Myrskyn mylviessä

My "evergreen" print

Voi tätä toukokuuta! Tuuli ulvoo nurkissa, vettä sataa, ulkotöihin ei ole asiaa, Mutta kyllähän käsityöläinen aina tekemistä keksii. Tällekin viikolle järjestyi yksi ihan kokonainen käsityöläispäivä. Keittiön juuri pestyyn ikkunaan piti saada uusi verhokappa ja niinpä tartuin taas lempileimasimeeni ja painoin kappakankaan. Väriä ei tietenkään koskaan osaa sekoittaa sopivaa määrää, joten sitten vain penkomaan kangasvarastoja ja voilà - tässä siis samaa kuosia eri sävyissä.

A new kitchen curtain

Ikkuna sai kappansa ja tekijä hyvän mielen. Muut kankaat ovat sitten odottamassa seuraavaa kassin- tai pussukantekopuuskaa, milloin sitten yllättääkään.

New felt bracelets with a knitted part

Viileät säät ovat ilmeisesti myös innostaneet huovuttamaan. Jousto-osan neulominen on mukavaa - siihen ei paljon tuhraudu aikaa eikä lankaakaan. Odotan nyt jännittyneenä, miten näihin kesän myyntitapahtumissa suhtaudutaan. Itse arvelen, ettei niin isoa nyrkkiä tulekaan, etteikö sopivaa ranneketta löytyisi (saatan kyllä olla väärässä...).

Työpaikalle pyydettiin korviksia ja tämän myrskypäivän tuotoksena niitä olen tehnyt. Värimaailmaksi toivottiin mustavalkoista, joten täydensin siis niiden valikoimaa.

Paper earrings made today

Kertauksen vuoksi; materiaali on akvarellipaperia ja kuviot tein tusseilla ja musteella.

Can you tell the story??

Nämä edustavat tarinatyyliä - tarina jää käyttäjän tai katsojan keksittäväksi tosin :).

Black & white - or white & black - as you please

Musta ja valkoinen ovat tosi vaikuttava yhdistelmä ja sillä voi leikitellä vaikka miten paljon. Itselleni koen sen liian voimakkaaksi, mutta toisillehan näitä on kiva tehdä. Korvisten teossa mustavalkoisuus on tosin kaikkein vaikein teknisesti. Toisin sanoen, voipi käydä kuten näissä viimeisissä - alkuaan mustavalkoisissa...

This pair wanted more colour :) Red banana paper on backside

Näitä on maalailtu ja pesty muutamaan kertaan ja lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, varsinkin kun taustaksi löytyi punaista banaanipaperia. Ja Kirsikodin vahakangas on myös ihan passeli kuvausalusta - taas kerran.
Huomaanpa tässä, että pieni torikauppiasminäni on herännyt talviuniltaan ja odottaa jo innokkaasti uusia seikkailuja :). Kunhan vain ilmat lämpenesivät!

Nuttuja ja pussukoita

Baby surprise jacket; original model by Elizabeth Zimmermann

Yllätysnuttujen sarja on jatkunut ja huomaan, että yksi on jäänyt jopa kuvaamatta. Kuvan nuttu lähti tyttövauvalle. Langan olen muistaakseni hankkinut Tallinnasta.

Spring time - baby season

Viimeisimpiin nuttuihin olen tehnyt lisäysraidat langankierrolle, mikä kyllä helpottaa kovasti linjassa pysymistä. Tekipä lisäykset millä tekniikalla tahansa, aina ne tulevat näkyviin, eikä se toki haittaa. Tähän nuttuun ostin jo puuvillalankaa - lämpimien säiden toivossa. Kevään edistyminen tuntuu tänä vuonna tavallista hitaammalta, mutta kyllä se sieltä...

Tässä vielä sama takaapäin. Lanka loppui vähän kesken enkä viitsinyt enää ostaa uutta kerää, joten helmaan ja napituslistaan otin kaapista löytynyttä yksiväristä valkoista. Ja kun sitten olin saanut nutun valmiiksi, löytyi alkuperäistä lankaakin vielä yksi pieni nyttyrä - miten tämmöisiä sattumuksia tuleekin nykyään yhä useammin?

Nuttusarjasta pussukkasarjaan; on taottava silloin, kun rauta on kuuma eli innostusta vielä on jäljellä. Innostusta ehkä olisi edelleen, mutta välillä on testattava markkinoita :) - onko kellään innostusta näitäkään ostaa.

Some more small bags with own fabric design

Ja lopuksi vielä tuotekehittelyuutinen:).  Rannekkeeni eivät ole oikein mahtuneet miesten ranteisiin, mutta nyt helpottaa. Keksin neuloa kapean resorikaistaleen, joka olikin vastaus ongelmaan. Taas löytyi yksi käyttötapa myös pienille lankakerilleni.

New innovation to bracelets: large enough even for gentlemen

 Rannekkeet eivät muuten ole ollenkaan liikaa tänäänkään. Varsinkin pyöräillessä ne ovat ihan must.

Ompelukone ja pesukone hurisseet

Two pouches of a fabric I painted some years ago

Työpaikallani kaivattiin ilokseni näin syksyn saapuessa uusia pussukoita. Kävin siis taas kertaalleen läpi kangasvarastoni, ja nyt pääsi tämäkin muutama vuosi sitten maalaamani kangas hyötykäyttöön. Olen sitä ehtinyt jo moneen kertaan aiemminkin sovitella yhteen jos toiseenkin tarkoitukseen, mutta aina se on mennyt takaisin komeroon. Kuosi on sangen yksinkertainen, mutta miellyttää raikkaudessaan omaa silmääni enkä ole muita vastaavia tehnyt.

Tässäpä käyttötarkoitukset. Isompi on tablettia varten. Koska koneessa on suojakuori (kuvan koneessa ei), niin en laittanut pussukkaan mitään pehmustetta, vain vuorisilkin ja suuhun tarrakiinnityksen. Tilaa piti varata myös laturille. Kankaan väritys on sikälikin hyvä, että se erottuu hyvin isommastakin kassista muiden tavaroiden joukosta. Pienemmästä pussista pilkottavat laminoidut ja magneetein varustetut kuvat, jotka myös olen askarrellut.

Marimekkko on the left, my own on the right

Nämä ovat ihan peruspusseja kaikenlaisen pikkutavaran kuljettamiseen. Vasemmanpuoleinen on Marimekon design, oikanpuoleinen minun omani. Lisää on tulossa, kunhan ehdin istua ompelukoneen ääreen. Näillä markkinoilla kysyntä ja tarjonta ovat kutakuinkin tasapainossa!

Colours, colours!

Rannekkeet eivät ole vielä oikein tehneet kauppaansa, mikä saattaa kyllä johtua myös tästä kesäisestä säästä. Tosin huomaan nyt, että taisin myydä yhden parin niin, ettei siitä jäänyt edes kuvaa. Ensi lauantaina olen taas myyntitouhussa.

Neulomis- ja virkkaamislakkoni on pitänyt ilman ainuttakaan retkahdusta! Ensi kuussa on ikisuosikiksi muodostunut yllätysnuttukurssi, jota varten on varmaan viisainta vähän verrytellä puikkojen kanssa itsekin, mutta ei vielä.

Syksyyn valmistumista

Felting again after a while

Käsitöissä mennään edelleen torit ja markkinat mielessä - ja syksy. Tänään Pertun päivänä on kyllä meilläpäin saatu nauttia kivasta syyskesän poutapäivästä (ainakin tähän asti) eli Pärttulin pikkukesästä kaikesta päättäen. Menneellä viikolla huovutin pitkästä aikaa rannekkeita, koska niille on jo ollut menekkiä.

Tätä paria tehdessäni mietin, olenko nähnyt koko kesänä kanervan kukkivan. En muista - ja vika on kai itsessäni. Joko olen kulkenut silmät ummessa tai sitten en ole metsään sattunut oikeaan aikaan. Väriyhdistelmä toi joka tapauksessa kanervat mieleen.

Every pair is different

Sinistä taivasta ja mustikoita on sentään näkynyt, ihan tänäänkin! Ja puolukatkin jo tervehtivät metsässä kulkijaa punaisin poskin. Luvassa siis vielä monta onnellista ja värikästä hetkeä metsän siimeksessä.

Voipa olla, että tässä lähiviikkoina pesukone vielä pyörittää muutamat rannekkeet. Mitenkään koneelliseksi tätä työtä ei silti voi sanoa.  Kone tekee sen tylsimmän ja työläimmän osan, mutta sitä ennen ja sen jälkeen minulla on vielä monta työvaihetta.

Mikä se siellä ropiseekaan.... No sadepa tietysti; pitkästi ei tällä kertaa tästä pikkukesästä saanut nauttia. 

Muuttolintujen aikaan

My birds are created to help kids to practice velcro shoes etc.

Ompelukoneeni on surissut viime päivinä tavallista ahkerammin, ja niin ovat kyllä aivotkin raksuttaneet. Työpaikalla pyydettiin, että tekisin jotain, minkä avulla voisi harjoitella lenkkareiden tarrojen kiinnittämistä - sekään ei välttämättä kaikilta suju tuosta vain. Onneksi keksin nämä tarrasiipiäiset, joita on syntynyt jo muutama.Tuotesuunnittelu on kivaa!

The wings and feet can be torn apart.

Linnuilla irtoavat sekä siivet että jalat. Tasapainon kanssa on vähän kiikunkaakun, kun jaloissakin on täytettä eikä gravitaatiopisteetkään tainneet osua ihan optimaalisesti :) No, siinä sitä nyt kuitenkin ihmetellään, löytyisikö mitään suuhunpantavaa. Oikeanpuoleisen tipun kangas on Marjatta Metsovaaran suunnittelemaa laadukasta satiinia, ajanoloon tosin jo vähän haalistunut. Vasemmanpuoleinen on tarkoitettu näkövammaiselle, joten kankaiden on oltava yksiväriset ja värikontrastien selvät. Kuljetusta varten jokaisella on jonkinlainen pussukka ja myös niihin laitoin tarrapalat. Ylhäällä näkyvä lankarullakangas on omaa tuotantoani. 

Tämä pullea ilmestys on vakosamettia, ja sitä on jo ehditty testata ihan tositoimissa.Sille tein alla olevan kassin. En muista, mistä tuo ruutukankaa palanen on peräisin, mutta vihdoin se nyt löysi paikkansa sekin.

Each bird has a "nest" for transport, with velcros as well.

Itsekin olen saanut jotain uutta..

A selfie with a self-felted vest

Kun "selfiet" tuntuvat olevan päivän sana, niin tässäpä nyt selfietä kerrakseen. Tämän huovuttamani liivin kävin eilen testaamassa yhteisvastuukeräyksen konsertissa. Hyvin kelpasi, ja oli kiva päällä. Eipä jää viimeiseksi, kun villojakin on tullut hamstrattua.

A knitted cocoon - a funny design of a Finnish nurse

Sattumoisin kuulin toukkapusseista, joten tässä minun versioni. En ole vielä selvitellyt, mihin pussin lähetän, Leo-leijona tässä vain mannekeeraa.

Viikkoni varrelta

Pouches with zipper

Vetoketjuharjoitukseni ovat jatkuneet; nyt mennään pussukoissa, lempilajissani. Helppo ja havainnollinen ohje löytyi täältä: http://annanaarteet.blogspot.fi/2011/06/ompele-omasi.html. Kun minulle lankojen lisäksi on kertynyt melkoinen määrä itse kuvioituja kankaita, niin olen enemmän kuin iloinen, että saan niitä johonkin hyötykäyttöön. Kummallista vain, että kankaat (tai langat) eivät näy vähenevän, vaikka niistä yhtä ja toista tekee. Nämä pussukatkin ovat sen verran pieniä, että ne tulevat aika olemattomista palasista.

In and outside of my own design

Pussukoissa on myös vuorit, omaa designia nekin. Yllä olevassa kuvassa kankaat ovat samat, toisessa sisällä, toisessa päällä. Onkohan minussa hamsterin vikaa, kun kaikki vetoketjutkin löytyivät kotoa...

New cotton scarves waiting for sunny (?) market days...

Myös lypsyhuiveja valmistui yksi tusina. Ihastuttavia! Vaikka olen niitä melkoisen määrän jo tehnyt, niin aina tuntuu yhtä hyvältä. Oikeastaan oli tarkoitus tehdä uusikin leimasin, mutta en ole vielä osunut kauppaan, jossa olisi oikeanlaista mattoa myynnissä, joten toistaiseksi mennään näillä kuoseilla ja kuvioilla. Tuskin maltan odottaa aurinkoisia (usein tosin sateisiakin...) toripäiviä :).

Warm wool for your wrists

Rannekevarastoakin on muistettava joskus täydentää - ihan sekin vuoksi, että tuntuma tähänkin tekniikkaan säilyy. Hyvin onnistuivat, vaikka olin taukoa pitänytkin. Ja ovat muuten lämpimät - nyt olen sen itsekin todennut, kun aloitin pyöräilyn poikkeuksellisesti jo helmikuussa. Ei mene tuuli läpi!
Toistaiseksi olen kieltänyt itseltäni sukanteon. Enpä olisi uskonut, että sellaisen addiktion pystyin kehittämään :). Katsotaan, kunhan nyt sinnittelen tuon virkkaukseni ensin valmiiksi, miten sitä sitten suu pannaan...

Joulunpunaista

Vielä yksi huovutettu huivi! Harmi, että sen kuvaaminen omin voimin osoittautui niin vaikeaksi. Minulta toivottiin "vähän isompaa punaista huivia" ja tässä tulos. No, varmuuden vuoksi jemmassa on kyllä myös vähän pienempi.

Kokoa ja näköä tässä on siis varsin runsaasti. Huivia voi pitää harteillaan tietenkin ihan sisävaatteidenkin kanssa, mutta takin alle sitä ei varmaan saa sullottua. Niin tai näin - se panee luultavasti pisteen tämän joulun huivinteolle.

Kaikkia arkihuolia ei vielä voi heittää, mutta käsityörintamalla nyt jo hiljenee. Yksi wingspan-huivi itselle on tosin työn alla, mutta sen valmistumisesta en ota paineita.

Toivotan kaikille blogissani vieraileville virkistävää ja leppoisaa joulunaikaa.

Frohe Weihnachten, Merry Christmas!

Käsityöläisen joulunalustouhuja

Silk and wool, phantastic materials

Männäviikolla on tullut hypisteltyä niin silkkiä kuin villojakin. Värjäsin muutaman ison silkkihuivin, pakalta ostettua 90 cm leveää metritavaraa, jonka päärmäsin käsin värjäyksen jälkeen. Sininen huivi oli vähän tylsän näköinen, joten rypistelin sen märkänä ja tässä aika herkullinen tulos.

Felting on cotton

Samasta värimaailmasta on myös tämä huovutettu "lypsyhuivini". Ja kuten arvata saattaa, villalla maalailu vei taas mukanaan.

Tästä itselleni tulee mieleen vähän menneen maailman maatuskahuivit. Huovutus on yllätyksellinen laji, siinäpä sen kiehtovuus piileekin. Yllätykset ovat tällä kertaa olleet iloisia.

Lilalla on aina ystävänsä, sen olen taas huomannut. Niihin kuulun kyllä itsekin.

Unique shopping bags

Kassisarjakin on kasvanut vielä muutamalla. Ja löytyihän blogin lukijoista sammaleenvihreän ystäväkin, jota edellisessä postauksessa haikailin. Piti tehdä siis vielä toinenkin sammaleenvihreä, eri printillä tosin.

one more print...

Onpa sellainen olo, että tänään ei lauluja synny. Puhukoot siis kuvat tällä kertaa enemmän kuin sanat - eipä pitkiä vuodatuksia taida kukaan joulukiireissään edes ehtiä lukea...

Talven väistyessä

Nytpä löytyi taas niin mielenkiintoinen huivi, että täytyy jo esitellä keskeneräisenä. Netin runsaudensarvesta se yhtenä päivänä osui silmiin ja niinpä tilasin ohjeen ja aloin töihin. Malli on nimeltään Leftie ja suunnittelija Martina Behm. Onneksi alla olevan villatakin lankoja oli jäänyt niin paljon, että niistä vähintäänkin yksi huivi syntyy. Tekotapa on mielenkiintoinen ja - kuinka ollakaan - koukuttava, joten ei siis varmaan jää tähän ensimmäiseen kappaleeseen.

Olen nauttinut täysillä hiihtokaudesta, mutta kun se nyt tällä korkeudella yhtäkkiä lopahti, niin sittenpä suuntaan katseeni jo kesäisiin toripäiviin, joita toivottavasti on tulossa. Lisää lypsyhuiveja siis! Olinkin jo aikaisemmin värjännyt yhden pompsin ja niin pääsin heti painamaan.

Nämä eivät ole tavanmukaisia kolmiohuiveja, vaan vaihteeksi neliöitä. Kaulassa ne näyttävätkin muhkeammilta, mutta päässä kolmiohuivi taitaa olla parempi. Torillapa sen sitten näkee, mikä ihmisiä enemmän kiinnostaa.

Tässä taas on kaksi unelmankevyttä kolmiohuivia, joiden värityskin korostaa keveyden tunnelmaa. Tämmöisiä ei sortimentissani ole aiemmin ollut, joten odotan kiinnostuneena, miten ne tekevät kauppansa.

Huovutustakaan ei sovi unohtaa, vaikka säät lämpenevät. Näissä rannekkeissa lanka ei huopunut kunnolla kiinni, joten ompelin sen reiluilla pykäpistoilla. Sinänsä aika vaatimattomista rannekkeista tulikin melkoisen näyttävät. 
Vesi tippuu räystäistä, tomaatin- ja paprikantaimet paistattelevat aurinkoisella ikkunalla. Meitä on siunattu neljällä ihastuttavalla vuodenajalla, joista jokainen saapuu ajallansa.

Viikon varrella valmistuneita

My felting goes on and makes me happy.

Villojen kanssa on edelleen värkätty. Tämä puuhastelu vastaa oikeastaan pastelliliiduilla piirtelyä, niin ihania ja pehmeitä väriyhdistelmiä syntyy. Nautiskelen yhtä paljon tekemisestä kuin lopputuloksistakin. Myös yllätyksellisyys kiehtoo; iloisen jännittyneenä odotan, mitä pesukoneesta milloinkin paljastuu.

One more wingspan - I'm hooked

Myös yksi wingspan-kauluri taas valmistui - eikä uutta ole vielä puikoilla, mutta idea sentään muhii mielessä :).  Tarkoitushan on myös saada lankojen määrää vähennettyä, mutta miten tämän yhtälön saisi toimimaan, kun tälläkin viikolla on pitänyt käydä lankaostoksilla...

Simple crocheting of cotton in natural colour

Kaiken väri-iloittelun vastapainoksi syntyi myös todella yksinkertainen ja hillitty virkattu pipo. Lanka on kaunispintaista ekopuuvillaa. Mietin, kehtaanko laittaa sitä sytomyssylähetykseen tuon värittömyyden vuoksi - olisikohan ketään, jolle se kelpaisi. Joku kukka tai muu koriste voisi vielä vähän pelastaa tilannetta, mutta en toisaalta haluaisi tehdä siitä kovin naisellistakaan. Irtokoriste mukaan?

Laskiaisen kunniaksi: pitkiä pellavia!  Siinäpä materiaali, johon aion seuraavaksi tarttua. Ensin kuitenkin sukset kainaloon ja sitten after ski - laskiaispullaa ja pellavalankakerien etsintää.

Sydäntalven töitä

Yksi wingspan-kauluri on taas valmistunut; sarjassani langanloppujen iloista hyötykäyttöä.  Yksivärisen puseron tai mekon päällä kauluri näytti ja tuntui oikein hyvältä. Pienet kerännyssykät tuovat myös muistoja mieleen, työ on siinä mielessä kuin räsymaton tekoa.

  Tuokin kaulurin reunus - lankaa jäi viimeisen silmukan jälkeen 5 cm - ...  Tein siitä aikoinaan (muutaman purkamisen jälkeen) jakkupuvun; taisi olla pari kolme kertaa päälläni ja sitten lähti jonnekin keräyspussissa, ei aavistustakaan suunnasta. Mahtaako peräti vielä olla jossain käytössä?

Uusi sukellus lankakopan pohjaan ja projektille jatkoa. - No, taisin tekaista pari sytomyssyä tosin välissä, mutta ne jäivät kuvaamatta, kun ystävätär jo nappasi ne edelleen toimitettaviksi. Tämä wingspan on vuorostaan tekeillä ohuista villalangoista.

Myös tässä viimeisimmässä huovutuksessa hyödynsin pieniä villapussukoita ja hahtuvalangan pätkiä, joita kertyy. Minua kiehtovat aina kaikenlaiset jämät; koulussakin kolusin aina paperisilppulaatikoita ja sain parhaimmat luonnokseni ja piirustukseni syntymään epämääräisen muotoisille ja toisten pois heittämille - mutta ah niin inspiroiville - paperinpaloille.

Huivin nurjasta puolesta tuli koristeellinen ja myös siinä - ja varsinkin siinä -  näkyy sama mieltymys vanhan hyödyntämiseen, sillä tuo kiharainen lanka on kirppikseltä peräisin. Omissa silmissäni huivin koukerot muistuttavat karttaa vai onko se tuo isän vanha pahvinen matkalaukku, joka antaa mielikuvitukselle siivet.