Tuunausta ja testausta

Test with textile markers to a black silk scarf from a flea market

Viime viikonlopun kirpparikierroksella osui silmiini yönmusta silkkihuivi. Silkkihuivit ovatkin kirpparien iloisia löytöjä - myös ne, jotka on jo valmiiksi kuvioitu. Olin juuri sopivasti myös ostanut muutaman tekstiilitussin, joita pääsin sitten heti tässä kokeilemaan. Tusseja tosin on vain kolme: musta, pinkki ja kimalleturkoosi. Pinkki toimi hyvin kuten kuvasta näkee. Kuvittelin, että myös turkoosista ja ainakin kimalteesta jäisi jokin jälki ja vetelin silläkin pitkiä viivoja ympäri huivia. Tulos ei ollut näkyvä, tuntuva kylläkin: karheat raidat haittasivat ikävästi pinkkien kuvioiden piirtämistä, joka oli vielä kesken.

 Silk paintin (drawing here) is always funny.

 

Tätä huivia katsoessa tulee taas mieleen, että näitä kiekuroita olen tehnyt hamasta nuoruudesta lähtien. Onneksi muutakin on syntynyt! Onneksi myös armollisuus itseä kohtaan tuntuu kasvavan iän myötä - ja toisaalta, paljonhan meissä itse kussakin pysyy samaa koko elämän ajan, vaikka eteenpäin mennäänkin. 

Kulunut viikko on ollut Kirsi Kunnaksen sanoin kuhanuhaa ja ryskäyskää, joten tämän huivin tuunaaminen oli aika terapeuttinen homma, vei ajatukset vähän väljemmille vesille.

Silkin hohtoa, paperin keveyttä

My silk scarves waiting for Christmas market

 

Viime viikon elämä oli kuin silkkiä vaan - joka päivä syntyi uusi huivi. Sain niin hyvän idean kuvioinnista, että guttatuubia ei tarvinnut turhaan pyöritellä. Jokainen huivi on silti ihan oma yksilönsä, vapaalla kädellä piirretty. Pari huivia on aina maalattu suunnilleen samoin värein. Paketoin silkit saman tien myyntipakkauksiin odottamaan muutaman viikon päästä olevia ensimmäisiä joulumyyjäisiä.

Viimeisin huiveista on muita isompi, 74 x 74, ja siinä vaihtuivat myös kuviot.Nautin täysillä irrottelusta ja annoin mennä. Tuntuukin, että nyt vasta oikein olisin vauhdissa :).  Sattui vielä niin hauskasti, että maalatessani kuuntelin yle ykkösen musiikkiohjelmaa, jossa joku kuoro lauloi niin antaumuksellisesti aivan keksittyä kieltä. Samaa on tässä huivissa: paljon pieniä muka tärkeitäkin yksityiskohtia asioista, jotka eivät oikeasti esitä mitään.

I enjoy drawing much tiny details - the figures are nonsense, though...

 

Kaiken väri-iloittelun vastapainoksi olen tehnyt myös graafista mustavalkoista. Voisi ehkä kuvitella, että mustavalkoiset työt olisivat yksinkertaisia toteuttaa, mutta asia on aivan päinvastoin.  Mustavalkoisen työn pitäisi onnistua kertaheitolla ja siis myös idean pitäisi toimia. Onneksi tosin kaikista vähemmän onnistuneista mustavalkoisista saa helpolla värillisiä.

Some of my latest paper earrings, black and white, always in fashion

Keskeneräisten töideni määrä taitaa olla vakio ellei peräti lisääntymään päin...  En vieläkään näköjään pääse esittelemaan neuleita tai virkkausta, niissä kun on yhtä ja toista fiksattavaa. Jospa vaikka tämän vuoden loppuun mennessä saisi kaikki meneillään olevat projektit valmiiksi!

Silkinhienoa

I love silk painting.

Palasin pitkästä aikaa taas yhden lempitekniikkani eli silkkimaalauksen pariin. Syyskesän markkinoilla huomasin, että silkkihuiveillakin on edelleen ystävänsä - ja miksipä ei olisi. Parhaillaan itsekin helpotan kurkkukipua silkkihuivin avulla. Työ on silkkaa nautintoa! Kun ensimmäinen huivi valmistui, huomasin jo kiinnittäväni seuraavaa kehikkoon ja nyt on pieni sarja meneillään. Tämä viimeisin on vielä kehikossa ja kun sen irrotan, niin uutta kehiin taas.

The red one of three scarves

Kuvioaihe on kaikissa sama, tosin vapaalla kädellä ilman mitään luonnoksia gutattu. Värimaailmat määräytyivät pullovarastojeni mukaan; onneksi vähän kaikkea oli tarjolla. Jännästi värit näyttäytyvät silkillä aika erilaisina kuin pullossa. Värin leviäminen kiehtoo yhä, tarvitaan vain siveltimen kevyt kosketus ja väri kulkee omia aikojaan.

Tästä aloitin. En ole aiemmin kokeillut mustaa silkkiväriä, mutta kyllä se luo tyylikkyyttä keltaisen, limen ja lilan joukossa. Myöskin valkoinen on vielä kokeilematta, se onkin seuraava hankinta, kunhan kohdalle sattuu.

What on earth - who are they???

Tässä työssä kävi hauskasti. Kun huivi oli valmis, huomasin, että yhteen nurkkaan oli kokoontunut tällainen hiljainen hiippalakkiseurue :).

Onkohan silkkimaalaus vähän out nykyään. Enpä muista aiheesta juuri kursseja nähneeni. Tallinnan Martin markkinoilla pari vuotta sitten oli myös maalattuja silkkihuiveja tarjolla. Muodissa tai ei, minulle tämä sopii. Silkkimaalauksessa yhdistyvät niin hienosti nämä kaksi lempiasiaani: kuviointi ja värit.

A great new book by Renata Graham translated into Finnish by EVA K.

Kauniiksi lopuksi kuva syksyn kirjauutuudesta. Hieno teos - minulla sormet pelissä suomennoksen verran.
Käsillä tekeminen on ollut elämäni punainen lanka, ja se on saanut yhä uusia ulottuvuuksia.

Valmistumisen iloa

My newest surprise jacket with matching earrings, of course...

Edellisessä postauksessa mainitsemani viittävaillevalmis-villatakki on saanut napit ja on siis valmis. Ja jos jostakusta nyt tuntuu, että on tämän jo nähnyt, niin kerrottakoon, että tämä yksilö on laskujeni mukaan seitsemäs tätä mallia, ennen esittelemätön ja eka Nalle-langasta neulottu. Tein paitsi ohuemmasta langasta myös muuten pienemmän. Kuinka ollakaan, viimeiset korvikset olivat niin takkiin sopivia, että laitoin ne samaan kuvaan.

Back shall also have something to show :)

Olin jo ajatellut, että näitä takkeja ei enää syntyisi, mutta parin vuoden tauon jälkeen työ olikin tosi mukavaa. On taas kiva mallitakkikin esiteltäväksi seuraavalla yllätysnuttukurssilla. Mietin tässä, että mikäs otus se olikaan, joka ei pääse pilkuistaan eroon - minä en näköjään pääse tästä väriyhdistelmästä :)

Ei tuo villatakki mitään - ainakaan melkein mitään - mutta valmistunut on myös varsinainen iisakinkirkko...

Blouse of bourette silk, painted and sewn by myself, as the jewelry of newspaper

Luonnonvalkoisen raakasilkin tähän puseroon ostin kymmenen vuotta sitten silloisesta koulustani (vuorotteluvapaa meni opiskellessa) ja kankaan kuvioin artesaaniopintojeni silkkimaalauksen kurssilla. Puseron leikkaus alkoi vuosi sitten ja jatkui melkein samasta pisteestä tänä kesänä - valmiiksi asti! Vääntöä oli ja ilman hyvien ompelijaystävieni apua en tästä olisikaan selvinnyt. Kyllä ompelijat ovat erikseen, minun vahvuuteni on tuolla kuviontivaiheessa. On siinä tehty muotolaskosta ja muotokaitaletta, sovitettu ja sovitettu taas, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen - vaikka se ihan varmasti ei mikään taidonnäyte olekaan.

The button on the sleeve gives a little bit vintage look.

Hihoihin suunnittelin laskokset ja kiinnitin ne napeilla, jotka tulla tupsahtivat jostain juuri sopivasti. Tämä yksityiskohta antaakin minusta puserolle vintage-ilmettä. Muotokaitaleet on ommeltu käsin, meditatiivista puuhaa, joka minulle kyllä sopii oikein hyvin.

A handy small pouch is always welcome.

Puserokankaasta jäi vielä pieniä rippusia, joten kyhäsin sitten vielä pussukan niistä ja mustista pellavankappaleista. Korut olivatkin jo valmiina, ihmettelin vain, että sattuivat noin hyvin sopimaan, vaikka ovat myöhäisempää tuotantoa. Näillä asusteilla on tarkoistus suunnata kesän viimeiselle lomareissulle ihastelemaan syyskesän Pärnua. Jospa siellä saisin kuvan puserosta päälle puettuna.

Liputuspäivää

Uusia lypsyhuiveja pukkaa.Summittaisten laskujeni mukaan tässä ollaan suurin piirtein puolivälissä valmistusprosessia :).  Onneksi kaikissa vaiheissa näkee kätensä jäljen selvästi, ja työ tuottaa iloa. Sattuisipa nyt edes vähän tuulemaan (taisivat tosin luvata isojakin lukemia..), että nämä iloiset väriläiskäni vähän kuivuisivat ennen silitystä.  Kaamosaurinko ainakin paistaa, kuten kuvasta näkyy.

Jos mennään vähän taaksepäin huivihommaa, niin äsken näytti tältä. Väri ei oikeasti tietenkään ole peräisin karpaloista, mutta yhtäläisyyttä ei voi kieltää. Tekijän silmissä karpalot kangastavat edelleen - siis ne, jotka odottavat siellä suolla.

Kun pitkästä aikaa taas rupesin silkkiä maalaamaan, piti tehdä saman tien toinenkin huivi. Päätin testata, miten suolatekniikka sopisi maalauksen kanssa. Sinänsä en ole osannut oikein innostua suolan käytöstä, mutta hyvähän on kokeilla kaikenlaista. Kokeilu taitaa jäädä kuitenkin tähän yhteen; ei ole minun lajini.

Onnistunein osuus näkyy tässä! Voi miten viehättäviä suolarakeita syntyikään, kuin pieniä jalokiviä. No, roskiin menivät saman tien eikä itse huivia voi pahemmin kehua.

Eipä minulla silti ole sydäntä näitä kahta luotuani kyllä moitiskellakaan - siinäpä nyt napittavat toisiaan silmiin.

Silkin ja villan terapiaa

Kurkkukivussa ei ole yleensä paljon kehuttavaa, mutta nyt kun olen pari vuorokautta kärvistellyt sen kanssa sisätiloissa, niin tulipahan mieleen ruveta pitkästä aikaa maalaamaan silkkiä. Tulos: kipu ei hävinnyt, mutta unohtui - ja hyvä niin.

Kuvista kyllä huomaa, että edellisestä maalaamisesta on mennyt aikaa; sen verran kökköjä ne ovat. Itse tekeminen sen sijaan vei taas mennessään. Silkkimaalaus ei tietääkseni ole Suomessa ainakaan mitenkään muodissa, mutta aina silloin tällöin löytyy joku, jota luotuni puhuttelevat.Voin siis jatkaa tälläkin saralla - seuraava liina onkin jo pingotettuna kehykseen.

My surprise jacket - a little bit mysterious also..

Vähän reppana on myös villatakki, joka nyt sitten - monien mutkien ja purkamisten jälkeen  - valmistui. Se on A-linjainen, lyhyt ja leveä, varsinkin takaa...  Osin oli kyllä näin tarkoituskin, mutta kaikesta päättäen myös jonkinlaisella laskuvirheellä on osansa asiassa.

Wide enough, soft and light

Tämä on sitä itsensä hyväksymisen koulua: on oltava malttia purkaa selvät virheet, mutta joskus on lupa myös tyytyä vähemmän täydelliseen tulokseen. Kaiken kaikkiaan pidän tästä röijystä kovasti; siinä on paljon juuri sitä, mitä halusinkin. Päällä se ei tosin sovituksia lukuun ottamatta ole ehtinyt olla. Ja miten pehmeä ja kevyt! Pirkanmaan kotityön langasta tulee ihastuttava bouclé-pinta varsinkin ainaoikein-neuleella, ja vaaka osoitti painoksi n. 300 g.

Nööbid leidsin Karnaluksi tohutust valikust.

Napit - tai siis nööbid - löytyivät kuukausi sitten Karnaluksista enkä silloin edes hoksannut ajatella, että ne tulisivat jo näin pian käyttöön. Samaa pintakuviota oli useammanväristä ja vaistonvaraisesti valitsin nämä vihreät eli rohelised enkä paremmin olisi voinut valita. Harmi, että kamera ei taas toista värejä oikein; sininen on oikeasti lilansävyinen.
Toivottavasti tokenen viikon töihin - jos en, niin taidanpa tietää, mitä teen :).

Sitä sun tätä suvista

Nämä kaksi muhkeaa pussukkaa liittyvät työasioihini ja kätkevät sisälleen melko monta muuta pussukkaa ja hernepussia. Kankaan värjäsin ja painoin ekana opiskeluvuonna näyttötyön testimateriaaliksi ja nyt sille onneksi löytyi käyttöä. Jotta käsityön osuus olisi maksimoitu, olen myös tehnyt nyörit puuhaarukalla (=tehnyt ja purkanut, tehnyt ja purkanut, vaikka muhkurat olisivat jääneet nauhakujan kätköön).

Tilattiin pyöreäpohjaisia ja niitä tulevat saamaan. Enpä osannut oikein arvioida mittasuhteita, joten näistä tuli reilun kokoisia - ehkä jatkossa sitten vähän pienempiä.

Pohjaväri on maalattu ruiskuemulsiolla ja kuviot painettu leimasimella. Eipä kävele samanlaisia vastaan.

Kuva-arvoitus 1

 Artevasaani pystytti popuppuotinsa yhdeksi illaksi tämmöisiin maisemiin :). Kauppa kävi mukavasti, vaikkei ihan Talikkalan markkinoilla oltukaan...
Kuva-arvoitus 2

 Mitäs arvelette tässä olevan? Ennen ostosta piti hieraista silmiä, että näenkö oikein...

Tässä ratkaisu ekaan arvoitukseen, ainakin melkein :).

Silkin houkutuksia

Silkkihuivini ovat huvenneet ja olisi aika tehdä uusia. Muutenkin on semmoinen olo, että kaikkea kivaa tekisi mieli kokeilla. Yhden kokeilun ehdinkin jo aloittaa ja ollaan tässä vaiheessa. Rypistelin ison silkin ja maalailin sitä epämääräisesti moneen kertaan. Lopuksi ripottelin vähän karkeaa suolaa märimpiin paikkoihin. Jännä nähdä, tuleeko näillä tempuilla käyttökelpoinen vai jatkanko vielä työstämistä. Taidanpa mennä kurkistamaan...

Silkkitietäni

Läps läps - täältä minun tipuseni ynnä muut elikot marssivat ilmoille, silkille maalattuina. Onneksi kotoa löytyi vielä pari silkkihuivia suurempaan luomisentuskaan. Huivit ovat 74 x 74 cm, joten maalattavaa pintaa on reilusti.

Sulassa sovussa ihmetellään toisiamme...

Oi näitä värejä!  Olen huomannut, että väreillä on kaiken muun lisäksi selvästi myös vapauttava vaikutus  töissäni. Jos karhun (?) maalaa näin värikkääksi, ei sen tarvitse muistuttaa muutenkaan mahdollista esikuvaansa.

Jätinpä tällä kertaa vähän valkoistakin pintaa näkyville. Silkki on kaunista, olipa sitten väriä tai ei. Silkkivärien leviäminen on myös erittäin kiehtovaa.

Iloista pääsiäistä!

Taas jotain valmista

Kenkäpussi on siis sinnitelty valmiiksi asti. Laitoin siihen vuorin vanhasta kiiltäväpintaisesta verhosta, joka sopi väreihin oikein hyvin. Pussista tuli ihan hyvä, toinen asia on, onko sillä muuta käyttöä kuin esittää, mitä voi tehdä vanhasta nahkatakista. No, jotainhan se on sekin. Kaikenlaista roipetta jäi vielä tähteeksikin. Jos elettäisiin vielä niitä aikoja, jolloin oli oikeasti pulaa tavarasta, niin keräisin varmaan talteen ainakin hyvin toimivan vetoketjun, mutta nyt se joutaa roskikseen.

Varsinkin nahkatöissä voi hyödyntää tosi pieniäkin paloja, koska nahka ei purkaannu. Paljon ei materiaalia tarvittu näidenkään iloisten nappieni tarpeiksi.

 Laitanpa vielä jonkun kuvan silkkihuiveistanikin. Tässä päivättäessäni on ollut vahvasti semmoinen olo, että ne on eri ihmiset, jotka pärjäävät näiden teknisten vempainten kanssa - meikäläinen satumaailmoineen edustaa toista ääripäätä...  Taitaapa olla aika lähteä happea haukkaamaan eli lumitöihin!