Juhlaa ja arkea vesisateen säestämänä

Niinhän siinä kävi, että huivien tekeminen ei jäänyt kahteen kappaleeseen. Kävinpä kangaskaupassa hakemassa lisää vaippakangasta ja ilmoittauduin Suntin suurmarkkinoille (Kokkolassa), jotka pidetään ensi viikonloppuna ja aloin urakoida. No, mitään suuria sarjoja tässä ei kyllä synny - päinvastoin, jokainen huivi on ihan omannäköisensä uniikkikappale. Nämä ovat suhkoht valmiita, nimeni vielä puuttuu. Uudet värjäykset ovat kuivumassa - sisällä - ulkona tulee vettä kuin aisaa.

Myös villatakkini on tässä välillä valmistunut. Se on sekä onnistunut että epäonnistunut... Koko on juuri sopiva ja siitä tuli juuri semmoinen niukka ja yksinkertainen ja kevyt, jota haikailin. Ongelmaa tuottaa napitus - ja senhän toki tiesin jo tehdessäni, mutta pitihän tämä juttu vielä todistaa itselleen :).  Nappeja pitäisi olla enemmän, mutta kun löysin nämä nööbid syksyllä Tallinnan Martin markkinoilta eikä niitä tainnut enempää olla, niin pakko ne oli tähän takkiin saada. Napit on Juks-työkeskuksen keramiikkaa ja tosi kauniita. Nappilistan tein virkkaamalla, kun takin neule on niin resorimaista. Napit ovat myös vähän liian painavat, kun lanka on niin kovin kevyttä. Nyt on sitten kaksi vaihtoehtoa: joko vaihdan napit ja siis puran nappilistan tai - helpompi - ompelen edustan kiinni eli pidän tätä puserona - mutta kun tarvitsisin nimenomaan takkia. No, pähkäilen jonkun päivän. Kolmas vaihtoehto on tietenkin pitää takki tämmöisenä.

Vähän on vielä pitänyt juhlia opiskelujen loppumista; nyt ne tosiaan ovat ohi, eilen oli viimeinen kevätjuhla suvivirsineen ja tänään luin vielä lehdestä nimeni ammattiin valmistuneiden joukosta. Kertookohan kuva, mistä on kysymys. Tekaisin tuorejuustotortun, jonka pinnalle höyläsin valkosuklaata. Yksi ruusu on kasvanut laaksossa... Olenkohan nyt varmaan hehkuttanut tätä opiskeluani tarpeeksi?!

Välipaloja

Tein uuden vähän erilaisen korttisarjan. Kukat tosin ovat vähän liiankin tavanomainen aihepiiri, mutta näin kevään juhlien aikaan se suotakoon.

Pitäisi enemmänkin kokeilla kaikenlaisia tyylejä ja tekniikoita; sillä laillahan ne uudet jutut löytyvät.
Silmiä voisi myös avata enemmän ihan omalle tutulle ympäristölleen. Kevätsiivousta tekiessäni hoksasin yhtäkkiä, mikä viehättävä episodi minulla on keittiön hyllyllä menossa...  Kyllä siinä nyt ihmetellään kädet levällään sinistä muurahaista, jonka naapurimaan Helina Tilk on kippooni maalannut. Toh toh, igasugust!

Kätteni tekoja ovat myös nämä lämpimät leivät, joiden juuren tein jo edellisenä iltana. Maistuvia!

Villatakkini on edennyt hihoihin asti, joten kyllä se siitä valmistuu. Tulipa äsken mieleen, että "ihokkaita" ei ihmisellä tarvitsi kovin monta olla ja sen ajatuksen voimalla sain laitettua ensimmäisen yllätystakkini keräykseen - toivon, että se vielä oikeasti lämmittää jotakuta.

Uuden blogin rakentamista

Tervetuloa uusi vuosi ja uuden vuoden myötä myös uusi blogi! Tämän "leipomiseen" taitaa kulua vielä aikaa, mutta alulle on joka tapauksessa pantu.