Yritystä ei puutu

Tulipa mieleen kesken käännöstyön kuvata kootut kyhäelmäni - siis nämä aivan viimeaikaiset tai ainakin osa niistä. Hempeänvärinen hyväntekeväisyysnuttu saakin olla jonkinlaisena hätäaputyönä, kun ei muuta ole. Tummista langoista olen jo pitkään haaveillut kutovani itselleni villatakin, mutta en ole edelleenkään päässyt itseni kanssa minkäänlaiseen sopimukseen mallista, vaikka ideoita on tulla tupsahdellut. Neuloako vai koukuta, tehdäkö lyhyt vai pitkä, sileää vai pitkästä aikaa pitsiä? Huovuttaminenkin houkuttelisi, mutta neulottava takki nyt kuitenkin on ennen sitä. Tarvitsisin nimenomaan yksivärisen, mutta kun välillä tulee taas kaikenlaisia värileikkejä sotkemaan suunnitelmaa. No, ehkä tästäkin vielä jotenkin eteenpäin mennään.
Aniliininpunaiset ovat tunisialaista virkkausta eli koukkuamista ja - ehkä ja toivottavasti - käyvät kännykkäpusseiksi, kunhan nyt valmistuisivat lopullisesti...
Oranssi pyörylä, joka on ehtinyt kyllä olla jo muunkin muotoinen, on tehty itse värjäämistäni langoista, jotka loppuivat juuri tuohon pisteeseen. Tarkoitus oli tehdä kiva vauvanmyssy, kuinkas muuten. Tarina jatkuu ehkä tuosta tai sitten puretaan taas kerran.
Sininen on yhden kummallisen tumpun aloitus, pidemmälle en ilman mallia olisi varmaan osannutkaan...
Kankaalle olen testannut tekstiililiituja yhdessä silkkivärien ja kultaisen gutan kanssa - odottaa vielä värien kiinnitystä..
Taidan joskus hiukan kadehtia niitä, joilla on vain yksi käsityö menossa. Tai ehkä ihmetellä olisi parempi sana, sillä kyllä minä näistä touhustani ihan oikeasti nautin. Ja eiväthän ne toki tässä vielä kaikki olleet; posti toi uusia silkkihuiveja, makuuhuoneen ikkuna huutaa uusia verhoja ja kuvakudos on ollut tauolla viime kesästä lähtien. Piirtäminenkin vaatisi jatkuvaa harrastamista.
Yksi asia on varma: elämäni ei ole yksitoikkoista.

Onneksi tästä mummosta jäi kuva muistoksi ennen kuin se lähti omille teilleen :).