Nuttuja ja pussukoita

Baby surprise jacket; original model by Elizabeth Zimmermann

Yllätysnuttujen sarja on jatkunut ja huomaan, että yksi on jäänyt jopa kuvaamatta. Kuvan nuttu lähti tyttövauvalle. Langan olen muistaakseni hankkinut Tallinnasta.

Spring time - baby season

Viimeisimpiin nuttuihin olen tehnyt lisäysraidat langankierrolle, mikä kyllä helpottaa kovasti linjassa pysymistä. Tekipä lisäykset millä tekniikalla tahansa, aina ne tulevat näkyviin, eikä se toki haittaa. Tähän nuttuun ostin jo puuvillalankaa - lämpimien säiden toivossa. Kevään edistyminen tuntuu tänä vuonna tavallista hitaammalta, mutta kyllä se sieltä...

Tässä vielä sama takaapäin. Lanka loppui vähän kesken enkä viitsinyt enää ostaa uutta kerää, joten helmaan ja napituslistaan otin kaapista löytynyttä yksiväristä valkoista. Ja kun sitten olin saanut nutun valmiiksi, löytyi alkuperäistä lankaakin vielä yksi pieni nyttyrä - miten tämmöisiä sattumuksia tuleekin nykyään yhä useammin?

Nuttusarjasta pussukkasarjaan; on taottava silloin, kun rauta on kuuma eli innostusta vielä on jäljellä. Innostusta ehkä olisi edelleen, mutta välillä on testattava markkinoita :) - onko kellään innostusta näitäkään ostaa.

Some more small bags with own fabric design

Ja lopuksi vielä tuotekehittelyuutinen:).  Rannekkeeni eivät ole oikein mahtuneet miesten ranteisiin, mutta nyt helpottaa. Keksin neuloa kapean resorikaistaleen, joka olikin vastaus ongelmaan. Taas löytyi yksi käyttötapa myös pienille lankakerilleni.

New innovation to bracelets: large enough even for gentlemen

 Rannekkeet eivät muuten ole ollenkaan liikaa tänäänkään. Varsinkin pyöräillessä ne ovat ihan must.

Yllätys Aatulle ja Beetulle :)

EZ-jackets for twin baby boys

Sarjassani "ystävä soitti ja kysyi" syntyi pitkästä aikaa nämä kaksi yllätysnuttua. Ystävän ystäväperhe on kuulemma lisääntynyt kahdella poikavauvalla. Valmiita nuttuja ei ollut, mutta ei näiden tekemiseen paljon aikaa tuhlaantunut, varsinkin kun tein ne kohtalaisen paksusta langasta (Dropsin Lima mix, 65 % ja 35 % alpakkaa) ja siis myös isoilla puikoilla. Ja jos joku ei vielä ole tutustunut Elizabeth Zimmermannin yllätysnuttuihin, niin tiedoksi, että ne kudotaan yhtenä kappaleena.

You can always recognize an EZ-jacket from back

Takin tunnistaa helposti tästä erikoisesta takaosasta ja etuosan koristeraidoista eli lisäyksistä, jotka tein tällä kertaa yksinkertaisesti langankierroilla. Lukija tutkikoon itse, missä nutut poikkeavat toisistaan....

My own invention - the only seam is knitted

Nutun ainoat saumat ovat hihoissa. Teen nekin aina puikoilla, joten ommeltuja saumoja ei ole ollenkaan. Ja neulehan on ainaoikeaa, minkä ansiosta nuttu kasvaa jonkun matkaa vauvan myötä.

Hauska juttu, että näin lankalauantain iltana ennen kokkoajelulle lähtöä oli raportoitavaa lankatöistä. Eivätkä nämä nyt tähän lopu - samaisen ystävän toiseen ystäväperheeseen oli syntynyt tyttövauva, jonka nuttua nyt pistelen.

Sattuman sanelema

One more EZ surprise jacket of wonder ful Estonian wool (Aade Lõng)

Sattuuhan sitä kaikenlaista kuten esimerkiksi semmoista, että tilaa aivan vääränväristä lankaa keskeneräiseen työhön. Ilman sitä kömmähdystä tätä nuttua ei olisikaan olemassa. Lanka (Aade lõng) oli niin herkullisen näköistä, että se suorastaan vaati päästä puikkoihin. Ja kun sopivasti oli menossa juuri villatakkikurssi, niin olihan siinä hyvä (teko)syy tehdä tämäkin.Aaden langat ovat n. 250g vyyhdeissä ja niinpä tässäkin työssä sitten lanka loppui vähän kesken. Yhtenä kappaleena tehtävän osan tosin sain melkein sillä tehtyä, mutta hihan pidennyksiin lanka ei riittänyt. No, hätä ei ollut tämän näköinen. Muistin, että minulla on ollut saman firman vihreää lankaa ja toivoin hartaasti, että olisi edelleen. Sieltähän sitten lankakoppani (yhden niistä) pohjapuolelta sattui käsiini - ensin yksi - ja sitten vielä toinenkin nyttyrä. Väri on aivan sama kuin tuossa vaihtoväriversiossa, paksuus sen sijaan ei. Ero ei onneksi ole kovin suuri. Hauska juttu, että nyt vasta kuvasta huomaan, miten hyvin nuo vihreät hihansuut asettuvat kokonaisuuteen.

Kursseilla käydään aina läpi, miten nuo etukappaleen lisäykset voisi tai pitäisi tehdä. Elizabeth Zimmermannin ohjeessa ne ovat aika monimutkaiset, joten sanon aina, että yksinkertainen langankierto on aivan yhtä hyvä ja silloin myös lisäykset pysyvät helpommin linjassa. Itse en juurikaan langankiertoja takeissani harrasta, mutta tähän päätin taas testata. Niillä saa varsinkin yksiväriseen takkiin kauniin koristeraidan - tosin lisäysraita näkyy, tekipä sen millä tekniikalla tahansa.

Ehdin jo pohtia, mistä löytäisin takkiin sopivat napit, mutta ns. ongelmaan löytyi apu lähempää kuin luulinkaan: omasta nappilaatikosta. Myös napit ovat Tallinnasta peräisin. Hyvällä mielikuvituksella niissä voi nähdä vaikka jotain keskiaikaista käsityötaidetta, niin muovia kuin ovatkin. Myös nappien väri vaihtelee eri kulmista katsottuna.

A beautiful detail, souvenirs of Tallinn

Tämmöinen oli tämän takin tarina tähän asti - mitä jatkossa seuraa, sen joulunalusaika näyttäköön...

Entä seuraavaksi - kerimään sitä oikeanväristä lankaa, joka tuli postissa ihan tehtaalta suoraan!

Valmistumisen iloa

My newest surprise jacket with matching earrings, of course...

Edellisessä postauksessa mainitsemani viittävaillevalmis-villatakki on saanut napit ja on siis valmis. Ja jos jostakusta nyt tuntuu, että on tämän jo nähnyt, niin kerrottakoon, että tämä yksilö on laskujeni mukaan seitsemäs tätä mallia, ennen esittelemätön ja eka Nalle-langasta neulottu. Tein paitsi ohuemmasta langasta myös muuten pienemmän. Kuinka ollakaan, viimeiset korvikset olivat niin takkiin sopivia, että laitoin ne samaan kuvaan.

Back shall also have something to show :)

Olin jo ajatellut, että näitä takkeja ei enää syntyisi, mutta parin vuoden tauon jälkeen työ olikin tosi mukavaa. On taas kiva mallitakkikin esiteltäväksi seuraavalla yllätysnuttukurssilla. Mietin tässä, että mikäs otus se olikaan, joka ei pääse pilkuistaan eroon - minä en näköjään pääse tästä väriyhdistelmästä :)

Ei tuo villatakki mitään - ainakaan melkein mitään - mutta valmistunut on myös varsinainen iisakinkirkko...

Blouse of bourette silk, painted and sewn by myself, as the jewelry of newspaper

Luonnonvalkoisen raakasilkin tähän puseroon ostin kymmenen vuotta sitten silloisesta koulustani (vuorotteluvapaa meni opiskellessa) ja kankaan kuvioin artesaaniopintojeni silkkimaalauksen kurssilla. Puseron leikkaus alkoi vuosi sitten ja jatkui melkein samasta pisteestä tänä kesänä - valmiiksi asti! Vääntöä oli ja ilman hyvien ompelijaystävieni apua en tästä olisikaan selvinnyt. Kyllä ompelijat ovat erikseen, minun vahvuuteni on tuolla kuviontivaiheessa. On siinä tehty muotolaskosta ja muotokaitaletta, sovitettu ja sovitettu taas, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen - vaikka se ihan varmasti ei mikään taidonnäyte olekaan.

The button on the sleeve gives a little bit vintage look.

Hihoihin suunnittelin laskokset ja kiinnitin ne napeilla, jotka tulla tupsahtivat jostain juuri sopivasti. Tämä yksityiskohta antaakin minusta puserolle vintage-ilmettä. Muotokaitaleet on ommeltu käsin, meditatiivista puuhaa, joka minulle kyllä sopii oikein hyvin.

A handy small pouch is always welcome.

Puserokankaasta jäi vielä pieniä rippusia, joten kyhäsin sitten vielä pussukan niistä ja mustista pellavankappaleista. Korut olivatkin jo valmiina, ihmettelin vain, että sattuivat noin hyvin sopimaan, vaikka ovat myöhäisempää tuotantoa. Näillä asusteilla on tarkoistus suunnata kesän viimeiselle lomareissulle ihastelemaan syyskesän Pärnua. Jospa siellä saisin kuvan puserosta päälle puettuna.

Uutta, tuunattua ja lopulta valmiiksi saatua

Pouches with peas - made of small cloth pieces with my own design

Kylläpä työkaverini Tiiina neuvoi kivan uuden ompelutyön. Hän jo varoitteli, että tämä on sitten koukuttava - ja niin on, totta. Tetran malliset hernepussit ovat ihan oma lukunsa ja yllättäen keksin niille ihan oikeaa hyötykäyttöäkin, kun olin jo muutaman pussin ommellut. Pusseista voin myös lukea omaa historiaani: kankaankuviointini eri vaiheita. On maalausta, värjäystä, leimasinpainantaa, vahapainantaa, monotypiaa, jopa batiikkia.

Tein pusseja myös terapiakäyttöön ja sen verran olen niitä itsekin testannut, että tuntuvat todella terapeuttisilta. Ne olivat jopa pienenä kevennyksenä ruotsin keskusteluryhmässä.  Mutta siis varsinainen hyötykäyttö - kunhan nyt selviän taas torille myymään kevyitä tuotteitani, niin nämä ovat oivallisia painoja, ettei tarvitse juosta ympäri toria haalimassa huiveja ym. kokoon kuten viime kesänä. Ja jos niistä joku asiakas kiinnostuu, niin kyllä minulla hihassa on pari ideaa jo siltäkin varalta ;).

This curtain was only painted before, now it has a nice printed pattern.

Kevätsiivousten myötä tuli mieleen tuunata keittiön kappa. Olin kankaan maalannut muutama vuosi sitten ja nyt painoin sen täyteen kuvioita leimasimella. Hankala kuvattava, mutta sain joka tapauksessa vähän uutta ilmettä keittiööni.

Tässä kuvio vähän lähempää; pidän itse sen primitiivisyydestä. Tuunasin myös leimasimen jokin aika sitten yhdestä aikaisemmasta kuviosta. Taustan vaihtelevat maalipinnat näkyvät edelleen hyvin.

Yllätys yllätys!

Once again: a surprise jacket

Niin, yksi viittävaillevalmis neule on siis valmistunut tänään; yllätystakki kuinkas muuten. Löysin tähän langat talvella Karnaluksista ja ihastuin kerän pinnassa näkyneisiin sinisiin ja vihreisiin. No, kaupan päälle tuli vähän muutakin, lievästi sanoen räväkkä lopputulos. Lankaa oli kaupassa kolme kerää ja tämmöinen siitä tuli, lyhyt, mutta leveä. Kudoin sen verran vauhdikkaasti, että yhdessä vaiheessa tuli muutama ylimääräinen kerros enkä viitsinyt ruveta purkamaan ja tuloksena vähän liian pieni kaula-aukko, mutta taitoin etukappaleiden kulmat ja ompelin napit päälle. Pakkasin takin jo torikapsäkkiin, miten pitkään mahdamme yhdessä kulkea...

Nyt on ihan oikea kesä. Ihmeellistä.