Aika aikaa kutakin...

Viime päivinä ja - meilläpäin siis oikeastaan vasta nyt - on saanut nauttia kesän lämmöstä. Silti mustikkametsässä tänään saattoi jo selvästi havaita syksyn merkit. Illat hämärtyvät, päivät lyhenevät. Miten ihanaa, että saamme elää vuodenaikojen mukaan. Syksy on myös uusien alkujen ja innostuksen aikaa. Minä olen ottanut tämän syyskauden tavoitteeksi päästä eroon liiasta tavarasta! Ei mikään harvinainen ongelma nyky-Suomessa ja kaikissa länsimaissa.  Tavaroita läpikäydessä tulee mieleen myös elämän monet muut rönsyt, joita on pikkuhiljaa päässyt syntymään. Nekin ovat antaneet kovasti, mutta karsinta olisi paikallaan. Niinpä päätin hyvästellä tämän bloginpidon. Olen kiitollinen, että yksi ja toinen on käynyt kurkkaamassa töitäni ja joskus on tullut kommenttejakin. Kiitos niistä kaikista!

Käteni onneksi toimivat edelleen ja niillä syntyy jatkossakin - toivottavasti - aina jotain. Laitan tähän viimeiseen postaukseen nyt vielä uusimmat korvakoruni. Ja nehän ovat siis akvarellipaperista - noihin ylimmäisiin laitoin lisätekstuuria langasta.

With these latest earrings I would like to thank all visitors of my blog - and say goodbye.

Käsillätekemisen iloa meille kaikille! Blogini tietenkin pysyy luettavissa edelleen ja siinä olevat yhteystietoni ovat voimassa.  Töitäni voi myös jatkossakin bongata toreilla tai myyjäisissä.

Myrskyn mylviessä

My "evergreen" print

Voi tätä toukokuuta! Tuuli ulvoo nurkissa, vettä sataa, ulkotöihin ei ole asiaa, Mutta kyllähän käsityöläinen aina tekemistä keksii. Tällekin viikolle järjestyi yksi ihan kokonainen käsityöläispäivä. Keittiön juuri pestyyn ikkunaan piti saada uusi verhokappa ja niinpä tartuin taas lempileimasimeeni ja painoin kappakankaan. Väriä ei tietenkään koskaan osaa sekoittaa sopivaa määrää, joten sitten vain penkomaan kangasvarastoja ja voilà - tässä siis samaa kuosia eri sävyissä.

A new kitchen curtain

Ikkuna sai kappansa ja tekijä hyvän mielen. Muut kankaat ovat sitten odottamassa seuraavaa kassin- tai pussukantekopuuskaa, milloin sitten yllättääkään.

New felt bracelets with a knitted part

Viileät säät ovat ilmeisesti myös innostaneet huovuttamaan. Jousto-osan neulominen on mukavaa - siihen ei paljon tuhraudu aikaa eikä lankaakaan. Odotan nyt jännittyneenä, miten näihin kesän myyntitapahtumissa suhtaudutaan. Itse arvelen, ettei niin isoa nyrkkiä tulekaan, etteikö sopivaa ranneketta löytyisi (saatan kyllä olla väärässä...).

Työpaikalle pyydettiin korviksia ja tämän myrskypäivän tuotoksena niitä olen tehnyt. Värimaailmaksi toivottiin mustavalkoista, joten täydensin siis niiden valikoimaa.

Paper earrings made today

Kertauksen vuoksi; materiaali on akvarellipaperia ja kuviot tein tusseilla ja musteella.

Can you tell the story??

Nämä edustavat tarinatyyliä - tarina jää käyttäjän tai katsojan keksittäväksi tosin :).

Black & white - or white & black - as you please

Musta ja valkoinen ovat tosi vaikuttava yhdistelmä ja sillä voi leikitellä vaikka miten paljon. Itselleni koen sen liian voimakkaaksi, mutta toisillehan näitä on kiva tehdä. Korvisten teossa mustavalkoisuus on tosin kaikkein vaikein teknisesti. Toisin sanoen, voipi käydä kuten näissä viimeisissä - alkuaan mustavalkoisissa...

This pair wanted more colour :) Red banana paper on backside

Näitä on maalailtu ja pesty muutamaan kertaan ja lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, varsinkin kun taustaksi löytyi punaista banaanipaperia. Ja Kirsikodin vahakangas on myös ihan passeli kuvausalusta - taas kerran.
Huomaanpa tässä, että pieni torikauppiasminäni on herännyt talviuniltaan ja odottaa jo innokkaasti uusia seikkailuja :). Kunhan vain ilmat lämpenesivät!

Käsityöläisen päivää

Pidin pitkästä aikaa ompelupäivän ja siinäpä syntyivät nämä vetoketjupussukat. Kaikki kankaat on itse kuvioituja, kuinkas muuten, niin päällipuolet kuin vuoritkin.Töihin meneviin pussukoihin toivottiin vetoketjuun jotain järeämpää vetovempainta, joten tekaisin niihin sävyihin sopivat vanulla täytetyt pikkutyynyt.

Myös korviksia olen tehnyt muutaman parin. Niitä on kiva väkertää, kun saa itse luoda sekä muodon että kuviot ja värit.  Jostakin niihin aina ideat putkahtavat, koskaan ei tule samanlaista paria. Näihin pisaroihin jätin valkoista kevennykseksi. Taustan ihastuttava silkkihuivi on viime viikonlopun kirppislöytö.

Sinivihreät kolmiot edustavat omaa värimaailmaani parhaimmillaan, mutta myyntiin nekin ovat menossa. Ensi kuussahan alkavat jo kesätapahtumat.

Näissä puolestaan olen mennyt ns. oman mukavuusalueeni ulkopuolelle värivalinnoissa. Saapa nähdä, löytyykö niille ottajaa - ja missä ja milloin.

Tekemisissä on taas runsauden pulaa. Yksi on varma: nautin kaikesta, mitä omin käsin saan aikaan.

Langanloput käyttöön

Wingspan collar - once again

Tuttava sattui kysymään, olenko tehnyt vielä wingsspan-kaulureita, ja eihän siinä muu auttanut kuin ottaa puikot ja lankakerät esiin ja panna toimeksi. Mitään suunnitelmaa värien kanssa ei ollut, vaan kaivoin uutta kerää kehiin, kun entinen loppui. Jossain vaiheessa työ näytti aika kaoottiseltakin, mutta lopputulos ei sentään ole hassumpi, kun lähtökohtana on saada langanloput hyötykäyttöön. Kaulusröyhelö olisi voinut olla reilumpi, sillä viimeistä lankaa löytyi yllättäen useampikin pikkukerä, mutta en jaksanut/viitsinyt ruveta enää purkamaan, kun viimeisellä kerroksella silmukoita oli melkoinen määrä. Suurin osa langoista on Pirkanmaan Kotityön täysvillaista ohutta lankaa ja kai peräisin artesaaniopintojeni työssäoppimisjaksolta.

Eilenillalla innostuin tekemään yhdet korvikset. Tavallisesti teen muutaman parin sarjan, kun siihen puuhaan ryhdyn. Nämä täydentävät kivasti mustavalkoisteni valikoimaa.

Paper ear rings from yesterday

Tämä käsityöläinen on ollut vähän talvihorroksessa joulumyyjäisten jälkeen, mutta onneksi tuttavapiiri ei ole unohtanut tuotteitani. Kyllä niitä pikkuhiljaa syntyy, katse kohti uutta kesää ja uusia markkinoita.

Loppukevennyksenä kuva hiukan asian vierestä...

Love your translator!

Kädentaitoihin liittyvät myös monet suomentamistani kirjoista. Nyt on menossa kansainvälinen kampanja Love your translator, jonka myötä haluamme tehdä kääntäjän työtä näkyvämmäksi. Olisi voinut kyllä tuo tarrakin kuvassa näkyä paremmin!

Korvikset, kevään enteitä

A new pair of paper earrings

Yksi kevään merkki taitaa olla sekin, että korviksiani aletaan kysellä. Mikäpä sen hauskempaa; niinpä panin heti toimeksi ja tekaisin muutaman parin. 'Tekaista' antaa kyllä vähän väärän kuvan, sen verran monta ja tarkkaa työvaihetta korvakorujen tekemiseen kuuluu. Mutta voi miten kivaa onkaan kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä!

Sunny days are here again...

Näyttääpä vähän siltä kuin nämä korut kasvaisivat tuosta päiväkirjani kannesta :). Ja varjot ovat kuin koppakuoriaisia.

Banana paper suits well to back

Nyt pääsin kokeilemaan myös uutta banaanipaperiani, jota löytyi kuin löytyikin lopulta - ei googlesta vaan Kannuksesta! Oli muuten hyvä muistutus, että edelleen on elämää, asioita ja jopa tuotteita ihan netin ulottumattomissa.
Jatkoa seuraa, kunhan ehditään...

Joulumyyjäiset mielessä

Earrings of aquarel paper for Christmas market

Olen vaihteeksi oikein innostunut korvakorujen tekemisestä. Sekin on laji, jossa parhaisiin tuloksiin pääsee ns. heittäytymällä, vaikka itse tekeminen vaatii myös tarkkuutta. Aluksi ideoita ei tunnu olevan, mutta muutaman parin jälkeen ollaankin jo ihan flow-vaiheessa. Siinä sitten syntyy myös uusia väriyhdistelmiä, kuten tämäkin alkuaan mustavalkoiseksi tarkoittamani pari.

Pysyn näissä abstrakteissa aiheissa, joissa pääasia on värien ja tietysti myös muotojen käyttö. Erityisesti nautin siitä, että värikerroksia tulee paljon kuten näissä yllä olevissa.

Mustavalkoisia pitäisi olla tarjolla runsaasti, mutta ne ovat kaikkein hankalimpia tehdä. Tässä nyt kuitenkin taas muutama pari.

Any hidden story....

Ihan kuin näissä olisi joku tarinakin - tietäisi vain, mikä... Mustavalkoisten lakkaaminen tuottaa tuskaa, sillä jostain syystä musta tahtoo levitä väkisin. Ihmettelen myös, miksi se leviää vain ja ainoastaan korun etupuolella, kääntöpuolesta tulee kyllä ihan siisti.

New form, new inks

Viimeisiin kokeilin ihan uutta muotoa ja myös uusia musteita, ja tulos on mielestäni vähän kuin satukirjasta. Houkuttelee jatkamaan samalla linjalla. Tämä onkin juuri se piste, jossa luovuus jo kukoistaa.

Tulevana viikonloppuna olen sekä lauantaina että sunnuntaina Kankurin joulumyyjäisissä Kokkolassa. Siitäpä se taas alkaa! Sitä ennen on vielä tarkoitus ahkeroida.

Väreistä voimaa

Valkoiset batistihuivit saivat reaktiiviväreillä uudet, syvät sävyt. Päätin jättää ne ilman painokuvioita, koska värit ovat itsessään niin herkulliset. En myöskään silittänyt näitä, koska pieni ryppyisyys sopi niihin hyvin. Tulevat käyttäjät voivat itse valita, miten sileinä huivin haluavat pitää.

Värjäys on aina jännittävää ja yllätyksellistä. Tässä erässä kaikkien aineiden ja osatekijöiden suhteet osuivat kohdalleen ja väreistä tuli juuri niin voimakkaita kuin oli tarkoituskin.

 Osan huiveista silitin aivan sileiksi. Siinä ne nyt odottavat joulumyyjäisiä.

Huomaan, että päivien lyhetessä myös aikaansaannokset vähenevät. Korvakoruihinkin tulee näköjään syksyistä melankoliaa.  Toisaalta on kiva huomata, että aina jostain löytyy uusi kuva-aihe ja uudet värisävyt.

Nyt on sitten vain suostuttava tähän kaamokseen ja elettävä sen ehdoilla - annettava kai itselleen anteeksi sekin, että ajatus ei lennä eikä tekstiä synny...

Torikuulumisia

Before two heavy rain showers...

Päätin keväällä, että tänä kesänä käyn ahkerasti oman kaupungin iltatorilla ja päätöksessä olen myös pysynyt, vaikka torikauppa meillä vähän nihkeätä onkin. Aina sieltä kuitenkin on plussan puolella kotiin tultu. Ja kun sitten torikaupan makuun pääsin, niin enpä malttanut myös lomareissulla olla käymättä ihan vieraalla torilla. Onneksi tuotteeni ovat niin kevyitä ja helposti kuljetettavia, että niiden rahtaaminen julkisessakin liikenteessä onnistuu vallan mainiosti.

Many of my newspaper dolls have found their way to birthday presents to several countries.

 

 

Where have all the clients gone....

Lypsyhuivit ovat huvenneet tasaiseen tahtiin, joten niitä piti jo ruveta tekemään ennen kuin kokonaan loppuvat.On kiva, että värivalikoimaa on runsaasti.

Some more scarves

Vihreistä tuli niin kauniita, että voisin pitää ne itsekin, mutta kyllä ne nyt torille kuitenkin lähtevät. Saattaa kestää kauankin, ennen kuin niille sopiva ihminen löytyy - tai sitten ei. Kuvista ei varmaan voisi arvata, että materiaali on sideharsoa, sitä kun hyvin harva tunnistaa edes koetellessaan. Ensimmäinen arvaus on lähes poikkeuksetta pellava.

Purple shades

Tässä kolme luumunpunaista huivia. Kyllä värien sekoittaminen on ihanaa; minulla on vain päävärit punainen, sininen ja keltainen. Väreihin tuo syvyyttä ja vivahteita myös se, että huivi on sekä värjätty että painettu, mitä ostajat eivät myöskään tunnu huomaavan.

Blue like the sky

Ja vielä huivi myös täti siniselle :).  Siniset olivat päässeetkin loppumaan kokonaan ja eikös vain viimeksi joku olisi halunnut juuri sinisen.
Toritarinan päätteeksi vielä uusimmat akkani, jotka jo poseeraavat tässä seuraavaa tori-iltaa odotellessa. Siinä on tuote, joka jakaa ihmiset kahteen leiriin!

Kukkamekkohaaveissa

Kankaita järjestellessäni osui käteen palakaupasta ostamani kitinvärinen puuvillasatiinin pala. Se kaipasi ehdottomasti piristystä - ja niinpä taisin kaivata itsekin. Annoin siis palaa! Ihastuin liisteriin, kun kuvioin työpaikan verhoja, joten päätin jatkaa samalla linjalla. Maalailin siis ensin pohjaa melko lailla peittoon, sillä en halunnut valmiiseen kankaaseen kovin suuria kontrasteja.

Kun pohja oli kuivunut, otin liisterin esille. Tein matonkuteista pienen huiskun leimasimeksi, ja sillä tehty vähän epämääräinen kuvio osoittautuikin ihan kivan näköiseksi. Sitten piti taas liisterin kuivua ennen kuin työtä pääsi jatkamaan.

Liistern kuivuttua maalasin kankaan lähes umpeen. En osaa näitä kuviointihommia edelleenkään tehdä suunnitelmallisesti, vaan täysin näppituntumalla. Tosin olin ajatellut laittaa tähän kankaaseen myös hiukan vihreää vastapainoksi, mutta tässä vaiheessa se ei tuntunutkaan hyvältä. Sen sijaan liruttelin vielä lusikalla kankaan pintaan oikein tummanpuhuvia juovia.Kangas oli siis kuvioitu, mutta sittenpä vasta alkoi se jännittävä osuus eli mikä jää jäljelle, mikä häviää. Kaikki kerrokset piti ensin kiinnittää silittämällä ja sitten - alkaa irrottaa! Liottelin liisteriä ensin ihan pesualtaassa käsin, mutta loppusilaus tuli pesukoneessa. Tekniikka toimi ihan hyvin ja kankaassa on paljon ihastuttavia yksityiskohtia ja värisävyjen kohtaamisia. Jotain särmää siinä olisi voinut olla, lopputulos on ehkä vähän liiankin harmoninen nykyiseen makuuni, mutta toisaalta näen kankaassa jotain entisaikojen kesämekkotunnelmaa.
Nytpä sitten kokoilen voimia, että uskaltaisin upottaa kankaaseen myös sakseni :). Tavoitteena ei ole ihan mekko, vaan tunika, jonka kaavatkin on jo piirretty. Tässä vaiheessa ompelupuolen artesaanit käyvät vähän kateeksi!

Tämä kolmikko toivotteli aamulla hyvät huomenet :) Keskiviikkona sitä päästään taas torille!

Kesäisiä korviksia

Paper ear rings, still popular at the market

Kesä on suosinut paremmin sisätöitä - jos nyt asian näin positiivisesti haluaa ilmaista. Niinpä päätin tuossa juhannuksen aikaan tehdä pitkästä aikaa vähän akvarellikorviksia ennen kuin taito ruostuu. Vielä onnistuivat! Näissä kaikissa on taas useita värikerroksia. Tekemisessä onkin se juuri niin mielenkiintoista, että milloin koru on silmissäni valmis; kuviointiahan pystyy jatkamaan miten kauan tahansa. Yritin tehdä taas vähän erilaisia ja ainakin itselleni nämä uusimmat erottuvat joukosta.

Many Finns like the blue colour.

On vaikea sanoa, minkä värisiä korviksia menisi eniten. Sen sijaan tiedän kyllä, mitä menee vähiten: punaisia. Punaisten huonompi menekki on vähän mysteeri, sillä huiveista taas punaisia menee eniten. Ehkä ostajien ikäjakaumalla on vähän tekemistä asian kanssa. Kaikkea pitää joka tapauksessa olla tarjolla ja on kiva seurata, miten ihmiset korunsa - tai huivinsa tai paitansa - valitsevat.

Black & white - always in fashion

Mustavalkoisilla on aina kannattajansa. Ja valikoimistani löytyy sekä mustavalkoista että valkomustaa (onko tämmöistä sanaa olemassakaan???). Muste on kivaa ja tehokasta, sillä musta on oikeasti mustaa. Voi niitä pitkiä vuosikymmeniä ilman mustetta sieltä kansakoulun ekaluokalta viime kesään - silloinhan minä tämän ihmeaineen uudelleen löysin:). Ja mustevarastossani on kyllä värejä jo aika lailla.

Paperikorvikset ovat kevyitä, mutta onneksi eivät sentään lentäneet taivaan tuuliin, kun niitä tänä iltana torilla myin.

Kädet liisterissä

My ladies are made of cartoon and newspaper.

Hurahdinpa taas jätepaperin ihanuuteen! Onneksi kuulun siihen sukupolveen, joka edelleen tilaa sanomalehtiä, joten niitä riittää. Paperirouvien teko jos mikä on luovaa ja sanoisinpa mielelläni, että ihan terapeuttista. Aloittaessaan ei aavista, minkälaisen katseen kohtaa. Eivät kaikki näin myrtyneitä ole - tosin eivät myöskään yhtä sielukkaita. Oli miten oli, toreille lähdetään rouvien kanssa.

Mitähän tästä sanoisi... Kuva puhukoon puolestaan.

Työpaikkani uudistettuun keittiöön kaivattiin värikkäämpiä verhoja entisten harmaiden tilalle. Minätyttö siis annoin palaa! Ja kun kädet ovat liisterissä, niin aloitin myös verhojen teon liisteröimällä.

I painted two new curtains with help of wall paper paste.

Liisteri toimiikin ihan hienosti estoaineena ainakin painovärien kanssa. Tein liisterikuviot vanhalla kiemuraisella kynsiharjalla, ja niistähän tuli hauskoja ja sopivan epäselviä.

Valmis! Kyseessä oli siis vain kaksi kappaa kapeisiin ikkunoihin. Tavoite saavutettu; väriä saatiin.