Myrskyn mylviessä

My "evergreen" print

Voi tätä toukokuuta! Tuuli ulvoo nurkissa, vettä sataa, ulkotöihin ei ole asiaa, Mutta kyllähän käsityöläinen aina tekemistä keksii. Tällekin viikolle järjestyi yksi ihan kokonainen käsityöläispäivä. Keittiön juuri pestyyn ikkunaan piti saada uusi verhokappa ja niinpä tartuin taas lempileimasimeeni ja painoin kappakankaan. Väriä ei tietenkään koskaan osaa sekoittaa sopivaa määrää, joten sitten vain penkomaan kangasvarastoja ja voilà - tässä siis samaa kuosia eri sävyissä.

A new kitchen curtain

Ikkuna sai kappansa ja tekijä hyvän mielen. Muut kankaat ovat sitten odottamassa seuraavaa kassin- tai pussukantekopuuskaa, milloin sitten yllättääkään.

New felt bracelets with a knitted part

Viileät säät ovat ilmeisesti myös innostaneet huovuttamaan. Jousto-osan neulominen on mukavaa - siihen ei paljon tuhraudu aikaa eikä lankaakaan. Odotan nyt jännittyneenä, miten näihin kesän myyntitapahtumissa suhtaudutaan. Itse arvelen, ettei niin isoa nyrkkiä tulekaan, etteikö sopivaa ranneketta löytyisi (saatan kyllä olla väärässä...).

Työpaikalle pyydettiin korviksia ja tämän myrskypäivän tuotoksena niitä olen tehnyt. Värimaailmaksi toivottiin mustavalkoista, joten täydensin siis niiden valikoimaa.

Paper earrings made today

Kertauksen vuoksi; materiaali on akvarellipaperia ja kuviot tein tusseilla ja musteella.

Can you tell the story??

Nämä edustavat tarinatyyliä - tarina jää käyttäjän tai katsojan keksittäväksi tosin :).

Black & white - or white & black - as you please

Musta ja valkoinen ovat tosi vaikuttava yhdistelmä ja sillä voi leikitellä vaikka miten paljon. Itselleni koen sen liian voimakkaaksi, mutta toisillehan näitä on kiva tehdä. Korvisten teossa mustavalkoisuus on tosin kaikkein vaikein teknisesti. Toisin sanoen, voipi käydä kuten näissä viimeisissä - alkuaan mustavalkoisissa...

This pair wanted more colour :) Red banana paper on backside

Näitä on maalailtu ja pesty muutamaan kertaan ja lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, varsinkin kun taustaksi löytyi punaista banaanipaperia. Ja Kirsikodin vahakangas on myös ihan passeli kuvausalusta - taas kerran.
Huomaanpa tässä, että pieni torikauppiasminäni on herännyt talviuniltaan ja odottaa jo innokkaasti uusia seikkailuja :). Kunhan vain ilmat lämpenesivät!

Työasioita

Taas syntyi yksi pussukka kassien ylijäämämateriaalista ja uudella leimasimella tehdystä koetilkusta. Koetilkku tuli käytettyä niin, että roskiin meni noin yksi neliösentti! Pussukan pyöreä pohja on tuosta yksivärisestä kankaasta, mutta sain kuin sainkin reunaan pienen kuviollisen piristyksen. Nyt hoksasin myös tehdä nauhojen päihin pikkuruiset läpyskät, yksityiskohta sekin. Pussukka lähtee huomenna työpaikalle.

Työpaikalta saan impulssit ja joskus valmiit ideatkin moniin töihini. Repertuaaria riittää! Nyt olivat vuorossa hiiret. Tein myös virkkaamalla juuston, jossa oli pidempiä ja lyhyempiä reikiä tai onkaloita, joissa nämä hiiret asustavat. Juustosta jäi kuva ottamatta. Jutun juju on harjoitella sorminäppäryyttä.

 

Elämäni on ollut yllätyksellistä. Enpä olisi muutama vuosi sitten siellä tullipapereiden ym. maailmassa osannut unta nähdä, että piirrän töissä vielä prinsessoja! Sekin ihme on nyt nähty:).

Kaikesta päättäen sisäinen pikkutyttöni on edelleen hengissä ja voi hyvin. Prinsessat tulivat muistipelikortteihin enkä ehtinyt muista piirroksista kuvia ottaakaan.

Työhön liittyvät myös seuraavat kuvat. Virkistyspäivänä saimme kokeilla ihan uutta tekniikkaa, johon tuskin oma-aloitteisesti olisin koskaan törmännyt.Tähti on tehty pujottelemalla lasiputkia lankaan. Työ oli yllättävän kiehtovaa, samoin kuin lopputuloskin. Tekniikka on sama kuin himmelinteossa, jota en ole itse koskaan kokeillut. Putkissa on pieni reikä, joten neula oli aivan hengetön ja langan saaminen sen silmään oli jo melkoinen haaste. Lanka puolestaan pääsi minulta pariin kertaan katkeamaan,  ja sittenpä ilman hyvää ohjaajaa olisikin ollut jo aivan hukassa. Tähti siitä lopulta kuitenkin tuli, vähän hontelo, mutta sentään koossa pysyvä.

Kaamos on koittanut, ja päivänvalo alkaa olla vähissä. Nyt on kuitenkin aika nauttia ruskan värikyllyydestä täysin siemauksin ennen kuin siirrytään mustavalkoiseen aikaan. 

Kukkamekkohaaveissa

Kankaita järjestellessäni osui käteen palakaupasta ostamani kitinvärinen puuvillasatiinin pala. Se kaipasi ehdottomasti piristystä - ja niinpä taisin kaivata itsekin. Annoin siis palaa! Ihastuin liisteriin, kun kuvioin työpaikan verhoja, joten päätin jatkaa samalla linjalla. Maalailin siis ensin pohjaa melko lailla peittoon, sillä en halunnut valmiiseen kankaaseen kovin suuria kontrasteja.

Kun pohja oli kuivunut, otin liisterin esille. Tein matonkuteista pienen huiskun leimasimeksi, ja sillä tehty vähän epämääräinen kuvio osoittautuikin ihan kivan näköiseksi. Sitten piti taas liisterin kuivua ennen kuin työtä pääsi jatkamaan.

Liistern kuivuttua maalasin kankaan lähes umpeen. En osaa näitä kuviointihommia edelleenkään tehdä suunnitelmallisesti, vaan täysin näppituntumalla. Tosin olin ajatellut laittaa tähän kankaaseen myös hiukan vihreää vastapainoksi, mutta tässä vaiheessa se ei tuntunutkaan hyvältä. Sen sijaan liruttelin vielä lusikalla kankaan pintaan oikein tummanpuhuvia juovia.Kangas oli siis kuvioitu, mutta sittenpä vasta alkoi se jännittävä osuus eli mikä jää jäljelle, mikä häviää. Kaikki kerrokset piti ensin kiinnittää silittämällä ja sitten - alkaa irrottaa! Liottelin liisteriä ensin ihan pesualtaassa käsin, mutta loppusilaus tuli pesukoneessa. Tekniikka toimi ihan hyvin ja kankaassa on paljon ihastuttavia yksityiskohtia ja värisävyjen kohtaamisia. Jotain särmää siinä olisi voinut olla, lopputulos on ehkä vähän liiankin harmoninen nykyiseen makuuni, mutta toisaalta näen kankaassa jotain entisaikojen kesämekkotunnelmaa.
Nytpä sitten kokoilen voimia, että uskaltaisin upottaa kankaaseen myös sakseni :). Tavoitteena ei ole ihan mekko, vaan tunika, jonka kaavatkin on jo piirretty. Tässä vaiheessa ompelupuolen artesaanit käyvät vähän kateeksi!

Tämä kolmikko toivotteli aamulla hyvät huomenet :) Keskiviikkona sitä päästään taas torille!

Kädet liisterissä

My ladies are made of cartoon and newspaper.

Hurahdinpa taas jätepaperin ihanuuteen! Onneksi kuulun siihen sukupolveen, joka edelleen tilaa sanomalehtiä, joten niitä riittää. Paperirouvien teko jos mikä on luovaa ja sanoisinpa mielelläni, että ihan terapeuttista. Aloittaessaan ei aavista, minkälaisen katseen kohtaa. Eivät kaikki näin myrtyneitä ole - tosin eivät myöskään yhtä sielukkaita. Oli miten oli, toreille lähdetään rouvien kanssa.

Mitähän tästä sanoisi... Kuva puhukoon puolestaan.

Työpaikkani uudistettuun keittiöön kaivattiin värikkäämpiä verhoja entisten harmaiden tilalle. Minätyttö siis annoin palaa! Ja kun kädet ovat liisterissä, niin aloitin myös verhojen teon liisteröimällä.

I painted two new curtains with help of wall paper paste.

Liisteri toimiikin ihan hienosti estoaineena ainakin painovärien kanssa. Tein liisterikuviot vanhalla kiemuraisella kynsiharjalla, ja niistähän tuli hauskoja ja sopivan epäselviä.

Valmis! Kyseessä oli siis vain kaksi kappaa kapeisiin ikkunoihin. Tavoite saavutettu; väriä saatiin.

Silkin hohtoa, paperin keveyttä

My silk scarves waiting for Christmas market

 

Viime viikon elämä oli kuin silkkiä vaan - joka päivä syntyi uusi huivi. Sain niin hyvän idean kuvioinnista, että guttatuubia ei tarvinnut turhaan pyöritellä. Jokainen huivi on silti ihan oma yksilönsä, vapaalla kädellä piirretty. Pari huivia on aina maalattu suunnilleen samoin värein. Paketoin silkit saman tien myyntipakkauksiin odottamaan muutaman viikon päästä olevia ensimmäisiä joulumyyjäisiä.

Viimeisin huiveista on muita isompi, 74 x 74, ja siinä vaihtuivat myös kuviot.Nautin täysillä irrottelusta ja annoin mennä. Tuntuukin, että nyt vasta oikein olisin vauhdissa :).  Sattui vielä niin hauskasti, että maalatessani kuuntelin yle ykkösen musiikkiohjelmaa, jossa joku kuoro lauloi niin antaumuksellisesti aivan keksittyä kieltä. Samaa on tässä huivissa: paljon pieniä muka tärkeitäkin yksityiskohtia asioista, jotka eivät oikeasti esitä mitään.

I enjoy drawing much tiny details - the figures are nonsense, though...

 

Kaiken väri-iloittelun vastapainoksi olen tehnyt myös graafista mustavalkoista. Voisi ehkä kuvitella, että mustavalkoiset työt olisivat yksinkertaisia toteuttaa, mutta asia on aivan päinvastoin.  Mustavalkoisen työn pitäisi onnistua kertaheitolla ja siis myös idean pitäisi toimia. Onneksi tosin kaikista vähemmän onnistuneista mustavalkoisista saa helpolla värillisiä.

Some of my latest paper earrings, black and white, always in fashion

Keskeneräisten töideni määrä taitaa olla vakio ellei peräti lisääntymään päin...  En vieläkään näköjään pääse esittelemaan neuleita tai virkkausta, niissä kun on yhtä ja toista fiksattavaa. Jospa vaikka tämän vuoden loppuun mennessä saisi kaikki meneillään olevat projektit valmiiksi!

Syksyisen viikon varrelta

Another bag of same fabrics as earlier

Kassikankaistani riitti vielä toiseenkin ja vähän isompaan kassiin.Tein tämän oikein yhden englanninkielisen ohjekirjan mukaan, mutta koska kangas oli erilaista, tästä tuli vähän lötkö. Ei auttanut, vaikka purin kassin alkutekijöihinsä ja lisäsin tukikankaan kumpaankin kankaaseen. Omilla malleillani ei olekaan koskaan käynyt näin.

Muuten kassi on siisti. En oikeastaan edes tarkoittanut sitä kääntökassiksi, mutta kun kankaat yhdistää tällä lailla, niin tuloksena on sitten kääntökassi, halusi tai ei. Mustaa kangasta jäi edelleen, joten sarja jatkuu - joskus ja jollain lailla...

Like lace

Korviksia syntyy kuin sieniä sateella. Näillä kai voisi mennä vaikka mustan pitsin yöhön :).

Nämä edustavat ruostunutta rappioromantiikkaa; livenä kyllä paremman näköiset kuin kuvassa.

Kuvioinnissa myös sattumalla on sanansa. Kuvioita voi työstää useampaan kertaan, jolloin niihn tulee lisää syvyyttä.Jos tulos ei miellytä silmää, korua ei missään tapauksessa tarvitse heittää pois, vaan lisätä värikerroksia ja maalata uusia kuvioita. Jokaisen korun tekeminen onkin kuin pieni matka; lähtiessä ei tiedä, mihin saapuu.

Nice to test new forms, not only colours

Ilokseni olen huomannut, että korvisten tekeminen ei ole pelkästään värien ja kuvioiden luomista, vaan myös uusien muotojen kokeilua. Rohkeasti kannattaa myös hypätä vieraaseen värimaailmaan - ruskean ja keltaisen sävytkin ovat aivan ihania, vaikka eivät omaan värikarttaani kuulukaan.
Syyspäiväntasaus. Tästä sitä taas lähdetään kohti pidempiä öitä ja lyhempiä päiviä. Puhdetöiden nautinnollista sesonkiaikaa :).

Korviksien koukussa

Still making earrings...

Elämän koukutukset tulevat yllättäen - enpä olisi uskonut, että tämmöinenkin vielä tulee. Korviksia on siis syntynyt viime päivinä vilkkaasti, ja mikäpä sen hauskempaa. Näinkin pienessä työssä pääsee kivasti testailemaan erilaisia tekniikoita ja väriyhdistelmiä eli minun lempijuttujani.

Kesä ei ole mennyt muutenkaan kädet helmassa istuen, aina jokin työ on ollut meneillään. Jossain näin ohimennen virkatun puseron ja siitäpä tuli mieleen, että en ole vuosikausiin virkannut mitään vaatetta. Selailin kesälomareissulla  uusia käsityölehtiä mallin toivossa, mutta ei tärpännyt. No, kuinka ollakaan omasta lehtipinosta sitten löytyi malli, jota olen aina kuvaa katsoessani ihaillut.

Olipa alku hankalaa! Mallin mitat eivät täsmänneet ollenkaan, vaikka lanka (mandarin) ja koukku (2,5) ovat suoraan ohjeesta. Langan löyhä kierre tuntui aluksi myös melkein toivottomalta, mutta nyt olen jo ehtinyt nauttia tekemisestä.

I had almost forgotten how nice it is to crochet

Kuvassa vasemmalla on jakku, joka minullakin on tähtäimessä. Lopullinen päätös on tehtävä sitten, kun saan takakappaleen valmiiksi, ne ovat samanlaiset sekä jakussa että topissa.

Onneksi tämäkin lehti oli tullut säästettyä, vuosimallia 1998. Samaisesta lehdestä taisin ottaa mekon kaavan pari vuotta sitten.

Ja sitten pistäydytään huiviosastolla. Lypsyhuivit ovat menneet tänäkin kesänä hyvin kaupaksi ja onneksi näköpiirissä on vielä jokunen kauppatapahtuma.

As to my scarves, red is the most popular colour.

Punainen pitää pintansa, sitä menee aina kaikkein eniten, joten varastoa saa täydentää tuon tuosta.Viimeksi tuli kaksi pientäkin huivia - odottelen siis pieniä sinipiikoja...

Tässäpä näitä - seuraavaa postausta odottaa S-kokoinen yllätysvillatakki, josta puuttuvat vain napit. Kurssinpitäjän on välillä kerrattava itsekin, miten ne kaikki yksityiskohdat menivät.

Korviksia keveitä kuin perhosia

Earrings of paper, swinging gently as butterflies...

Kevyttä kesäkäsityötä ilmaantui ihan yllättäen, kun törmäsin kivaan ohjeeseen netissä. Viime viikon taideleirillä taas ihastuin musteen käyttöön, joten löin ns. kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Korvikset on tehty akvarellipaperista, jota niissä on useampikin kerros, mutta painoa ei juuri ollenkaan. 

Art and craft

Toisiin maalasin kuvioita molemmille puolille. Ja kun ohjeessa neuvottiin laittamaan toiselle puolelle banaanipaperia, niin yllätyksekseni sitäkin löytyi omasta kaapista melkoinen arkki - heräteostos kymmenen vuoden takaa...  Banaanipaperi on niin kaunista, että sen pintaa en halunnut peittää. Kesäisenä välipalana olen virkannut myös näitä narukoreja, joihin sitten joulumyyjäisten aikaan on kiva tehdä jotain houkuttelevaa.

Viime lauantain toripäivänä yksi yllätysvillatakkini löysi uuden omistajan ja huomaanpa, että en edes ehtinyt siitä ottaa kuvaa valmiina. Tästäpä sitten innostuin niin, että loin jo silmukat uuteen ja onhan sitä jo tullut tässä parina iltana pisteltyä jonkin matkaa. Syksyllä on taas kurssi tiedossa, joten on hyvä kertailla aina silloin tällöin itsekin takintekoa.

Enpä voi kuin ihmetellä, miten kivoja sovelluksia löytyykään paperinkuvioinnista, joka oli  yksi lempiaineitani artesaaniopinnoissa. Elämän löytöretkellä ei tiedä, mitä seuraavan mäennyppylän taakse on kätketty.  

Luovuus kukkii

Vuosikymmeneni insinööri- (ja diplomi-insinööri-)maailmassa eivät ole vierineet jälkiä jättämättä. Huomaankin, että luovuuteni varastoissa on melkoinen määrä myös sieltä säilöttyä aarteistoa :). Insinööriksi älköön siis kukaan minua erehtykö luulemaan - olen mitä suurimmassa määrin epäinsinööri... Numerot ja matemaattiset merkit ovat myös ihan kivoja - silloin kun niitä saa järjestellä taiteilijan vapaudella :).

Uusia huiveja

Tästä se alkaa - huivit muhivat väriliemissään...

ja tässä ollaan nyt... Tämä pino ei tosin vielä ole aivan valmis, silitys ja nimen painaminen vielä puuttuu, mutta olipa kiva viikata jo tämmöinen väliaikainen pino. Sekä huivini että korttini ottivat viime viikolla äkkilähdön ja nyt siis saan nautiskella uusien tekemisestä.

Tässä poseeraa tämänhetkinen huolinukkeperheeni. Hyvin ne minua tsemppaavat eteenpäin!

Tarinoita syntyy - my first tactile book

Kun viime päivityksessä taistelin vanhan tietokoneen kanssa, niin nyt taistelen sitten uuden kanssa! Sinisilmäisenä jo luulin, että pääsisin jotenkin helpommalla, mutta aika lailla takkuistahan tämä on. Kuvat varmaan kertovat, että niiden tekijä ei ole kovin tekninen tyyppi ja viihtyy paremmin ihan toisenlaisten asioiden parissa :).

Näissä maailmoissa mennään edelleen....  Uusia kuvia syntyy, kun aina joku muuttaa uuteen kotiin - ja mikäpä sen hauskempaa tekijälle. Toivottavasti tarinat jatkavat elämäänsä katsojien silmissä.

Jostain syystä minulta syntyy näitä kesäisiä maisemia, niin talven lapsi kuin olenkin.

Opiskeluni ovat jo niin loppusuoralla, että viimeistelen vihoviimeistä työtä: koskettelukirjaa. Kaikkeen (kirjalliseen) luomistyöhön liittyy oma luomisen tuskansa - niin tähänkin. Idean löytäminen ei ollut aivan helppoa, mutta kun sen sitten nappasin, niin tarinaa alkoi syntyä. No, sanoja kirjaani tulee tusinan verran; kuvat tässäkin tapauksessa kertovat enemmän. Kuvien synnyttäminen onkin ollut tosi kivaa, ihan kuin nuo piirretyt kuvani heräisivät eloon.

Kirjan nimi on "Kuka metsässä asuu?" ja tässä vähän paljastuksia henkilögalleriasta eli ORAVA TORAVA.  Häntää piti miettiä kovasti, kunnes löysin pienen kerän itse värjäämääni lankaa, joka tuntui olevan aivan passeli tähän tarkoitukseen. Eivät nämäkään hahmot nyt ihan yksi yhteen todellisuuden kanssa ole kuten eivät piirroksenikaan, mutta miksi pitäisi... 

A step from drawings to a tactile book was not so long and I hope I'll find a new beginning. This book is the very first one and the very last part for my art and craft studies. The squirrel is one of the animals living in the forest. The book is not finished yet..

Who are you?  Kes sa oled?

Tässä on KETTU LETTU.  Kiva, että kotoa löytyy niin monenlaista materiaalia. Tuotakin huovuttamaani palaa olen ehtinyt pyöritellä monta vuotta eikä sille ole löytynyt mitään käyttöä. Nyt jopa häntä oli aivan valmiina, kunhan vain sen hoksasin.

Eipäs näytetä vielä kaikkea :).  Kunhan kirja nyt ilmestyy, niin kyllä se sitten ilmestyy tännekin!

Ai niin, vieläköhän joku epäilee, etten olisi löytänyt sisäistä lastani... Yksi opettajani arveli, että kosketelukirjat voisivat olla minun juttuni - ei ehkä ollut ihan väärässä.