaktiivivärejä, joten verstas vain nopeasti pystyyn. Tämä on yllättävän helppo tapa värjätä lankoja, ellei ole mahdollisuutta värjätä luonnon antimilla.Kokemusta ei ole vielä paljon karttunut, mutta sen olen huomannut, että värit pysyvät tosi hyvin, huuhteluveteen ei väriä enää irtoa.

Ajattelin ottaa mustan kaveriksi, niin värit pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Tässä kohtaa mennään; kotoa löytynyt musta kerä aika pieni, tuo värjäyseräkin jo lopuillaan, mutta no problem, värjäyksiä on vielä jäljellä, mustia keränloppujakin pilkistelee kopasta. Tässä työssä ei taas haittaa yhtään, jos sävyt tai vahvuudet vähän vaihtelevat.

Ja nyt jatkamaan kipin kapin! Onneksi sentään maltoin aamupäivällä käydä hiihtämässä.