Käsityöläisen päivää

Pidin pitkästä aikaa ompelupäivän ja siinäpä syntyivät nämä vetoketjupussukat. Kaikki kankaat on itse kuvioituja, kuinkas muuten, niin päällipuolet kuin vuoritkin.Töihin meneviin pussukoihin toivottiin vetoketjuun jotain järeämpää vetovempainta, joten tekaisin niihin sävyihin sopivat vanulla täytetyt pikkutyynyt.

Myös korviksia olen tehnyt muutaman parin. Niitä on kiva väkertää, kun saa itse luoda sekä muodon että kuviot ja värit.  Jostakin niihin aina ideat putkahtavat, koskaan ei tule samanlaista paria. Näihin pisaroihin jätin valkoista kevennykseksi. Taustan ihastuttava silkkihuivi on viime viikonlopun kirppislöytö.

Sinivihreät kolmiot edustavat omaa värimaailmaani parhaimmillaan, mutta myyntiin nekin ovat menossa. Ensi kuussahan alkavat jo kesätapahtumat.

Näissä puolestaan olen mennyt ns. oman mukavuusalueeni ulkopuolelle värivalinnoissa. Saapa nähdä, löytyykö niille ottajaa - ja missä ja milloin.

Tekemisissä on taas runsauden pulaa. Yksi on varma: nautin kaikesta, mitä omin käsin saan aikaan.

Kesäisiä korviksia

Paper ear rings, still popular at the market

Kesä on suosinut paremmin sisätöitä - jos nyt asian näin positiivisesti haluaa ilmaista. Niinpä päätin tuossa juhannuksen aikaan tehdä pitkästä aikaa vähän akvarellikorviksia ennen kuin taito ruostuu. Vielä onnistuivat! Näissä kaikissa on taas useita värikerroksia. Tekemisessä onkin se juuri niin mielenkiintoista, että milloin koru on silmissäni valmis; kuviointiahan pystyy jatkamaan miten kauan tahansa. Yritin tehdä taas vähän erilaisia ja ainakin itselleni nämä uusimmat erottuvat joukosta.

Many Finns like the blue colour.

On vaikea sanoa, minkä värisiä korviksia menisi eniten. Sen sijaan tiedän kyllä, mitä menee vähiten: punaisia. Punaisten huonompi menekki on vähän mysteeri, sillä huiveista taas punaisia menee eniten. Ehkä ostajien ikäjakaumalla on vähän tekemistä asian kanssa. Kaikkea pitää joka tapauksessa olla tarjolla ja on kiva seurata, miten ihmiset korunsa - tai huivinsa tai paitansa - valitsevat.

Black & white - always in fashion

Mustavalkoisilla on aina kannattajansa. Ja valikoimistani löytyy sekä mustavalkoista että valkomustaa (onko tämmöistä sanaa olemassakaan???). Muste on kivaa ja tehokasta, sillä musta on oikeasti mustaa. Voi niitä pitkiä vuosikymmeniä ilman mustetta sieltä kansakoulun ekaluokalta viime kesään - silloinhan minä tämän ihmeaineen uudelleen löysin:). Ja mustevarastossani on kyllä värejä jo aika lailla.

Paperikorvikset ovat kevyitä, mutta onneksi eivät sentään lentäneet taivaan tuuliin, kun niitä tänä iltana torilla myin.

Tervehdys turhuuden markkinoilta

My first aquarels this year

Niinhän siinä taisi käydä, että sukkainnostus puri oikein kunnolla. Nyt ei malttaisi sitten muuta tehdäkään, mutta otinpa sentään värit ja siveltimet esiin ja kokeilin, vieläkö ne pysyvät käsissä. Ja kun taidot ovat lajissa rajalliset, ei auta kuin tehdä sitä, mitä jotenkin osaa. Mietin piirrellessäni, että olen viime vuoden viettänyt korujen ja hameiden maailmassa eli suomentanut ensin korukirjan ja hamekirja on juuri lähdössä eteenpäin - ihmekös, jos aihepiiri on tällaista... Onkohan kenkäkirjoja???

 

Arki on taas alkamassa, ja arkeeni liittyy myös kuvataide, joten piirtämistä ja maalaamista pitäisi muistaa tehdä aina silloin tällöin. 

Nämä kuvat eivät ole postikorttikokoa vaan suurempia, kun semmoisiakin oli kaivattu :).

Sukantekele odottaa!

Korviksia keveitä kuin perhosia

Earrings of paper, swinging gently as butterflies...

Kevyttä kesäkäsityötä ilmaantui ihan yllättäen, kun törmäsin kivaan ohjeeseen netissä. Viime viikon taideleirillä taas ihastuin musteen käyttöön, joten löin ns. kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Korvikset on tehty akvarellipaperista, jota niissä on useampikin kerros, mutta painoa ei juuri ollenkaan. 

Art and craft

Toisiin maalasin kuvioita molemmille puolille. Ja kun ohjeessa neuvottiin laittamaan toiselle puolelle banaanipaperia, niin yllätyksekseni sitäkin löytyi omasta kaapista melkoinen arkki - heräteostos kymmenen vuoden takaa...  Banaanipaperi on niin kaunista, että sen pintaa en halunnut peittää. Kesäisenä välipalana olen virkannut myös näitä narukoreja, joihin sitten joulumyyjäisten aikaan on kiva tehdä jotain houkuttelevaa.

Viime lauantain toripäivänä yksi yllätysvillatakkini löysi uuden omistajan ja huomaanpa, että en edes ehtinyt siitä ottaa kuvaa valmiina. Tästäpä sitten innostuin niin, että loin jo silmukat uuteen ja onhan sitä jo tullut tässä parina iltana pisteltyä jonkin matkaa. Syksyllä on taas kurssi tiedossa, joten on hyvä kertailla aina silloin tällöin itsekin takintekoa.

Enpä voi kuin ihmetellä, miten kivoja sovelluksia löytyykään paperinkuvioinnista, joka oli  yksi lempiaineitani artesaaniopinnoissa. Elämän löytöretkellä ei tiedä, mitä seuraavan mäennyppylän taakse on kätketty.  

Sinisten hetkien lumoissa

Blue like the moments just before sunset in our winter wonderland

Oi tämä ihana talvi! Yhtä lailla voin kyllä todeta, että oi nämä ihanat villat :).  Tässä viimeisimmät tuotokset, jotka sain vielä kokoon sinisten villojeni rippeistä: pitkä kapea huivi ja rannekkeet. Vaikka itselläni on omanlainen värimaailma eikä näin sininen, niin ihastelen silti aina värien sointuvuutta, olivatpa ne mitä tahansa. Miten paljon värit ihmiselle antavatkaan!

Tuon kiharaisen langan tarina ulottuu vuosikymmenten taakse - aikaan, jolloin kaikki (melkein) oli ruskean sävyistä. Sitä oli jäänyt hyvään talteen, josta sen nyt nappasin nykyaikaan ja värjäsin.

A wingspan scarf of scraps, soon finished

Kurssini pyörivät, ja omatkin käsityöt menevät vähän niiden ehdoilla. Tässä kahden viimeisen lauantain myötä syntynyt viritelmä; ajattelin tehdä vain vähän matkaa malliksi wingspan-huivia valmiiden mallikappaleideni lisäksi, mutta työ alkoi viedä mennessään ja kasvoi kerros kerrokselta. Langat ovat muuten suurelta osin jo olleet roskiin menossa, mutta onneksi eivät menneetkään. Kirjavaa on, mutta veikkaanpa, että lopputulos on kaikesta huolimatta aika hauska.

My dear creatures

Edelleen vain pukkaa näitä eläimiä. Harrastan postikorttien lähettelyä tuntemattomille ympäri maailmaa (postcrossing.com), ja tämä katras lähti Saksaan. Suomen vientiä maailmalle sekin!

Paperista ja paperille

Enpä ole pitkään aikaan tehnyt paperihelmiä. Niinpä itselleni olikin iloinen yllätys, että helmeni saivat nyt ihan uuden muodon - ja siinä samalla tietenkin innostuin itsekin uudestaan. Näyttää siis siltä, että toisinaan on hyvä antaa asioiden hautua rauhassa.
Helmet syntyvät sanomalehdistä, joita luen edelleen ihan paperiversioina; materiaalia siis riittää
Old newspapers turn to colourful pendants in my fingers...

Koruista sipsutellaan pientä aasinsiltaa pitkin näihin muihin hepeneisiin, jotka eivät varsinaisesti kyllä sovi samaan tyyliin. Sisälläni taitaa lapsen lisäksi asua myös teinityttö :). Tulee mieleen tyttölyseovuodet ja ne lukemattomat muotipiirustukset, joita ilmestyi milloin millekin paperille.

Ehkäpä harjoituksesta on ollut jotain hyötyä... Nyt puolestani harjoittelen akvarellivärien käyttöä. 

Maailmoita voi luoda monella tavalla, tässä yksi. Eikö elämä näyttäydy aika kepeänä... Sanoisinpa jopa, että tyyli on nyt keveämpää, vaikka elämän caminolla on tullut tallustettua useita vuosikymmeniä - milloin kevyemmän milloin painavamman taakan kanssa.

As a teenager I used to draw a lot and one of my favourite themes was fashion - how funny when I think it now. Somehow I happened to try again - here the results..