Nuttuja ja pussukoita

Baby surprise jacket; original model by Elizabeth Zimmermann

Yllätysnuttujen sarja on jatkunut ja huomaan, että yksi on jäänyt jopa kuvaamatta. Kuvan nuttu lähti tyttövauvalle. Langan olen muistaakseni hankkinut Tallinnasta.

Spring time - baby season

Viimeisimpiin nuttuihin olen tehnyt lisäysraidat langankierrolle, mikä kyllä helpottaa kovasti linjassa pysymistä. Tekipä lisäykset millä tekniikalla tahansa, aina ne tulevat näkyviin, eikä se toki haittaa. Tähän nuttuun ostin jo puuvillalankaa - lämpimien säiden toivossa. Kevään edistyminen tuntuu tänä vuonna tavallista hitaammalta, mutta kyllä se sieltä...

Tässä vielä sama takaapäin. Lanka loppui vähän kesken enkä viitsinyt enää ostaa uutta kerää, joten helmaan ja napituslistaan otin kaapista löytynyttä yksiväristä valkoista. Ja kun sitten olin saanut nutun valmiiksi, löytyi alkuperäistä lankaakin vielä yksi pieni nyttyrä - miten tämmöisiä sattumuksia tuleekin nykyään yhä useammin?

Nuttusarjasta pussukkasarjaan; on taottava silloin, kun rauta on kuuma eli innostusta vielä on jäljellä. Innostusta ehkä olisi edelleen, mutta välillä on testattava markkinoita :) - onko kellään innostusta näitäkään ostaa.

Some more small bags with own fabric design

Ja lopuksi vielä tuotekehittelyuutinen:).  Rannekkeeni eivät ole oikein mahtuneet miesten ranteisiin, mutta nyt helpottaa. Keksin neuloa kapean resorikaistaleen, joka olikin vastaus ongelmaan. Taas löytyi yksi käyttötapa myös pienille lankakerilleni.

New innovation to bracelets: large enough even for gentlemen

 Rannekkeet eivät muuten ole ollenkaan liikaa tänäänkään. Varsinkin pyöräillessä ne ovat ihan must.

Yllätys Aatulle ja Beetulle :)

EZ-jackets for twin baby boys

Sarjassani "ystävä soitti ja kysyi" syntyi pitkästä aikaa nämä kaksi yllätysnuttua. Ystävän ystäväperhe on kuulemma lisääntynyt kahdella poikavauvalla. Valmiita nuttuja ei ollut, mutta ei näiden tekemiseen paljon aikaa tuhlaantunut, varsinkin kun tein ne kohtalaisen paksusta langasta (Dropsin Lima mix, 65 % ja 35 % alpakkaa) ja siis myös isoilla puikoilla. Ja jos joku ei vielä ole tutustunut Elizabeth Zimmermannin yllätysnuttuihin, niin tiedoksi, että ne kudotaan yhtenä kappaleena.

You can always recognize an EZ-jacket from back

Takin tunnistaa helposti tästä erikoisesta takaosasta ja etuosan koristeraidoista eli lisäyksistä, jotka tein tällä kertaa yksinkertaisesti langankierroilla. Lukija tutkikoon itse, missä nutut poikkeavat toisistaan....

My own invention - the only seam is knitted

Nutun ainoat saumat ovat hihoissa. Teen nekin aina puikoilla, joten ommeltuja saumoja ei ole ollenkaan. Ja neulehan on ainaoikeaa, minkä ansiosta nuttu kasvaa jonkun matkaa vauvan myötä.

Hauska juttu, että näin lankalauantain iltana ennen kokkoajelulle lähtöä oli raportoitavaa lankatöistä. Eivätkä nämä nyt tähän lopu - samaisen ystävän toiseen ystäväperheeseen oli syntynyt tyttövauva, jonka nuttua nyt pistelen.

Langanloput käyttöön

Wingspan collar - once again

Tuttava sattui kysymään, olenko tehnyt vielä wingsspan-kaulureita, ja eihän siinä muu auttanut kuin ottaa puikot ja lankakerät esiin ja panna toimeksi. Mitään suunnitelmaa värien kanssa ei ollut, vaan kaivoin uutta kerää kehiin, kun entinen loppui. Jossain vaiheessa työ näytti aika kaoottiseltakin, mutta lopputulos ei sentään ole hassumpi, kun lähtökohtana on saada langanloput hyötykäyttöön. Kaulusröyhelö olisi voinut olla reilumpi, sillä viimeistä lankaa löytyi yllättäen useampikin pikkukerä, mutta en jaksanut/viitsinyt ruveta enää purkamaan, kun viimeisellä kerroksella silmukoita oli melkoinen määrä. Suurin osa langoista on Pirkanmaan Kotityön täysvillaista ohutta lankaa ja kai peräisin artesaaniopintojeni työssäoppimisjaksolta.

Eilenillalla innostuin tekemään yhdet korvikset. Tavallisesti teen muutaman parin sarjan, kun siihen puuhaan ryhdyn. Nämä täydentävät kivasti mustavalkoisteni valikoimaa.

Paper ear rings from yesterday

Tämä käsityöläinen on ollut vähän talvihorroksessa joulumyyjäisten jälkeen, mutta onneksi tuttavapiiri ei ole unohtanut tuotteitani. Kyllä niitä pikkuhiljaa syntyy, katse kohti uutta kesää ja uusia markkinoita.

Loppukevennyksenä kuva hiukan asian vierestä...

Love your translator!

Kädentaitoihin liittyvät myös monet suomentamistani kirjoista. Nyt on menossa kansainvälinen kampanja Love your translator, jonka myötä haluamme tehdä kääntäjän työtä näkyvämmäksi. Olisi voinut kyllä tuo tarrakin kuvassa näkyä paremmin!

Alkuun päästy

First pair of socks for this year

Uuden vuoteni ensimmäinen käsityö ovat nämä sukat, joita olen hiljalleen pistellyt silloin tällöin, kun en ole halunnut ihan kädet helmassa istua. Langan hankin joskus Karnaluksista, vyötekin on jo ehtinyt kadota, mutta saksalaista se on joka tapauksessa ja ihan miellyttävää kutoa. Saajaa ei ole näköpiirissä, mutta aikahan se tavaran kaupihtee, kuten meilläpäin on tapana sanoa.

A simple cap of yarn rest

Joululahjasukista jäi lankaa - siis sitä itse värjäämääni - sopivasti tähän yksinkertaiseen joustinneulemyssyyn. Saajan osoite lienee sama kuin sukkienkin...  Onpa muuten ollut tosi kiva taas heilutella puikkoja, kun syksyllä pidin aika pitkän tauon. On se vain semmoinen nautinto, että vaikea pysyä erossa, kun on tottunut lähes lapsesta asti kutomaan.

Ja sitten kangasosastolle! Sain töistä tehtäväkseni kymmenisen metriä verhokappaa uuteen toimipaikkaan. Mikäpä sen mieluisampaa :). Toimeksiannossa oli vain mitat ja toivomus pirteistä väreistä.Päätin heti, että maalaan vaihteeksi ja leveillä pensseleillä ja vapaalla kädellä - kuten teinkin.

I painted new curtains

Metrimäärä oli tosi hulppea (varsinkin pöytääni verrattuna!), joten työvaiheet piti suunnitella hyvin.

The dots are not by mistake...

Ylemmästä kuvasta saattaisi ehkä luulla, että pilkut ovat vahingossa syntyneitä tahroja, mutta ehei. Pelkät raidat olisivat olleet vähän turhan tylsiä, joten tiputtelin viimeisellä käsittelykerralla lusikalla väriä sinne tänne. Pidän itse juuri tämmöisistä pienistä yksityiskohdista ja jaksan tuijotella niitä yhä uudestaan :).

Kangas on puuvillaista painopohjaa ja siis luonnonvalkoista. Jätin valkoista näkyviin, koska se tekee kankaasta kevyemmän ja raikkaamman ja antaa väreille hyvän pohjan. Ompelu on vielä vähän kesken, mutta eiköhän kone huomenna taas hurise.

Käsillätekeminen on hauskaa - nautitaan siitä taas tänäkin vuonna!

Kanoja ja muuta kivaa

Hens at the T-shirt

Torilla on jo ehditty kaivata aikuisten t-paitoja, ja asiakkaiden toiveisiinhan pitää vastata :). Aika näyttää, ovatko kanani vastaus - tässä niitä nyt joka tapauksessa on. Suuria riskejä en ottanut, paitoja on vain viisi. Kuva ei myöskään ole tallessa missään, joten ei näitä kyllästymiseen asti tulla katukuvassa näkemään...

Värivalikoimaa sain pieneenkin sarjaan sentään mahtumaan. Kahdessa paidassa seikkailee varmaankin toisesta kanalasta karannut kana eli seulani taisi mennä jo tukkoon alareunastaan ja piti vähän paikkailla kuvitusta - onneksi konsteja löytyy.

Turkish bamboo yarn, a pleasant knitting experience

Kesäneuleeni valmistui sopivasti näin alkukesästä. Neulomisesta aionkin nyt ottaa vähän kesälomaa, siis aion... 
Yleensä alku aina hankalaa, mutta tässä puserossa alku sujui todella lupaavasti, mutta myöhemmin tuli ongelmia. Langan (Alize bamboo fine) löysin keväällä Karnaluksista, ja se on todella miellyttävää. Huomasin tosin heti, että se on niin ohutta, että yksinkertaisena siitä olisi tullut ikuisuusprojekti. Liukuvärjätyssä langassa olikin sitten oma asettelunsa, että sai molemmat langat kulkemaan suurin piirtein samasta värjäyskohdasta. Ensimmäisessä kappaleessa se vielä sujui, mutta sitten kun piti ruveta katsomaan, että saisi vielä etu- ja takakappaleen raidat jotenkin kohdilleen ja hihoista suunnilleen samaa paria...  Kaiken lisäksi lanka, joka siihen asti oli ollut kuin unelma, alkoi kummasti mennä sykkyrälle, joten käytinkin aika paljon aikaa niiden sykkyröiden kanssa värkkäämiseen (joka kyllä on minulle aika mieluista!). No, kun sain kappaleet valmiiksi, niin se oli siinä - istui kertaheitolla. Lanka on siis turkkilaista bambulankaa ja erittäin juoksevaa, mutta myös jotenkin painavaa.
Nautitaan kesästä! Juhannusruusu avasi ensimmäisen kukkansa, tänään näin jo sudenkorentoja. Jokainen päivää tarjoaa ihmeteltävää yllin kyllin.

Pikahuivi itse värjätyistä langoista

Dyeing wool

Lankoja järjestellesssä sattui käteen kolme vitivalkoista kerää Drops Nepalia (65 % villaa, 35 % alpakkaa), jotka olin joskus ostanut värjäämistä varten. Nyt tuntui olevan oikea hetki toteuttaa sekin aikomus. Niinpä tein ensin sormivirkkausta yhtaikaa kaikista kolmesta kerästä, sitten toiseen ja vielä kolmanteenkin kertaan. Näin sain kolme samalla lailla värjättyä kerää.  Jonkin verran teetti töitä kyllä lettien purkaminen seuraavana aamuna, mutta mukavaa puuhasteluahan sekin on. Väri tarttui lankaan aivan mainiosti, ja itse värjäys käy myös yllättävän nopeasti mikrokiinnityksellä. Lankoja katseltuani päätin tehdä niistä huivin ja kaivoin vanhan tunturineuleohjeen taas kerran esiin.

A quickly finished scarf, warm and simple

Tein kolme värisävyä kolmeen muovirasiaan, joissa uitin palmikkoa. Kuten kuvasta näkyy, sinivihreät sävyt vaihtuvat pehmeästi, mutta musteensiniseen tuli todella jyrkkä rajaus. Eipä se käytössä haittaa. Olen  kuitenkin tulokseen ihan tyytyväinen, koska värjäyksistä tulee helposti sekavan kirjavia - tässä nyt on ainakin toistuvat väriraidat.Yhdistin huivin päät puikoilla. Mittaa tuli juuri sen verran, että huivin voi kietaista kaksinkerroin kaulaansa.

Just the right length

Olipa kiva neuloa vaihteeksi paksuilla vitosen puikoilla, valmista syntyi nopeasti. Tunturineule on helppoa ja näyttävää.

Vertical stripes

Vielä vähän sukkauutisia... Mietin, miten saisin varteen pystyraitoja ja sitten keksin kutoa varret tasona. Tässä tulos. En ole päässyt näitä kenelläkään testaamaan, mutta aika hauskan näköiset ne ovat joka tapauksessa. Muutama sukkapari, aika monta kauluria, pari nuttua ja myssyä on nyt parhaillaan matkalla Bhutanin vuoristoon. Tuntui oikein hyvältä lähettää ne matkaan, enemmän niistä varmaan maailmalla on iloa kuin minun komeroissani. Ja nyt on hyvä syy jatkaa sukkienkin kutomista, into kun ei ole vielä laantunut.

Sukkia ja suomen sanoja

Socks and socks

Ohuet sukkalangat ovat yllättävän riittoisia, ja niinpä useammassa parissa on sama värimaailma. Jotain pikkujujua yritän kuitenkin aina keksiä, ettei sukanteko vaikuttaisi ihan sarjatuotannolta. Varteen vähän pitsineuletta, joka tosin aika huonosti näkyy kirjavassa langassa, kärjet ja kantapäät eri paria. Vasemmanpuoleisissa sukissa kantapää on joustinneuletta. Tytär vertasi äitini ja minun tekemiäni sukkia ja totesi, että mummun sukissa mittasuhteet on paremmin kohdallaan eli varren ja jalkaterän leveydet - totta. Minä olen tehnyt aivan ohjeen mukaisesti, mummu ilmeisesti vuosikymmenien tuomalla kokemuksella. Täytyypä siis ilmeisesti tehdä kiilakavennuksia vähän lisää.

Training different models

Tästä langasta tehtyä aloitusta esittelin jo edellisellä kerralla. No, niinhän siinä kävi, että jouduin antamaan periksi niiden lyhennettyjen ja pidennettyjen kerroksien kanssa. Vaikka periaatteen ymmärsin, ne eivät asettuneet ihan oikeille kohdille, joten teinkin sitten nämä.

The first ones for kids, with buttons and buttonholes

Myös tämän parin kanssa tuli suunnitelmiin muutos. Malli on latvialaisesta,eestinkielisestä sukkalehdestä ja tarkoitettu aikuisille. En vain ymmärrä, miten laihoja sikäläiset jalat ovat, kun teräosa piti tehdä 11 s 2,5 puikoilla. Varsi on helmineuletta, joten se on leveähkö. Myös kantapää on helmineuletta Napit eivät ole pelkkä koriste, vaan varressa on myös napinlävet. Siinäpä voi vaikka harjoitella napittamista :).  Varret tehtiin tasona.

Skirt a Day - my Finnish translation

Ja sitten niihin sanoihin... Uusi suomennokseni tuli juuri painosta ja liittyy kädentaitoihin sekin. Kangaspaloja ja neulatyyny ovat olleet vakiovarusteina työpöydällä kuukausikaupalla ja välillä olen käynyt ompelemassakin. Yhtään oikeaa hametta ei ole kyllä syntynyt - vielä ainakaan.

It was really nice to find names for the 28 skirts.

Työtä aloittaessani vähän hirvitti, miten keksin nimet 28 hameelle, kun alkuperäisistä ei juurikaan ollut apua. Huoli oli turha, työ oli aika hauskaa ja nimiä jäi vielä varallekin.

All the details of a skirt are well explained.

Kirjassa käydään läpi koko hameen rakenne monenlaisine variaatioineen; saumat, vyötärökaitale, laskokset, taskut, helma. Toivottavasti joku innostuu malleja toteuttamaan - ainakin täkäläisessä kangaskaupassa oltiin ihan täpinöissä.







Seuraavakin sukkapari on jo työn alla, mutta koetan nyt malttaa olla esittelemättä keskineräisiä töitä. Lanka ja puikot ovat vaihtuneet paksumpaan suuntaan.

Sukkasillaan

Voi suomen kielen ilmaisuvoimaa! Miten kivasti pystymmekään kertomaan, että sukat jalassa ollaan. Yhtä ihastunut olen nyt myös sukkien tekemiseen. Olen ihan noviisi tällä alalla, joten mitään ihmeellisiä uutuuksia tästä postauksesta on turha odottaa. Tyvestä puuhun...  Olen ihan tarkoituksellisestikin tehnyt näitä perussukkia muutaman parin, että niiden tekeminen edes alkaisi sujua ilman ohjeita - ja johan se onneksi sujuu. Tässä siis kotoa löytyneistä langoista tämä pari, 2,5 puikoilla tehty. Istuvat omaan jalkaan oikein mukavasti.

Seuraava pari on villatakkilankojen tähteistä eli Nallesta. Sen verran sentään "irrottelua", että resori on 4 o, 2 n. Suussa on pieni koristeraita, jonka bongasin ja opettelin Pirkanmaan kotityön ohjekuvastosta. Sukat näyttävät todella pitkiltä kuvassa, mutta ovat kokoa 39-40.

Näissä seuraavissa tein resoriin muutaman raidan niin, että nurjat silmukat ovat eri värillä. Tulos on vähän palmikkomainen. Ja kun vedin sukat jalkaani, niin nuo punaiset kohdat näyttivät hauskasti pieniltä sydämiltä. Sukista tuli vähän lyhyenlännät, kun pelkäsin langan loppuvan - no, sitähän sitten jäikin pieni kerä vielä yli. Pitäisi malttaa heti ennen aloitusta jakaa kaikki langat kahteen osaan, mutta kun ei... Lanka on Pirkanmaan kotityön roosa nauha -lankaa, josta ne vuoden ensimmäiset sukkani tein. Saman firman lankoja on myös tuo lila.

Kauppareissulla sattui käteen Novitan sukkalehti (miten sitä satuinkin sinne lankahyllyjen tuntumaan!) ja päätin tehdä polvisukat ja aukkokantapään. Kantapää olikin aika hauska tehdä, mutta miten se yksinkertainen neule kantapäässä mahtaa kestää. Ensimmäinen sukka on jo valmis ja toisessa kiilakavennukset menossa.

Päässä jo risteilee jotain muitakin neulesuunnitelmia kuin nämä sukat, mutta katsotaan nyt. Odottelen hiihtokelejä, että hartiat saisivat tervettä liikettä kaiken nykertämisen jälkeen. Liikaa pakkasta, liian vähän lunta! Ehkä tässä siis ehtii vielä muutamat sukat neuloa parempia kelejä odotellessa. No eipä se aika hukkaan mene siinäkään :).

Vuoden viimeiset

Should I finally start knitting socks...

Niinhän sitä sanotaan, että asiat vaativat kypsymistä...  Nyt minusta alkaa tuntua, että olen tarpeeksi kypsä aloittamaan sukkien kutomisen :). Johan tätä on saanutkin odotella! Nämä pinkit sukat syntyivät tässä joulun jälkeen ja ovat todella perusperussukat ja aivan suoraan ohjeen mukaan tehdyt. Biologinen ikäni ei siis ole mennyt ihan samaa tahtia sukkien neulomisen kanssa - mutta onko loppujen lopuksi väliä, missä järjestyksessä taidot karttuvat. Sen verran innostuin, että kaivelin lankakopastani sukiksi sopivia keriä ja keränperiä ja sormet jo syhyvät, että pääsisi seuraavia aloittamaan. Tämän vuoden puolella se kyllä vielä tapahtuu!

At Christmas

Jouluna pääsin testailemaan trumpettihamettani ja siihen kuuluvaa wingspan-huivia, ja hyvältähän ne tuntuivat. Omasta varastosta löytyivät vielä asuun sopivat akvarellikorviksetkin.

Tämän käsityövuoden juttu taisivatkin olla nuo lyhennetyt kerrokset, joihin nämäkin molemmat neuleet perustuvat. Kummankin työtapa on tosi kiva, joten voisinpa tehdä vaikka toisenkin hameen - huiveja on tullut tehtyä jo aika monta -  mutta valitettavasti hameilla ei ole oikein käyttöä. Ja tämä eestiläinen maavillalankahan on aivan ihastuttavaa, kuten olen varmaan jo muistanut mainita.
Monenlaista on tullut tänäkin vuonna käsillä tehtyä ja paljon ilon hetkiä on saanut kokea, kun jotain on valmistunut. Välillä näytti, että keskeneräisiä töitä on liian kanssa, mutta uuden vuoden voin aloittaa tyytyväisenä ns melkein puhtaalta pöydältä; vain virkattu kesäjakku odottaa loppusilausta.
Kiitokset blogissani tänä vuonna vierailleille! Jatketaan käsitöiden parissa!

Talvihamosen helmat heilumaan

A skirt by Drops Design

Trumpettihameeni on nyt kuminauhaa vaille valmis. Aikapa näyttää, tuliko tästä pitovaate vai ei. Hameessa ei sinänsä ole mitään vikaa, se onnistui aivan hyvin, mutta onhan se päällä aika erinäköinen kuin tuossa litteänä. Tekeminen oli ainakin hauskaa, sitä iloa ei voi kukaan viedä. Malli on Drops Designin ja perustuu, kuinka ollakaan, ainaoikeaan ja lyhennettyihin kerroksiin. Ja lankahan on - kerrataan nyt vielä - Aade Lõngan maavillaa ja erittäin miellyttävää neuloa. Kesämuisto Haapsalusta!

My desire to make bags seems no end. Own print, black-white

Kassiflow on ollut niin ankara, että on pitänyt jo ottaa järki käteen ja toppuutella. Näin siinä käy - juuri kun pääsee hyvään alkuun. Innostun aina itse näistä tekemisistäni niin kovasti ja siinä vaiheessa hurahtaa luulemaan, että kaikki niitä haluavat. Kasseja on toki ostettu ja ihailtu, mutta eiväthän ne nyt ihan joululahjojen ydintä ole (valitettavasti!). Tämä on reilun kokoinen, tyylikäs mustavalkoinen primitivo.

Mistähän löytyisi sammalenvihreästä kassista haaveileva? Tätä ei vielä tosin kukaan ole nähnytkään, valmistui vasta eilen myyjäisten jälkeen. Kaksi kappaletta odottaa painettuna ja leikattuna ompelua ja sitten panen pisteen kassiosastolle - ellei nyt asiassa tapahdu jokin yllättävä käänne. Minähän olen aina valmis tekemään lisää :).

Eiliset myyjäiset poikivat vähän huovutustilauksia, joten seuraavaksi hyppäänkin sitten villojen kiehtovaan maailmaan. Huovutus on jäänytkin viime aikoina vähemmälle, kierrän jonkinlaista rinkiä näiden tekniikoiden välillä.

Ompelukone ahkerana

A reversible bag - the black fabric from shop, the other one my own print

Edellisestä postauksestani unohtui tämä kääntökassi, joten aloitetaanpa nyt sillä. En ole onnistunut pitkään aikaan löytämään kaupoista tavallista mustaa, paksua puuvillakangasta kasseihin - en edes eteläisestä naapurista. Kesälomareissulla sen sijaan bongasin tämmöisen kivan kuvioidun mustan kankaan, joka näin koulujen ja opiskelujen aloitusaikaan sopii oikein hyvin. Kankaan pinnassa on kirjapinoja ja kaunista kirjoitusta.

Two bags in one - as you please

Toisen kankaan kuvioin itse, kuinkas muuten. Tämä on yksi lempileimasiani ja käytän sitä ahkeraan. Kun tarkemmin muistelen, niin sehän on ihan eka leimasimeni sieltä artesaaniopintojen alkumetreiltä. Muistan, miten opettaja johdatteli minua hienosti abstraktisten kuvioiden maailmaan; niinpä kuviosta on häivytetty alkuperäinen tunnistettava lintu. Jos haluan johonkin työhön tyylikästä ilmettä, valitsen usein tämän kuvion.

Both fabrics have an elegant shiny look.

Kassia voi siis käyttää kumminpäin tahansa, asun tai fiiliksen mukaan. Kummankin kankaan pinta kiiltää kauniisti. 

Olen ollutkin aika tiiviisti ja innostuneesti ompelukoneen äärellä viime päivinä.  Työpaikallani kaivattiin jotakin ns. kättä pidempää, jolla myös erikoislapset voisivat harjoitella nappien, nepparien ja solkien avaamista ja sulkemista.

What's this? I don't know either but I made it for more or less disabled children who can practise with it.

Yritin olla suunnitelmallinen ja piirrellä luonnoksia ja kaavoja paperille, mutta kyllä tämä kummajainen lopulta on aikamoinen improvisaation tulos - ilmeisesti myös näyttää siltä :). Olisiko joku mustekalan, tuhatjalkaisen, auringon ja kukan risteytys!

Small scraps and single buttons etc. can be useful.

Kyllä tässä sorminäppäryyttä tarvitaankin; mukana on myös koko joukko pieniä neppareita. Tässä on muuten yksi tapa käyttää sekä tilkkuja (nämä ovat itse värjäämiäni vihreätä lukuun ottamatta) että yksittäisiä nappeja ym. Kieltämättä vähän jännittää, laukkasiko mielikuvitus jo liiankin villisti...

One more pouch to carry in the above "creature"

Pitithän öttiäisellä vielä tekaista pussukka ja jotain näprättävää sain siihenkin. Olen niin iloinen, että saan omia painokankaitani näin hyötykäyttöön.

Yhtenä iltana syntyi tämä lämmin myssy, joka on ensimmäinen kokeiluni Kerstin Michlerin Vertigo-mallista; tosin jo ystävättäreni versioimana. Itselläni oli sitten vielä paljon paksumpi lanka kuin ohjeeessa - Sarek, jonka bongasin kesälomareissulla mikkeliläisestä poistokorista - ja kutosen puikot, joten tämä kappale taitaa olla jo aika kaukana alkuperäisestä. Ohje oli niin kivan simppeli ja malli istuu erittäin hyvin päähän, joten taidanpa kokeilla vähän ohuemmastakin langasta.