Vauhtiin päästy

No nyt alkoi villatakin teko. Monta ehti olla yritystä, mutta lopulta napsahti - tai oikeastaan päätin, että enää en haikaile, vaan teen sitten tämmöisen, vaikka ei mikään ihmeellinen olisikaan. Selkäkappale on menossa, joten ehtiihän tässä vielä lopullista mallia vaikka vaihtaakin. Tämä jos mikä on pintaneuletta. Kuvio näyttää melkein vain pystyraitaiselta, mutta se muodostuu kuitenkin ruuduista. Mallilehdessä (Novita 1/99, hinta 42 mk) kuvio näytti tosiaan ruudukolta. Enpä olekaan aikoihin tehnyt villatakkia ihan perinteisesti viidestä kappaleesta.

Eipä tuo tuosta kummene, vaikka laittaisi useammankin kuvan... Sen verran olen reissannut, että tämä otos on erään aseman rappusilla napattu.

Tällä kertaa lyhyestä virsistä kaunis. Iloista ja aurinkoista vappua!

Yritystä ei puutu

Tulipa mieleen kesken käännöstyön kuvata kootut kyhäelmäni - siis nämä aivan viimeaikaiset tai ainakin osa niistä. Hempeänvärinen hyväntekeväisyysnuttu saakin olla jonkinlaisena hätäaputyönä, kun ei muuta ole. Tummista langoista olen jo pitkään haaveillut kutovani itselleni villatakin, mutta en ole edelleenkään päässyt itseni kanssa minkäänlaiseen sopimukseen mallista, vaikka ideoita on tulla tupsahdellut. Neuloako vai koukuta, tehdäkö lyhyt vai pitkä, sileää vai pitkästä aikaa pitsiä? Huovuttaminenkin houkuttelisi, mutta neulottava takki nyt kuitenkin on ennen sitä. Tarvitsisin nimenomaan yksivärisen, mutta kun välillä tulee taas kaikenlaisia värileikkejä sotkemaan suunnitelmaa. No, ehkä tästäkin vielä jotenkin eteenpäin mennään.
Aniliininpunaiset ovat tunisialaista virkkausta eli koukkuamista ja - ehkä ja toivottavasti - käyvät kännykkäpusseiksi, kunhan nyt valmistuisivat lopullisesti...
Oranssi pyörylä, joka on ehtinyt kyllä olla jo muunkin muotoinen, on tehty itse värjäämistäni langoista, jotka loppuivat juuri tuohon pisteeseen. Tarkoitus oli tehdä kiva vauvanmyssy, kuinkas muuten. Tarina jatkuu ehkä tuosta tai sitten puretaan taas kerran.
Sininen on yhden kummallisen tumpun aloitus, pidemmälle en ilman mallia olisi varmaan osannutkaan...
Kankaalle olen testannut tekstiililiituja yhdessä silkkivärien ja kultaisen gutan kanssa - odottaa vielä värien kiinnitystä..
Taidan joskus hiukan kadehtia niitä, joilla on vain yksi käsityö menossa. Tai ehkä ihmetellä olisi parempi sana, sillä kyllä minä näistä touhustani ihan oikeasti nautin. Ja eiväthän ne toki tässä vielä kaikki olleet; posti toi uusia silkkihuiveja, makuuhuoneen ikkuna huutaa uusia verhoja ja kuvakudos on ollut tauolla viime kesästä lähtien. Piirtäminenkin vaatisi jatkuvaa harrastamista.
Yksi asia on varma: elämäni ei ole yksitoikkoista.

Onneksi tästä mummosta jäi kuva muistoksi ennen kuin se lähti omille teilleen :).

Myssykuumetta, taas kerran...

Myssyjä tulee taas. Siinä missä toiset tekevät sukkia välitöinään, minä pykään myssyjä. Varsinaista järkeä tässä hommassa ei kyllä ole - myssyvarastoni alkavat olla riittävät, vaikka raskin toki aina muutamasta luopuakin, jos jokin hyvä kohde sattuu näköpiiriin. Sen olen jo ehtinyt huomata, että myyjäisissä myssyt eivät erityisesti tee kauppaansa. Miten monta kertaa olenkaan kuullut, että minulle kun ei sovi minkäänlainen myssy... Itse uskon varjeltuneeni muutamasta flunssasta ihan sillä, että päässä on lämmin pipo.

 Tämän sarjan teossa harjoittelin tunisialaista virkkausta eli koukkuamista kaksipäisellä koukulla, tosin vain reunoissa. Jatkoin samalla koukulla yläosan, mutta aivan tavallisesti virkkaamalla kiinteitä silmukoita ja takareunoistaan. Lanka on paksumpaa Pirkka-lankaa, täyttä villaa. Paukkupakkasten pipoja nämä eivät ole, sillä ne ovat aika harvoja. Ja nythän ne voikin ns. panna naftaliiniin (vieläkö joku tuntee tämän aineen?) odottelemaan joulumyyjäisiä.

Kansalaisopiston kevätnäyttelyssä tänään näki taas yhtä ja toista ihanaa. Kaikenlaista voisi tehdä, mutta läheskään kaikkeen eivät rahkeet riitä, varsinkin kun itsekin pidän kursseja. Näyttelyissä näki paljon myös iloisia ihmisiä - käsityö tekee aivan selvästi hyvää myös mielelle!

Silkkitietäni

Läps läps - täältä minun tipuseni ynnä muut elikot marssivat ilmoille, silkille maalattuina. Onneksi kotoa löytyi vielä pari silkkihuivia suurempaan luomisentuskaan. Huivit ovat 74 x 74 cm, joten maalattavaa pintaa on reilusti.

Sulassa sovussa ihmetellään toisiamme...

Oi näitä värejä!  Olen huomannut, että väreillä on kaiken muun lisäksi selvästi myös vapauttava vaikutus  töissäni. Jos karhun (?) maalaa näin värikkääksi, ei sen tarvitse muistuttaa muutenkaan mahdollista esikuvaansa.

Jätinpä tällä kertaa vähän valkoistakin pintaa näkyville. Silkki on kaunista, olipa sitten väriä tai ei. Silkkivärien leviäminen on myös erittäin kiehtovaa.

Iloista pääsiäistä!

A niin kuin ARTESAANI

The word ARTESAANI was my dream - and now I see it written.

Tässä tärkeimmät kuulumiset!  Kaikista merkittävin on tuo sana ARTESAANI, jota olen viime vuodet sieluni silmin katsellut :).  Minulla ei olisikaan ollut mitään vastaan, vaikka se olisi kirjoitettu vähän isommallakin...  Nyt on aika tuuletella (on tullut kyllä tehtyäkin) ja sitten suvivirsipäivänä on vielä ruusu luvassa. No, varmaan on suurempiakin tutkintoja olemassa ja ihmisillä suurempia saavutuksia ylipäätään, mutta minun elämässäni tämä on kyllä ihan merkityksellinen etappi, josta voin taputtaa omaa päätäni - varsinkin kun tie on vienyt jo eteenpäin.  Iso kiitos myös kaikille, jotka ovat kannustaneet minua opintielläni - olette väsymättä jaksaneet katsella monenlaisia teelmyksiäni joko blogissa tai ihan livenä - sehän se juuri on antanut uutta intoa!

The wingspan scarf as I made it - after dyeing the wool myself.

Ja sitten näihin arkisempiin saavutuksiin.. Kuinka ollakaan toisesta wingspan-huivistani kehkeytyikin kauluri. Kirjavat langat ovat siis itse värjäämiäni, musta on seitsemän veljeksen jämiä. Tällä wingspan-kokemuksella jo näkee, että hyvin erilaisia versioita voi saada aikaan. Työ on hauskaa ja helppoa.  Seuraava lankaeräkin jo odottaa uusia värejä.

Olisikohan nyt aika jo ennakoida kesää ja siirtyä vähän kevyempiin käsitöihin? Ainakin otin pitkästä aikaa esille silkkihuivin ja piirtelin gutalla kuvat. Luvassa siis ihania hetkiä värien maailmassa...