Juhannustoivotukset

Pikkupiipahdus taas täälläkin...  Kevääni on mennyt pitkälti kuvataiteen parissa. Viimeksi olen hurahtanut litoposterille tekemääni sekatekniikkaan. Tämän työn myin eilisellä iltatorilla. Olen niin onnellinen, kun työni ovat puhutelleet muitakin.

Myös uusin suomennokseni ilmestyi pari viikkoa sitten. Toivottavasti nahkatyönharrastajat löytävät! Ja toivottavasti kirja houkuttelee uusiakin tekijöitä! Artesaaniopintoihin kuului myös nahkatyökurssi ja pidin kovasti nahasta materiaalina. Sen jälkeen ei kyllä ole tullut tehtyä mitään - ehkä myös siksi, että nahkatöissä pitää olla heti alkajaisiksi jonkin verran erityistyökaluja.

Näiden kuulumisten myötä oikein mukavaa (ja toivottavasti vähän lämpimämpää!) juhannusta kaikille satunnaisille bloginkävijöille ja iloista ja innostavaa kesää!

Värjääminen jatkuu

I found a white scarf at a flea market, ravelled, washed, dyed and knitted a pair of knee socks.

Viikko sitten poikkesin kiireissäni kirpparille ja kuinka ollakaan bongasin luonnonvalkoisen tuubihuivin, joka lähti 20 centillä mukaani. Huivi oli pitkä ja painava ja syy painoon selvisikin sitten kun aloin sitä purkaa: se oli kokonaan kaksinkertaisesta langasta neulottu. Minäkös siitä riemastuin :).  Lankaa oli kokonaista 300 g, seitsemää veljestä sormituntumalla. Purin, pesin, värjäsin ja kuten heti arvelinkin, lanka riitti sopivasti polvisukkiin ja vieläpä tuubihuiviin.
Nyt minulla on semmoinen olo, että nämä alkuvuoden sukkaopintoni alkavat tuottaa tulosta ja sukkiin jo tulee omaakin ilmettä. Tein sivuun valepalmikon, joten tuli senkin tekeminen taas kerrattua.

Olen näistä sukista nyt sen verran täpinöissäni, että pitää panna toinenkin kuva. Ne istuvat todella kuin sukka jalkaan, vaikka tuskin itselleni jäävätkään. Värin vaihtumista oli jännä seurata, sitähän ei värjätessä pysty määrittelemään kovin kummoisesti. Teräosan kirjavuus on minusta hyvä, värin ei tarvitse ollakaan konemaisen yhtenäinen.

Wool was enough even for this new scarf.

Huivin tein taas tunturineuletta ja isoilla (5,5?) puikoilla. Tein nuo kaksi varsinaista väriä eli oranssin ja lilan ja kolmanteen kippoon sekoitin ne keskenään. Oranssia riitti siis vain sukkiin, joissa puolestaan ei ole tuota värien sekoitusta.
Kierrätys kannattaa. Ei kai tässä edes rahansäästö ole se varsinainen asian ydin, vaan se kiva tunne, että heh, keksinpäs. Piti tätä iloa oikein jakaa, joten poikkesin tänään samaisella kirpparilla esittelemässä tämän viikon kuluessa tapahtuneen muodonmuutoksen. Ja kirpparinpitäjä vielä kiitteli, että joku tulee oikeasti näyttämään aikaansaannoksiaan :).
Mennäänpä nyt takaperoisesti, kun lankojen keriminen - jota siis riitti! - oli myös niin nautinnollista. Keriessä tuli mieleen, miten lapsena katselin, kun äiti teki kerään aina kolon peukalolle. 

It's nice to wind wool balls.

Ompelukone on myös vähän surissut. Työpaikalle kaivattiin tällä kertaa jotain hauskaa, jonka avulla lapset voisivat harjoitella alhaalta aukeavan vetoketjun käyttöä. Hainpa siis kaupasta nipun vetoketjuja ja haastoin itseni. Onneksi aivot raksuttivat jo ensimmäisen idean ja toinenkin jo odottaa toteuttamista.

This funny fish will help children to use a zipper - I hope...

 

 

Kevät tekee tuloaan ja mielessä siintää jo kesän toritapahtumat. Niinpä äsken värjäsin pitkästä aikaa taas lypsyhuiveja; ehkäpä niitä sitten seuraavassa postauksessa.

Taas jotain valmista

Kenkäpussi on siis sinnitelty valmiiksi asti. Laitoin siihen vuorin vanhasta kiiltäväpintaisesta verhosta, joka sopi väreihin oikein hyvin. Pussista tuli ihan hyvä, toinen asia on, onko sillä muuta käyttöä kuin esittää, mitä voi tehdä vanhasta nahkatakista. No, jotainhan se on sekin. Kaikenlaista roipetta jäi vielä tähteeksikin. Jos elettäisiin vielä niitä aikoja, jolloin oli oikeasti pulaa tavarasta, niin keräisin varmaan talteen ainakin hyvin toimivan vetoketjun, mutta nyt se joutaa roskikseen.

Varsinkin nahkatöissä voi hyödyntää tosi pieniäkin paloja, koska nahka ei purkaannu. Paljon ei materiaalia tarvittu näidenkään iloisten nappieni tarpeiksi.

 Laitanpa vielä jonkun kuvan silkkihuiveistanikin. Tässä päivättäessäni on ollut vahvasti semmoinen olo, että ne on eri ihmiset, jotka pärjäävät näiden teknisten vempainten kanssa - meikäläinen satumaailmoineen edustaa toista ääripäätä...  Taitaapa olla aika lähteä happea haukkaamaan eli lumitöihin!

Vaihteeksi nahasta

Kirppikset ovat tosi kivoja paikkoja - kuten kaikki varmaan tietää. Lähdin etsimään vaaleita nahkakenkiä kuviointikokeiluja varten ja kuinka ollakaan, ihan oikeita sopivia kenkiä löytynyt, mutta sen sijaan aivan mainiot valkoiset nauhalliset jumppatossut; hinta 50 centtiä. Materiaali ei siis ollut turhan arvokasta, joten ei muuta kuin kokeilemaan! Tulos oli mielestäni aivan mainio. Nahkaväreillä ja liimalla tehty batiikki onnistui paremmin kuin osasin odottaakaan.

Tarkkasilmäinen katsoja huomaakin varmaan, että kuvissa on sama kenkä ja vain etuosa - mitäpä sitä testaukseen molempia kenkiä tai edes kokonaista yhtäkään tuhlaamaan...  Kantaosaan maalailin tosin kuvioita silkkiväreillä, mutta kuva jäi ottamatta. Aivan hyvin nekin toimivat. Toiseen kenkään testasin nahkamaalia ja paperikaavioita - tulos ei ollut näin kiva, vaikka sinänsä ihan toimiva.

En ollut vielä ehtinyt tossujeni kanssa kirpparilta ulos, kun huomasin ovensuussa ilmaisten tavaroiden joukossa miesten nahkatakin, ja mukaanhan sekin lähti.  Kohta minulla olikin pystyssä aikamoinen verstas - onneksi sentään koulussa, jossa on isot pöydät ja tarvittavat työvälineet.Yksi valmis pussukkahan tuossa jo seistä jököttää. Nahan pinta oli niin ihastuttavan kulunutta tuosta kohtaa, että se aivan hivelee sormia :).  Ompelin tämän koneella, kun se oli kaikkein helpoin tapa. Vuoriksi laitoin itse painamaani flanellia. Mittasuhteet -hm - olisivat voineet olla vähän paremmat, mutta innostuksen vallassa en sitä oikein huomannut, joten nyt mennään näillä ja tehdään seuraavasti sitten parempi...

Tässä kohtaa piti hieraista silmiään: taskujen uumenista ilmeisesti oli pyörähtänyt tämä muisto ajalta ennen euroja.

Miehen  takissa on kyllä paljon materiaalia, mutta myös erittäin paljon kappaleita, leikkauksia ja tikkauksia, joten aika paljon luovuutta sai panna peliin, että niistä saa sommiteltua jotain uutta. Tämä homma on vielä vaiheessa; tavoitteena on kenkäpussi. Nyt jo uskonkin että siihen pääsen - välillä mentiin kyllä jo uhkaavasti tuluskukkaron suuntaan.

Tämä yhtäkkinen innostus nahkatöihin johtuu siitä, että suunnittelen nahkakurssin sisältöä. Tämän talven kurssi tosin peruuntui osallistujien vähyyden vuoksi, mutta hyvin suunniteltu on puoleksi tehty - ehkä innostusta löytyy myöhemmin.

Ja vielä viimeinen pussukka, joka - yllätys yllätys - ei olekaan kierrätystuote, vaan tehty koulun hyvien nahkavarastojen kurjimmasta löydöksestä ;) - minuun kaikki reppanat aina vetoavat... Nahassa oli sekä pintavaurioita että tahroja. Oikeastaan tein vain kuviointikokeilua pieneen palaan ja sitten hoksasin, että heureka, tästä tulisikin aivan hyvä pussukka. (Koulun nahkakurssilla painotettiin, että jokaisen työn jokaisesta osasta pitää ehdottomasti olla oma kaava - arvatkaa oliko...).

Tämä onkin aivan käsityötä, ja siinä on kivoja yksityiskohtia useampia. Myös nappi on itse tehty ja nahasta tietenkin. No, täydellistä ei tullut tästäkään, mutta kyllä minua silti lämmittää ajatus, että annoin sille muiden hyljeksimälle riekaleelle aivan uuden elämän..