Hiirulaisten koti ynnä muuta pientä

Finger training for disabled children - a house for mice :)

Pitkään työn alla ollut hiirulaisten koti asukkaaineen valmistui. Luulenpa, että se on ainoa laatuaan maailmassa :) Seinät virkkasin ja jätin niihin aukkoja, joista sitten kudoin sisäpuolelle pieniä asumuksia joustinneuleella. Joukossa on myös muutama tunneli, vaikka en tiedä, miten ne käytännössä toimivat - vai toimivatko mitenkään. Koko jutun (tilaustyön) idea on siinä, että lapset saavat harjoitella sorminäppäryyttään ja nimenomaan ne, joille se tuottaa vaikeuksia. Kuutio on muuten umpinainen ja täytin sen vanulla.

Sielläpä näkyy yhdestä pää, viikset ja häntä. Saattaa olla, että viikset eivät kovin kauan pysy, mutta onhan niiden irrottaminenkin yksi sormiharjoitus.
Ja sitten taas pussukoiden pariin...

Small pouches of self-painted fabric

Tein maalaamistani verhoista pieniä koetilkkuja ja niistähän sai sitten ommeltua pieniä pussukoita kuvakorteille. Kiinnitys on tarralla ja siinäpä taas yksi sormiharjoitus saada ne auki. Tämä sarja kasvaa vielä, kunhan ehdin ommella. Mustaa kangasta jäi töihin ompelemieni kassien pohjapaloista.

First painted then stamped and sewn

Kaapistani löytyi sopivasti painovärien jämiä, joita hyödynsin (= maalasin ja painoin) näihin pussukoihin. Kangas taas jäi verhoihin käyttämästäni painopohjasta.

Samaa sarjaa tämäkin; laitoin vähän vanulevyä pehmikkeeksi. Sisään mahtuu ainakin kortteja.

Kaikki tämän kerran työt ovat taas työpaikan tarpeisiin tehtyjä. Mikäpä sen hauskempaa - tässä ovat vakka ja kansi kohdanneet!

Kassisarja jatkuu

A 2-coloured bag with my latest print

Kun kasseja kerran tarvitaan, niin täältä pesee :).  Tässä edelleen samaa mustaa kangasta kuin edellisissä, mutta nyt keksin panna tikkua ristiin vähän värikkäämmin kassin toisella puolella. Väri ei siis heijastu tiilistä, vaikka vähän siltä näyttää.

Eipä ole tällaista tullut ennen tehtyä, ja nytkin idea tulla putkahti painamisen aikana  - harvoin minä etukäteen näitä töitäni suunnittelenkaan tai sitten poikkean suunnitelmasta vähän sivuraiteille.

Primitivo, as I call this print

Toisen kassin Primitivo-printti on yksi lemppareitani. Mustalle pohjalle painettuna siihen tuli enemmän syvyyttä.

Nyt olen muistanut ommella myös tuon pikkuläpyskän, joka on niin "professional" ja painoin sitten myös nimeni samalle kankaalle. Tämä ihastuttava musta kangas on nyt käytetty loppuun ja siirryn tuohon ruskeaoranssiin., jota jo ostin hulppean palan.

Mustavalkoista maailmaa

Sen verran työpaikalla vihjattiin kassitarpeista, että pääsin taas lempihommaani: kankaan kuviointiin ja kassien ompeluun. Maisema kai se vaikuttaa, että kaikki värit ovat nyt liikaa. Mennään siis mustavalko-/harmaalinjalla. Palakaupasta löytyi houkuttelevan näköinen kiiltäväpintainen kangas, johon likakaan ei varmasti hevin tartu. Kangas on suhteellisin ohutta, mutta kasseissa ei kanneta mitään painavaa, joten ne varmaan kestävät. Ja tavaraa näihin kyllä mahtuu. Kuviot ovat samoja - ei leopardikaan pilkuistaan pääse - ja omaa silmääni nämä miellyttävät edelleen. Varsinkin ruudut ovat kestosuosikkini, ja kummasti nekin uusina versioina vähän kuin syntyvät aina uudelleen.

Kaiken mustuuden ja harmauden keskellä tuntui kuitenkin, että yksi pieni oranssi olisi paikallaan, varsinkin kun oranssi sattuu olemaan työpaikkani logon väri.

Omatkin kassit ovat jo pakattuna kohta alkavaa junamatkaa varten. Lyhyestä siis virsi kaunis tällä kertaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

P.s. Pieni sanaleikki vielä: mustat kassit ja mustad kassid - kaksi aivan eri asiaa....

Uutta ja kierrätettyä

Jos en aivan väärin muista, en ole koskaan aikaisemmin tehnyt mustavalkoista huivia, joten kai nyt sitten jo oli aikakin. Tilasin koe-erän pitkiä valkoisia batistihuiveja ja kokeilin, miltä näyttää Tikkua ristiin -kuvioni ihan valkoisella pohjalla. Graafiselta näyttää. Tämä lähti jo postissa tyttärelle, mutta uusi sarja syntynee joulumyyjäisiin. Itse en osaa mustavalkoista käyttää, mutta sehän on aina muodissa ja pukee monia muita.

Päätin purkaa vanhan aniliininpunaisen pellavatunikani, jota ei enää tänä kesänä tullut pidettyä. Siinä on kuitenkin reilusti materiaalia vaikkapa pussukoihin. Huomasinpa siinä purkaessani, että taskupussit ovat jo sellaisinaan pussukat enkä onneksi ehtinyt niitä purkaa. Sen sijaan ompelin suihin vähän trikoota ja laitoin kuminauhan. Uskon, että työkaverini keksivät niiden sisälle jotain kivaa lapsiasiakkaiden iloksi.

Parin kuukauden neulelakkonikin päättyi, ja vauvan yllätysnuttu on jo hyvässä alussa. Vauvoja ei ole tiedossa eikä lokakuun kurssillekaan vielä tarpeeksi osallistujia, mutta pysyypä ainakin itsellä tuntuma nutun tekemiseen. Kiva, että on taas huomisaamuna pienet tuliaiset töihin vietävänä:).

Tikkua ristiin

Bags once again, with a new print

Palakaupasta löytyi taas sopivia palasia samaa kangasta, josta olen työpaikalle tehnyt kassisarjaa. Onneksi kasseja tarvitaan, joten saatoin hyvällä syyllä ryhtyä lempipuuhaani (siis yhteen niistä monista...) eli kankaankuviointiin. Pitkästä aikaa tuli myös idea uudesta printistä, joka näkyy vasemmanpuoleisissa kasseissa.

3 + 3 + 3 + 3....

Muilla kuoseillani ei  juuri ole nimiä, mutta tästä näin heti, että nyt syntyi "Tikkua ristiin". Luonnosten tekeminen on jännää ja minulla kuviot löytyvät nimenomaan piirtämällä, ei valmiista visiosta. Silmät odottavat siis, mitä vasen käsi saa aikaan :). Kuvioideni on oltava aina joka suuntaan toimivia ja se on myös yksi kiva haaste piirtämisessä.

New print tested on a scarf

Kuvioiden pitää tietenkin olla mahdollisimman monikäyttöisiä ja ajattomia. Lypsyhuivikin sai siis uutta ilmettä.

One simple and one more decorated

Kasseja tehdessä leikkaan pohjan kulmaa varten pois pienet palaset ja siitä jäännösmateriaalista saa sitten vielä pussukoita. Tässä tötsässä on pyöreä pohja. Eläinpussukka tuli ja meni - ensimmäinen asiakas nappasi sen mukaansa viime lauantain markkinoilla. Sen vuorikin oli itse kuvioimastani kankaasta. Eläinkankaita on vielä, joten pitääpä ahkeroida joulumarkkinoille.

Ja nyt jatkamaan käsityöläisen antoisaa elämää... Tässä jos missä kättensä työt sekä näkee että tuntee.

Ompelukone ja pesukone hurisseet

Two pouches of a fabric I painted some years ago

Työpaikallani kaivattiin ilokseni näin syksyn saapuessa uusia pussukoita. Kävin siis taas kertaalleen läpi kangasvarastoni, ja nyt pääsi tämäkin muutama vuosi sitten maalaamani kangas hyötykäyttöön. Olen sitä ehtinyt jo moneen kertaan aiemminkin sovitella yhteen jos toiseenkin tarkoitukseen, mutta aina se on mennyt takaisin komeroon. Kuosi on sangen yksinkertainen, mutta miellyttää raikkaudessaan omaa silmääni enkä ole muita vastaavia tehnyt.

Tässäpä käyttötarkoitukset. Isompi on tablettia varten. Koska koneessa on suojakuori (kuvan koneessa ei), niin en laittanut pussukkaan mitään pehmustetta, vain vuorisilkin ja suuhun tarrakiinnityksen. Tilaa piti varata myös laturille. Kankaan väritys on sikälikin hyvä, että se erottuu hyvin isommastakin kassista muiden tavaroiden joukosta. Pienemmästä pussista pilkottavat laminoidut ja magneetein varustetut kuvat, jotka myös olen askarrellut.

Marimekkko on the left, my own on the right

Nämä ovat ihan peruspusseja kaikenlaisen pikkutavaran kuljettamiseen. Vasemmanpuoleinen on Marimekon design, oikanpuoleinen minun omani. Lisää on tulossa, kunhan ehdin istua ompelukoneen ääreen. Näillä markkinoilla kysyntä ja tarjonta ovat kutakuinkin tasapainossa!

Colours, colours!

Rannekkeet eivät ole vielä oikein tehneet kauppaansa, mikä saattaa kyllä johtua myös tästä kesäisestä säästä. Tosin huomaan nyt, että taisin myydä yhden parin niin, ettei siitä jäänyt edes kuvaa. Ensi lauantaina olen taas myyntitouhussa.

Neulomis- ja virkkaamislakkoni on pitänyt ilman ainuttakaan retkahdusta! Ensi kuussa on ikisuosikiksi muodostunut yllätysnuttukurssi, jota varten on varmaan viisainta vähän verrytellä puikkojen kanssa itsekin, mutta ei vielä.

Torikuulumisia

Before two heavy rain showers...

Päätin keväällä, että tänä kesänä käyn ahkerasti oman kaupungin iltatorilla ja päätöksessä olen myös pysynyt, vaikka torikauppa meillä vähän nihkeätä onkin. Aina sieltä kuitenkin on plussan puolella kotiin tultu. Ja kun sitten torikaupan makuun pääsin, niin enpä malttanut myös lomareissulla olla käymättä ihan vieraalla torilla. Onneksi tuotteeni ovat niin kevyitä ja helposti kuljetettavia, että niiden rahtaaminen julkisessakin liikenteessä onnistuu vallan mainiosti.

Many of my newspaper dolls have found their way to birthday presents to several countries.

 

 

Where have all the clients gone....

Lypsyhuivit ovat huvenneet tasaiseen tahtiin, joten niitä piti jo ruveta tekemään ennen kuin kokonaan loppuvat.On kiva, että värivalikoimaa on runsaasti.

Some more scarves

Vihreistä tuli niin kauniita, että voisin pitää ne itsekin, mutta kyllä ne nyt torille kuitenkin lähtevät. Saattaa kestää kauankin, ennen kuin niille sopiva ihminen löytyy - tai sitten ei. Kuvista ei varmaan voisi arvata, että materiaali on sideharsoa, sitä kun hyvin harva tunnistaa edes koetellessaan. Ensimmäinen arvaus on lähes poikkeuksetta pellava.

Purple shades

Tässä kolme luumunpunaista huivia. Kyllä värien sekoittaminen on ihanaa; minulla on vain päävärit punainen, sininen ja keltainen. Väreihin tuo syvyyttä ja vivahteita myös se, että huivi on sekä värjätty että painettu, mitä ostajat eivät myöskään tunnu huomaavan.

Blue like the sky

Ja vielä huivi myös täti siniselle :).  Siniset olivat päässeetkin loppumaan kokonaan ja eikös vain viimeksi joku olisi halunnut juuri sinisen.
Toritarinan päätteeksi vielä uusimmat akkani, jotka jo poseeraavat tässä seuraavaa tori-iltaa odotellessa. Siinä on tuote, joka jakaa ihmiset kahteen leiriin!

Pikkusormi kankaankuvioinnille - ja kuinkas sitten kävikään...

Fabric painting is so fascinating!

Pitihän arvata - en pystynyt pitämään hyppysiäni irti kankaankuvioinnista, kun löysin pari lisäpalaa samaista satiinia. Olisi ehkä viisainta sanoa, että tämä on vasta alkua! Liisterikuviointi on mahtavaa.

Sama kangas siis, vain vähän eri kohdasta. Kuviot eivät toistu mitenkään, vaan kaikki on vapaata pudottelua.
Saapa nähdä, löytääkö tämä kangas kantajansa; toistaiseksi en suunnittele itse ompelevani siitä mitään.

Näköjään ihminen pystyy olemaan erossa puikoista ja langoista aika helposti, ja hartiat kyllä kiittävät :). Enpä siis taida edes huomiselle junamatkalle ottaa mitään käsityötä mukaan.

Haaveista totta

The tunic I sewed of the fabric, last presented.

Nyt on tunika valmis ja koeajokin (joen rantaan uimaan) tehty. Ihan passeli - ei siis täydellinen, mutta riittävän hyvä. Ei hierrä eikä ahdista. Selästä tuli vähän liian leveä, mutta näillä helteillä se ei haittaa. Mikäpä persoonallisia vaatteita olisi tehdessä, jos ompelutaito olisi parempi. Tai siis jos olisin ensinnäkin tarkemman työn tekijä, mutta kun aina kaavoja piirtäessä ja kappaleita sitten yhdstellessä huomaa, että olenpa taas vetänyt vähän mutkia suoriksi tai tehnyt valtavat saumanvarat tai jotain muuta vastaavaa. Kankaita kuvioidessa taas saa irrotella vapaasti milleistä tai senteistä välittämättä!

The only one and unique

Yksi on ainakin varmaa; jos joku kiinnittää asuuni huomiota, niin eipähän tarvitse sanoa, että se on vain alennusmyynnistä ostettu :). Hinta tosin tuskin nousee edes alehinnan tasolle, mutta eipä tämä uniikkikappale kävele missään vastaan eikä roiku kauppojen aletangoilla.
Varsinainen haaveiden täyttymys olisi, jos joku (ompelutaitoiinen) haluaisi minun kuvioimani kankaan. Sitä ihmettä odotellessa toivottelen kaunista kesää. Tarkoitus ei ole paljon käsitöitä harrastaa tulevina viikkoina...

Kukkamekkohaaveissa

Kankaita järjestellessäni osui käteen palakaupasta ostamani kitinvärinen puuvillasatiinin pala. Se kaipasi ehdottomasti piristystä - ja niinpä taisin kaivata itsekin. Annoin siis palaa! Ihastuin liisteriin, kun kuvioin työpaikan verhoja, joten päätin jatkaa samalla linjalla. Maalailin siis ensin pohjaa melko lailla peittoon, sillä en halunnut valmiiseen kankaaseen kovin suuria kontrasteja.

Kun pohja oli kuivunut, otin liisterin esille. Tein matonkuteista pienen huiskun leimasimeksi, ja sillä tehty vähän epämääräinen kuvio osoittautuikin ihan kivan näköiseksi. Sitten piti taas liisterin kuivua ennen kuin työtä pääsi jatkamaan.

Liistern kuivuttua maalasin kankaan lähes umpeen. En osaa näitä kuviointihommia edelleenkään tehdä suunnitelmallisesti, vaan täysin näppituntumalla. Tosin olin ajatellut laittaa tähän kankaaseen myös hiukan vihreää vastapainoksi, mutta tässä vaiheessa se ei tuntunutkaan hyvältä. Sen sijaan liruttelin vielä lusikalla kankaan pintaan oikein tummanpuhuvia juovia.Kangas oli siis kuvioitu, mutta sittenpä vasta alkoi se jännittävä osuus eli mikä jää jäljelle, mikä häviää. Kaikki kerrokset piti ensin kiinnittää silittämällä ja sitten - alkaa irrottaa! Liottelin liisteriä ensin ihan pesualtaassa käsin, mutta loppusilaus tuli pesukoneessa. Tekniikka toimi ihan hyvin ja kankaassa on paljon ihastuttavia yksityiskohtia ja värisävyjen kohtaamisia. Jotain särmää siinä olisi voinut olla, lopputulos on ehkä vähän liiankin harmoninen nykyiseen makuuni, mutta toisaalta näen kankaassa jotain entisaikojen kesämekkotunnelmaa.
Nytpä sitten kokoilen voimia, että uskaltaisin upottaa kankaaseen myös sakseni :). Tavoitteena ei ole ihan mekko, vaan tunika, jonka kaavatkin on jo piirretty. Tässä vaiheessa ompelupuolen artesaanit käyvät vähän kateeksi!

Tämä kolmikko toivotteli aamulla hyvät huomenet :) Keskiviikkona sitä päästään taas torille!

Kanoja ja muuta kivaa

Hens at the T-shirt

Torilla on jo ehditty kaivata aikuisten t-paitoja, ja asiakkaiden toiveisiinhan pitää vastata :). Aika näyttää, ovatko kanani vastaus - tässä niitä nyt joka tapauksessa on. Suuria riskejä en ottanut, paitoja on vain viisi. Kuva ei myöskään ole tallessa missään, joten ei näitä kyllästymiseen asti tulla katukuvassa näkemään...

Värivalikoimaa sain pieneenkin sarjaan sentään mahtumaan. Kahdessa paidassa seikkailee varmaankin toisesta kanalasta karannut kana eli seulani taisi mennä jo tukkoon alareunastaan ja piti vähän paikkailla kuvitusta - onneksi konsteja löytyy.

Turkish bamboo yarn, a pleasant knitting experience

Kesäneuleeni valmistui sopivasti näin alkukesästä. Neulomisesta aionkin nyt ottaa vähän kesälomaa, siis aion... 
Yleensä alku aina hankalaa, mutta tässä puserossa alku sujui todella lupaavasti, mutta myöhemmin tuli ongelmia. Langan (Alize bamboo fine) löysin keväällä Karnaluksista, ja se on todella miellyttävää. Huomasin tosin heti, että se on niin ohutta, että yksinkertaisena siitä olisi tullut ikuisuusprojekti. Liukuvärjätyssä langassa olikin sitten oma asettelunsa, että sai molemmat langat kulkemaan suurin piirtein samasta värjäyskohdasta. Ensimmäisessä kappaleessa se vielä sujui, mutta sitten kun piti ruveta katsomaan, että saisi vielä etu- ja takakappaleen raidat jotenkin kohdilleen ja hihoista suunnilleen samaa paria...  Kaiken lisäksi lanka, joka siihen asti oli ollut kuin unelma, alkoi kummasti mennä sykkyrälle, joten käytinkin aika paljon aikaa niiden sykkyröiden kanssa värkkäämiseen (joka kyllä on minulle aika mieluista!). No, kun sain kappaleet valmiiksi, niin se oli siinä - istui kertaheitolla. Lanka on siis turkkilaista bambulankaa ja erittäin juoksevaa, mutta myös jotenkin painavaa.
Nautitaan kesästä! Juhannusruusu avasi ensimmäisen kukkansa, tänään näin jo sudenkorentoja. Jokainen päivää tarjoaa ihmeteltävää yllin kyllin.

Kädet liisterissä

My ladies are made of cartoon and newspaper.

Hurahdinpa taas jätepaperin ihanuuteen! Onneksi kuulun siihen sukupolveen, joka edelleen tilaa sanomalehtiä, joten niitä riittää. Paperirouvien teko jos mikä on luovaa ja sanoisinpa mielelläni, että ihan terapeuttista. Aloittaessaan ei aavista, minkälaisen katseen kohtaa. Eivät kaikki näin myrtyneitä ole - tosin eivät myöskään yhtä sielukkaita. Oli miten oli, toreille lähdetään rouvien kanssa.

Mitähän tästä sanoisi... Kuva puhukoon puolestaan.

Työpaikkani uudistettuun keittiöön kaivattiin värikkäämpiä verhoja entisten harmaiden tilalle. Minätyttö siis annoin palaa! Ja kun kädet ovat liisterissä, niin aloitin myös verhojen teon liisteröimällä.

I painted two new curtains with help of wall paper paste.

Liisteri toimiikin ihan hienosti estoaineena ainakin painovärien kanssa. Tein liisterikuviot vanhalla kiemuraisella kynsiharjalla, ja niistähän tuli hauskoja ja sopivan epäselviä.

Valmis! Kyseessä oli siis vain kaksi kappaa kapeisiin ikkunoihin. Tavoite saavutettu; väriä saatiin.

Viikkoni varrelta

Pouches with zipper

Vetoketjuharjoitukseni ovat jatkuneet; nyt mennään pussukoissa, lempilajissani. Helppo ja havainnollinen ohje löytyi täältä: http://annanaarteet.blogspot.fi/2011/06/ompele-omasi.html. Kun minulle lankojen lisäksi on kertynyt melkoinen määrä itse kuvioituja kankaita, niin olen enemmän kuin iloinen, että saan niitä johonkin hyötykäyttöön. Kummallista vain, että kankaat (tai langat) eivät näy vähenevän, vaikka niistä yhtä ja toista tekee. Nämä pussukatkin ovat sen verran pieniä, että ne tulevat aika olemattomista palasista.

In and outside of my own design

Pussukoissa on myös vuorit, omaa designia nekin. Yllä olevassa kuvassa kankaat ovat samat, toisessa sisällä, toisessa päällä. Onkohan minussa hamsterin vikaa, kun kaikki vetoketjutkin löytyivät kotoa...

New cotton scarves waiting for sunny (?) market days...

Myös lypsyhuiveja valmistui yksi tusina. Ihastuttavia! Vaikka olen niitä melkoisen määrän jo tehnyt, niin aina tuntuu yhtä hyvältä. Oikeastaan oli tarkoitus tehdä uusikin leimasin, mutta en ole vielä osunut kauppaan, jossa olisi oikeanlaista mattoa myynnissä, joten toistaiseksi mennään näillä kuoseilla ja kuvioilla. Tuskin maltan odottaa aurinkoisia (usein tosin sateisiakin...) toripäiviä :).

Warm wool for your wrists

Rannekevarastoakin on muistettava joskus täydentää - ihan sekin vuoksi, että tuntuma tähänkin tekniikkaan säilyy. Hyvin onnistuivat, vaikka olin taukoa pitänytkin. Ja ovat muuten lämpimät - nyt olen sen itsekin todennut, kun aloitin pyöräilyn poikkeuksellisesti jo helmikuussa. Ei mene tuuli läpi!
Toistaiseksi olen kieltänyt itseltäni sukanteon. Enpä olisi uskonut, että sellaisen addiktion pystyin kehittämään :). Katsotaan, kunhan nyt sinnittelen tuon virkkaukseni ensin valmiiksi, miten sitä sitten suu pannaan...