Joulun lämpöä

Tämä vuosi on ollut se merkkivuosi, jolloin opettelin sukkien kutomista. Alkuvuodesta into oli kova ja opettelin erilaiset kantapäät ja kärjet. Viime aikoina puikot ovat olleet enimmäkseen narikassa, mutta yksi sukkapari nyt joka tapauksessa syntyi. Mestaria minusta ei tässä lajissa ole kehittynyt, mutta ehkä olen vähän jo jyvälle päässyt. Näihin  sukkiin värjäsin langan itse, ja aika kivasti nuo raidat onnistuivat. Lanka on Pirkanmaan kotityön sukkalankaa, paksuhkoa ja vähän karkeaakin. Sukat ovat nyt paketissa ja monta lämmintä ajatusta mukana :).

Lämpimiä ajatuksia - ja vähän muutakin - kätkee myös tämä joulupaketti. Pari kuukautta olen perehtynyt paketoinnin saloihin, ja omakin mielikuvitus alkoi toimia parahiksi joulutarpeisiin. Antajan ilo on ainakin aitoa.

Rauhaisaa joulunaikaa

Väreistä voimaa

Valkoiset batistihuivit saivat reaktiiviväreillä uudet, syvät sävyt. Päätin jättää ne ilman painokuvioita, koska värit ovat itsessään niin herkulliset. En myöskään silittänyt näitä, koska pieni ryppyisyys sopi niihin hyvin. Tulevat käyttäjät voivat itse valita, miten sileinä huivin haluavat pitää.

Värjäys on aina jännittävää ja yllätyksellistä. Tässä erässä kaikkien aineiden ja osatekijöiden suhteet osuivat kohdalleen ja väreistä tuli juuri niin voimakkaita kuin oli tarkoituskin.

 Osan huiveista silitin aivan sileiksi. Siinä ne nyt odottavat joulumyyjäisiä.

Huomaan, että päivien lyhetessä myös aikaansaannokset vähenevät. Korvakoruihinkin tulee näköjään syksyistä melankoliaa.  Toisaalta on kiva huomata, että aina jostain löytyy uusi kuva-aihe ja uudet värisävyt.

Nyt on sitten vain suostuttava tähän kaamokseen ja elettävä sen ehdoilla - annettava kai itselleen anteeksi sekin, että ajatus ei lennä eikä tekstiä synny...

Torikuulumisia

Before two heavy rain showers...

Päätin keväällä, että tänä kesänä käyn ahkerasti oman kaupungin iltatorilla ja päätöksessä olen myös pysynyt, vaikka torikauppa meillä vähän nihkeätä onkin. Aina sieltä kuitenkin on plussan puolella kotiin tultu. Ja kun sitten torikaupan makuun pääsin, niin enpä malttanut myös lomareissulla olla käymättä ihan vieraalla torilla. Onneksi tuotteeni ovat niin kevyitä ja helposti kuljetettavia, että niiden rahtaaminen julkisessakin liikenteessä onnistuu vallan mainiosti.

Many of my newspaper dolls have found their way to birthday presents to several countries.

 

 

Where have all the clients gone....

Lypsyhuivit ovat huvenneet tasaiseen tahtiin, joten niitä piti jo ruveta tekemään ennen kuin kokonaan loppuvat.On kiva, että värivalikoimaa on runsaasti.

Some more scarves

Vihreistä tuli niin kauniita, että voisin pitää ne itsekin, mutta kyllä ne nyt torille kuitenkin lähtevät. Saattaa kestää kauankin, ennen kuin niille sopiva ihminen löytyy - tai sitten ei. Kuvista ei varmaan voisi arvata, että materiaali on sideharsoa, sitä kun hyvin harva tunnistaa edes koetellessaan. Ensimmäinen arvaus on lähes poikkeuksetta pellava.

Purple shades

Tässä kolme luumunpunaista huivia. Kyllä värien sekoittaminen on ihanaa; minulla on vain päävärit punainen, sininen ja keltainen. Väreihin tuo syvyyttä ja vivahteita myös se, että huivi on sekä värjätty että painettu, mitä ostajat eivät myöskään tunnu huomaavan.

Blue like the sky

Ja vielä huivi myös täti siniselle :).  Siniset olivat päässeetkin loppumaan kokonaan ja eikös vain viimeksi joku olisi halunnut juuri sinisen.
Toritarinan päätteeksi vielä uusimmat akkani, jotka jo poseeraavat tässä seuraavaa tori-iltaa odotellessa. Siinä on tuote, joka jakaa ihmiset kahteen leiriin!

Eriparisukat

Funny socks, a dyeing experiment

Blogissani on ollut vähän hiljaista, kun olen ollut kolmen neuleen loukussa/koukussa - eikä sillä metodilla oikein tule valmista. No, sukat kiilasivat edelle, niiden neulomiseen ei paljon aikaa tuhraantunut. Nämä eivät todellakaan ole identtiset kaksoset, kuten kuvasta näkyy. Niiden juju on siinä, että värjäsin langan itse ja halusin siitä raidallista. Siihen asti siis kaikki hyvin; raitoja syntyi. Mutta mutta... kun en ole mikään millimetri- (enkä kai senttimetrikään) ihminen, niin näinhän siinä sitten kävi. Työ alkoi varsin lupaavasti ja ekan sukan tekeminenhän oli ihan puhdasta nautintoa :).  Tämmöisiä en ole muualla nähnyt: sukat à EVA K.

I tried to make (regular) stripes

Tästä se alkoi; Pirkanmaan kotityön valkoista ja paksua sukkalankaa. Tämä hässäkkä piti siirtää seuraavaksi kuumaan kattilaan, mitä en muuten hoksannut ajatellakaan siinä vaiheessa, kun mietin raidoitusta.

So exciting!

Karuselli toimi ihan hyvin, ja lanka imi värin tosi tehokkaasti. Värit ovat nestemäisiä reaktiivivärejä ja kiinnitin ne mikrossa.

Beautiful details

En kai saa koskaan tarpeeksi värien katselemisesta, ja  näihin pikkusukkiinkin mahtuu niin paljon kauniita sävyjä. Hassua, mutta neuloessa tuli moneen kertaan ryijy mieleen. Lanka on hyvin karkeaa, joten ryijymäisyys ehkä johtuu osittain siitäkin.

Vielä yksi lintu tarrasiipiäisten heimosta :)

One more therapeutic toy bird

Hautomapuuhissa varmaan...

Sukkalankavärjäykset jatkuvat jossain vaiheessa, mutta nyt on aika ottaa esille se seuraava keskeneräinen neule, joka on kesäisempi.

Värjääminen jatkuu

I found a white scarf at a flea market, ravelled, washed, dyed and knitted a pair of knee socks.

Viikko sitten poikkesin kiireissäni kirpparille ja kuinka ollakaan bongasin luonnonvalkoisen tuubihuivin, joka lähti 20 centillä mukaani. Huivi oli pitkä ja painava ja syy painoon selvisikin sitten kun aloin sitä purkaa: se oli kokonaan kaksinkertaisesta langasta neulottu. Minäkös siitä riemastuin :).  Lankaa oli kokonaista 300 g, seitsemää veljestä sormituntumalla. Purin, pesin, värjäsin ja kuten heti arvelinkin, lanka riitti sopivasti polvisukkiin ja vieläpä tuubihuiviin.
Nyt minulla on semmoinen olo, että nämä alkuvuoden sukkaopintoni alkavat tuottaa tulosta ja sukkiin jo tulee omaakin ilmettä. Tein sivuun valepalmikon, joten tuli senkin tekeminen taas kerrattua.

Olen näistä sukista nyt sen verran täpinöissäni, että pitää panna toinenkin kuva. Ne istuvat todella kuin sukka jalkaan, vaikka tuskin itselleni jäävätkään. Värin vaihtumista oli jännä seurata, sitähän ei värjätessä pysty määrittelemään kovin kummoisesti. Teräosan kirjavuus on minusta hyvä, värin ei tarvitse ollakaan konemaisen yhtenäinen.

Wool was enough even for this new scarf.

Huivin tein taas tunturineuletta ja isoilla (5,5?) puikoilla. Tein nuo kaksi varsinaista väriä eli oranssin ja lilan ja kolmanteen kippoon sekoitin ne keskenään. Oranssia riitti siis vain sukkiin, joissa puolestaan ei ole tuota värien sekoitusta.
Kierrätys kannattaa. Ei kai tässä edes rahansäästö ole se varsinainen asian ydin, vaan se kiva tunne, että heh, keksinpäs. Piti tätä iloa oikein jakaa, joten poikkesin tänään samaisella kirpparilla esittelemässä tämän viikon kuluessa tapahtuneen muodonmuutoksen. Ja kirpparinpitäjä vielä kiitteli, että joku tulee oikeasti näyttämään aikaansaannoksiaan :).
Mennäänpä nyt takaperoisesti, kun lankojen keriminen - jota siis riitti! - oli myös niin nautinnollista. Keriessä tuli mieleen, miten lapsena katselin, kun äiti teki kerään aina kolon peukalolle. 

It's nice to wind wool balls.

Ompelukone on myös vähän surissut. Työpaikalle kaivattiin tällä kertaa jotain hauskaa, jonka avulla lapset voisivat harjoitella alhaalta aukeavan vetoketjun käyttöä. Hainpa siis kaupasta nipun vetoketjuja ja haastoin itseni. Onneksi aivot raksuttivat jo ensimmäisen idean ja toinenkin jo odottaa toteuttamista.

This funny fish will help children to use a zipper - I hope...

 

 

Kevät tekee tuloaan ja mielessä siintää jo kesän toritapahtumat. Niinpä äsken värjäsin pitkästä aikaa taas lypsyhuiveja; ehkäpä niitä sitten seuraavassa postauksessa.

Pikahuivi itse värjätyistä langoista

Dyeing wool

Lankoja järjestellesssä sattui käteen kolme vitivalkoista kerää Drops Nepalia (65 % villaa, 35 % alpakkaa), jotka olin joskus ostanut värjäämistä varten. Nyt tuntui olevan oikea hetki toteuttaa sekin aikomus. Niinpä tein ensin sormivirkkausta yhtaikaa kaikista kolmesta kerästä, sitten toiseen ja vielä kolmanteenkin kertaan. Näin sain kolme samalla lailla värjättyä kerää.  Jonkin verran teetti töitä kyllä lettien purkaminen seuraavana aamuna, mutta mukavaa puuhasteluahan sekin on. Väri tarttui lankaan aivan mainiosti, ja itse värjäys käy myös yllättävän nopeasti mikrokiinnityksellä. Lankoja katseltuani päätin tehdä niistä huivin ja kaivoin vanhan tunturineuleohjeen taas kerran esiin.

A quickly finished scarf, warm and simple

Tein kolme värisävyä kolmeen muovirasiaan, joissa uitin palmikkoa. Kuten kuvasta näkyy, sinivihreät sävyt vaihtuvat pehmeästi, mutta musteensiniseen tuli todella jyrkkä rajaus. Eipä se käytössä haittaa. Olen  kuitenkin tulokseen ihan tyytyväinen, koska värjäyksistä tulee helposti sekavan kirjavia - tässä nyt on ainakin toistuvat väriraidat.Yhdistin huivin päät puikoilla. Mittaa tuli juuri sen verran, että huivin voi kietaista kaksinkerroin kaulaansa.

Just the right length

Olipa kiva neuloa vaihteeksi paksuilla vitosen puikoilla, valmista syntyi nopeasti. Tunturineule on helppoa ja näyttävää.

Vertical stripes

Vielä vähän sukkauutisia... Mietin, miten saisin varteen pystyraitoja ja sitten keksin kutoa varret tasona. Tässä tulos. En ole päässyt näitä kenelläkään testaamaan, mutta aika hauskan näköiset ne ovat joka tapauksessa. Muutama sukkapari, aika monta kauluria, pari nuttua ja myssyä on nyt parhaillaan matkalla Bhutanin vuoristoon. Tuntui oikein hyvältä lähettää ne matkaan, enemmän niistä varmaan maailmalla on iloa kuin minun komeroissani. Ja nyt on hyvä syy jatkaa sukkienkin kutomista, into kun ei ole vielä laantunut.

Käsityöläisen joulunalustouhuja

Silk and wool, phantastic materials

Männäviikolla on tullut hypisteltyä niin silkkiä kuin villojakin. Värjäsin muutaman ison silkkihuivin, pakalta ostettua 90 cm leveää metritavaraa, jonka päärmäsin käsin värjäyksen jälkeen. Sininen huivi oli vähän tylsän näköinen, joten rypistelin sen märkänä ja tässä aika herkullinen tulos.

Felting on cotton

Samasta värimaailmasta on myös tämä huovutettu "lypsyhuivini". Ja kuten arvata saattaa, villalla maalailu vei taas mukanaan.

Tästä itselleni tulee mieleen vähän menneen maailman maatuskahuivit. Huovutus on yllätyksellinen laji, siinäpä sen kiehtovuus piileekin. Yllätykset ovat tällä kertaa olleet iloisia.

Lilalla on aina ystävänsä, sen olen taas huomannut. Niihin kuulun kyllä itsekin.

Unique shopping bags

Kassisarjakin on kasvanut vielä muutamalla. Ja löytyihän blogin lukijoista sammaleenvihreän ystäväkin, jota edellisessä postauksessa haikailin. Piti tehdä siis vielä toinenkin sammaleenvihreä, eri printillä tosin.

one more print...

Onpa sellainen olo, että tänään ei lauluja synny. Puhukoot siis kuvat tällä kertaa enemmän kuin sanat - eipä pitkiä vuodatuksia taida kukaan joulukiireissään edes ehtiä lukea...

Korviksien koukussa

Still making earrings...

Elämän koukutukset tulevat yllättäen - enpä olisi uskonut, että tämmöinenkin vielä tulee. Korviksia on siis syntynyt viime päivinä vilkkaasti, ja mikäpä sen hauskempaa. Näinkin pienessä työssä pääsee kivasti testailemaan erilaisia tekniikoita ja väriyhdistelmiä eli minun lempijuttujani.

Kesä ei ole mennyt muutenkaan kädet helmassa istuen, aina jokin työ on ollut meneillään. Jossain näin ohimennen virkatun puseron ja siitäpä tuli mieleen, että en ole vuosikausiin virkannut mitään vaatetta. Selailin kesälomareissulla  uusia käsityölehtiä mallin toivossa, mutta ei tärpännyt. No, kuinka ollakaan omasta lehtipinosta sitten löytyi malli, jota olen aina kuvaa katsoessani ihaillut.

Olipa alku hankalaa! Mallin mitat eivät täsmänneet ollenkaan, vaikka lanka (mandarin) ja koukku (2,5) ovat suoraan ohjeesta. Langan löyhä kierre tuntui aluksi myös melkein toivottomalta, mutta nyt olen jo ehtinyt nauttia tekemisestä.

I had almost forgotten how nice it is to crochet

Kuvassa vasemmalla on jakku, joka minullakin on tähtäimessä. Lopullinen päätös on tehtävä sitten, kun saan takakappaleen valmiiksi, ne ovat samanlaiset sekä jakussa että topissa.

Onneksi tämäkin lehti oli tullut säästettyä, vuosimallia 1998. Samaisesta lehdestä taisin ottaa mekon kaavan pari vuotta sitten.

Ja sitten pistäydytään huiviosastolla. Lypsyhuivit ovat menneet tänäkin kesänä hyvin kaupaksi ja onneksi näköpiirissä on vielä jokunen kauppatapahtuma.

As to my scarves, red is the most popular colour.

Punainen pitää pintansa, sitä menee aina kaikkein eniten, joten varastoa saa täydentää tuon tuosta.Viimeksi tuli kaksi pientäkin huivia - odottelen siis pieniä sinipiikoja...

Tässäpä näitä - seuraavaa postausta odottaa S-kokoinen yllätysvillatakki, josta puuttuvat vain napit. Kurssinpitäjän on välillä kerrattava itsekin, miten ne kaikki yksityiskohdat menivät.

Iloa kaamokseen

Kummastakohan olen iloisempi - viimeisistä krasseistani, jotka toista viikkoa sitten pelastin pakkaselta sisään vai näistä huovutuksista, molempi parempi. Huovutukset ovat tässä vielä levyinä, mutta nyt jo valmiina rannekkeina. Krassit puolestaan ovat sinnikästä sorttia, nuutumisen merkkejä ei ole ilmaantunut.  Siinä esimerkkiä kaamoksen kulkijalle.

Tässä kokeiluja vetämälleni lankojenvärjäyskurssille. Kurssilaiset saivat aikaan ihastuttavia sävyjä; odotan jo seuraavia kokoontumista, jolloin yhdellä ja toisella on jo neule niistä menossa.

Liputuspäivää

Uusia lypsyhuiveja pukkaa.Summittaisten laskujeni mukaan tässä ollaan suurin piirtein puolivälissä valmistusprosessia :).  Onneksi kaikissa vaiheissa näkee kätensä jäljen selvästi, ja työ tuottaa iloa. Sattuisipa nyt edes vähän tuulemaan (taisivat tosin luvata isojakin lukemia..), että nämä iloiset väriläiskäni vähän kuivuisivat ennen silitystä.  Kaamosaurinko ainakin paistaa, kuten kuvasta näkyy.

Jos mennään vähän taaksepäin huivihommaa, niin äsken näytti tältä. Väri ei oikeasti tietenkään ole peräisin karpaloista, mutta yhtäläisyyttä ei voi kieltää. Tekijän silmissä karpalot kangastavat edelleen - siis ne, jotka odottavat siellä suolla.

Kun pitkästä aikaa taas rupesin silkkiä maalaamaan, piti tehdä saman tien toinenkin huivi. Päätin testata, miten suolatekniikka sopisi maalauksen kanssa. Sinänsä en ole osannut oikein innostua suolan käytöstä, mutta hyvähän on kokeilla kaikenlaista. Kokeilu taitaa jäädä kuitenkin tähän yhteen; ei ole minun lajini.

Onnistunein osuus näkyy tässä! Voi miten viehättäviä suolarakeita syntyikään, kuin pieniä jalokiviä. No, roskiin menivät saman tien eikä itse huivia voi pahemmin kehua.

Eipä minulla silti ole sydäntä näitä kahta luotuani kyllä moitiskellakaan - siinäpä nyt napittavat toisiaan silmiin.

Lämpöä niin villasta kuin väreistä

Blogimaailmassani on ollut hiljaista kuin huopatossutehtaassa - ja siellähän minä melkein olenkin, kun jatkuvasti häärin näiden villojeni kanssa. Ihanaa luomisen työtä tämä on, vastaa ihan piirtämistä tai maalaamista - joille ei nyt ole aikaa löytynyt ollenkaan. Tehdessään keksii aina jotain uusia juttuja ja kaikenlaisista pienistä palasista saa mukavia efektejä. Näihin rannekkeisiin leikkasin siivuja oranssista "porkkanasta", joita muistaakseni erään huovutuskurssin opettaja kerran auliisti jakeli ylijäämämateriaaleistaan. Tuota kirjavaa lankaa (isoveli) olen joskus hamstrannut alennusmyynnistä ja onneksi sitä tuntuu riittävän, vaikka yhtä ja toista on tullut vuosien mittaan siitä jo tehtyä.

Siinäpä niitä on; ei tosin kaikki, mutta uusimmat mallit. Etualan "turverannekkeet" edustavat vähän uutta värimaailmaa; luonnonmusta on aivan ihana tausta monellekin värille, mutta erityisesti tälle oranssille.

Ja sitten kurkistus värjäyspuolelle:

Vahvoja elämän värejä löytyy täältäkin. Eipä ole aavistustakaan, mitkä värit ovat trendikkäitä ja tämän syksyn muotia - minä menen näillä :).

Syyskuun kalenterissa on monta kivaa - ja uuttakin - juttua. Vajaan viikon päässä häämöttää Tallinna ja Karnaluks kaikkine ihanuuksineen, kahden viikon päässä Wiljanpäivät kotikaupungissa; Suomi-filmin tunnelmissa on hyvä taas avata päiväksi lypsyhuivipuoti. Kuun puolivälissä alkavat kansalaisopiston kurssit, joita elämän yllätykseni minun vedettäväkseni tuli roppakaupalla - siltä ainakin nyt tuntuu. Syksyhän on aina merkinnyt uusien asioiden aloittamista. Ihana, että niitä yhä löytyy enkä kai itsekään ole vielä ihan jämähtänyt :).