Tuunausta ja testausta

Test with textile markers to a black silk scarf from a flea market

Viime viikonlopun kirpparikierroksella osui silmiini yönmusta silkkihuivi. Silkkihuivit ovatkin kirpparien iloisia löytöjä - myös ne, jotka on jo valmiiksi kuvioitu. Olin juuri sopivasti myös ostanut muutaman tekstiilitussin, joita pääsin sitten heti tässä kokeilemaan. Tusseja tosin on vain kolme: musta, pinkki ja kimalleturkoosi. Pinkki toimi hyvin kuten kuvasta näkee. Kuvittelin, että myös turkoosista ja ainakin kimalteesta jäisi jokin jälki ja vetelin silläkin pitkiä viivoja ympäri huivia. Tulos ei ollut näkyvä, tuntuva kylläkin: karheat raidat haittasivat ikävästi pinkkien kuvioiden piirtämistä, joka oli vielä kesken.

 Silk paintin (drawing here) is always funny.

 

Tätä huivia katsoessa tulee taas mieleen, että näitä kiekuroita olen tehnyt hamasta nuoruudesta lähtien. Onneksi muutakin on syntynyt! Onneksi myös armollisuus itseä kohtaan tuntuu kasvavan iän myötä - ja toisaalta, paljonhan meissä itse kussakin pysyy samaa koko elämän ajan, vaikka eteenpäin mennäänkin. 

Kulunut viikko on ollut Kirsi Kunnaksen sanoin kuhanuhaa ja ryskäyskää, joten tämän huivin tuunaaminen oli aika terapeuttinen homma, vei ajatukset vähän väljemmille vesille.

Silkin hohtoa, paperin keveyttä

My silk scarves waiting for Christmas market

 

Viime viikon elämä oli kuin silkkiä vaan - joka päivä syntyi uusi huivi. Sain niin hyvän idean kuvioinnista, että guttatuubia ei tarvinnut turhaan pyöritellä. Jokainen huivi on silti ihan oma yksilönsä, vapaalla kädellä piirretty. Pari huivia on aina maalattu suunnilleen samoin värein. Paketoin silkit saman tien myyntipakkauksiin odottamaan muutaman viikon päästä olevia ensimmäisiä joulumyyjäisiä.

Viimeisin huiveista on muita isompi, 74 x 74, ja siinä vaihtuivat myös kuviot.Nautin täysillä irrottelusta ja annoin mennä. Tuntuukin, että nyt vasta oikein olisin vauhdissa :).  Sattui vielä niin hauskasti, että maalatessani kuuntelin yle ykkösen musiikkiohjelmaa, jossa joku kuoro lauloi niin antaumuksellisesti aivan keksittyä kieltä. Samaa on tässä huivissa: paljon pieniä muka tärkeitäkin yksityiskohtia asioista, jotka eivät oikeasti esitä mitään.

I enjoy drawing much tiny details - the figures are nonsense, though...

 

Kaiken väri-iloittelun vastapainoksi olen tehnyt myös graafista mustavalkoista. Voisi ehkä kuvitella, että mustavalkoiset työt olisivat yksinkertaisia toteuttaa, mutta asia on aivan päinvastoin.  Mustavalkoisen työn pitäisi onnistua kertaheitolla ja siis myös idean pitäisi toimia. Onneksi tosin kaikista vähemmän onnistuneista mustavalkoisista saa helpolla värillisiä.

Some of my latest paper earrings, black and white, always in fashion

Keskeneräisten töideni määrä taitaa olla vakio ellei peräti lisääntymään päin...  En vieläkään näköjään pääse esittelemaan neuleita tai virkkausta, niissä kun on yhtä ja toista fiksattavaa. Jospa vaikka tämän vuoden loppuun mennessä saisi kaikki meneillään olevat projektit valmiiksi!

Silkinhienoa

I love silk painting.

Palasin pitkästä aikaa taas yhden lempitekniikkani eli silkkimaalauksen pariin. Syyskesän markkinoilla huomasin, että silkkihuiveillakin on edelleen ystävänsä - ja miksipä ei olisi. Parhaillaan itsekin helpotan kurkkukipua silkkihuivin avulla. Työ on silkkaa nautintoa! Kun ensimmäinen huivi valmistui, huomasin jo kiinnittäväni seuraavaa kehikkoon ja nyt on pieni sarja meneillään. Tämä viimeisin on vielä kehikossa ja kun sen irrotan, niin uutta kehiin taas.

The red one of three scarves

Kuvioaihe on kaikissa sama, tosin vapaalla kädellä ilman mitään luonnoksia gutattu. Värimaailmat määräytyivät pullovarastojeni mukaan; onneksi vähän kaikkea oli tarjolla. Jännästi värit näyttäytyvät silkillä aika erilaisina kuin pullossa. Värin leviäminen kiehtoo yhä, tarvitaan vain siveltimen kevyt kosketus ja väri kulkee omia aikojaan.

Tästä aloitin. En ole aiemmin kokeillut mustaa silkkiväriä, mutta kyllä se luo tyylikkyyttä keltaisen, limen ja lilan joukossa. Myöskin valkoinen on vielä kokeilematta, se onkin seuraava hankinta, kunhan kohdalle sattuu.

What on earth - who are they???

Tässä työssä kävi hauskasti. Kun huivi oli valmis, huomasin, että yhteen nurkkaan oli kokoontunut tällainen hiljainen hiippalakkiseurue :).

Onkohan silkkimaalaus vähän out nykyään. Enpä muista aiheesta juuri kursseja nähneeni. Tallinnan Martin markkinoilla pari vuotta sitten oli myös maalattuja silkkihuiveja tarjolla. Muodissa tai ei, minulle tämä sopii. Silkkimaalauksessa yhdistyvät niin hienosti nämä kaksi lempiasiaani: kuviointi ja värit.

A great new book by Renata Graham translated into Finnish by EVA K.

Kauniiksi lopuksi kuva syksyn kirjauutuudesta. Hieno teos - minulla sormet pelissä suomennoksen verran.
Käsillä tekeminen on ollut elämäni punainen lanka, ja se on saanut yhä uusia ulottuvuuksia.

Loppukesän satoa

Testing my new blouse in Pärnu, Estonia.

Pusero tuli testattua Pärnussa vietetyillä ystävättären synttäreillä ja hyvin toimi. Ilmeisesti synttärisankari - suurin apuni tässä ompeluprojektissa - myös hyväksyi tuloksen, kun ei antanut mitään kritiikkiä :). Kuvauksesta tietenkin unohtui pussukka, joka osoittautui kyllä myös ihan sopivaksi.

Linen and bourette silk, a very nice combination

Silkki ja pellava ovat hyvä pari, sen tämä asu kyllä taas vahvisti. Ja Pärnu on ihastuttava kaupunki! Sitä paitsi meille sattui oikein "vananaiste suvi" eli Pärttulin pikkukesä - niin että kahlasin hienoa hiekkarantaa ihan uimavesiin asti.

Ensi perjantaina on meijerikauppa Justuksen pihalla kunnon markkinat, joita varten on levitetty peräti yli 30.000 kutsua. Lypsyhuivivarastoa piti siis kiireesti täydentää. Värjäys on aina enemmän ja vähemmän yllätyksellistä ja siksi varmaan niin kiehtovaakin. Näitä värjäilin vähän hämärässä - illat eivät ole enää niin pitkiä - ja tuloksena oli varsin kaunis tiiliseinän väri. Odotan innoissani, mitä markkinaväki tuumaa.

New scarves for the next market day

The most popular colour is red.

Punainen on taas ehdoton ykkössuosikki. Värivalintojen seuraaminen on mielenkiintoista, kun itse nautin väreistä ja nimenomaan niiden yhdistämisestä aivan valtavasti. Näissä uusissa töissänihän sitä saankin tehdä mielin määrin, olipa sitten kyseessä huivit, huovutukset tai korvakorut. Viimeisimmät korvikset riippuvat vielä kuivumassa lakkauksen jäljiltä enkä huovutetuista rannekkeistakaan vielä huomannut ottaa kuvia.

Seuraava ompelutyöni viekin sitten ihan muihin maailmoihin. Se lähtee tuotesuunnittelusta (tulipa kivasti mieleen artesaaniopintojen eka syksy). Tarvikkeiksi olen hankkinut neppareita, solkia, nappeja, vetoketjuja, tarranauhaa - katsotaanpa, mitä oman pääni aivoriihi ja ompelukone saavat aikaan :).

Valmistumisen iloa

My newest surprise jacket with matching earrings, of course...

Edellisessä postauksessa mainitsemani viittävaillevalmis-villatakki on saanut napit ja on siis valmis. Ja jos jostakusta nyt tuntuu, että on tämän jo nähnyt, niin kerrottakoon, että tämä yksilö on laskujeni mukaan seitsemäs tätä mallia, ennen esittelemätön ja eka Nalle-langasta neulottu. Tein paitsi ohuemmasta langasta myös muuten pienemmän. Kuinka ollakaan, viimeiset korvikset olivat niin takkiin sopivia, että laitoin ne samaan kuvaan.

Back shall also have something to show :)

Olin jo ajatellut, että näitä takkeja ei enää syntyisi, mutta parin vuoden tauon jälkeen työ olikin tosi mukavaa. On taas kiva mallitakkikin esiteltäväksi seuraavalla yllätysnuttukurssilla. Mietin tässä, että mikäs otus se olikaan, joka ei pääse pilkuistaan eroon - minä en näköjään pääse tästä väriyhdistelmästä :)

Ei tuo villatakki mitään - ainakaan melkein mitään - mutta valmistunut on myös varsinainen iisakinkirkko...

Blouse of bourette silk, painted and sewn by myself, as the jewelry of newspaper

Luonnonvalkoisen raakasilkin tähän puseroon ostin kymmenen vuotta sitten silloisesta koulustani (vuorotteluvapaa meni opiskellessa) ja kankaan kuvioin artesaaniopintojeni silkkimaalauksen kurssilla. Puseron leikkaus alkoi vuosi sitten ja jatkui melkein samasta pisteestä tänä kesänä - valmiiksi asti! Vääntöä oli ja ilman hyvien ompelijaystävieni apua en tästä olisikaan selvinnyt. Kyllä ompelijat ovat erikseen, minun vahvuuteni on tuolla kuviontivaiheessa. On siinä tehty muotolaskosta ja muotokaitaletta, sovitettu ja sovitettu taas, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen - vaikka se ihan varmasti ei mikään taidonnäyte olekaan.

The button on the sleeve gives a little bit vintage look.

Hihoihin suunnittelin laskokset ja kiinnitin ne napeilla, jotka tulla tupsahtivat jostain juuri sopivasti. Tämä yksityiskohta antaakin minusta puserolle vintage-ilmettä. Muotokaitaleet on ommeltu käsin, meditatiivista puuhaa, joka minulle kyllä sopii oikein hyvin.

A handy small pouch is always welcome.

Puserokankaasta jäi vielä pieniä rippusia, joten kyhäsin sitten vielä pussukan niistä ja mustista pellavankappaleista. Korut olivatkin jo valmiina, ihmettelin vain, että sattuivat noin hyvin sopimaan, vaikka ovat myöhäisempää tuotantoa. Näillä asusteilla on tarkoistus suunnata kesän viimeiselle lomareissulle ihastelemaan syyskesän Pärnua. Jospa siellä saisin kuvan puserosta päälle puettuna.