Käsityöläisen kesäkiireitä

Juhannuksesta ja juhannusjunasta (!) on selvitty ja nyt onkin puurrettava sitä ahkerammin ensi lauantain myyntitapahtuman kimpussa. Olen vilkuillut sääkarttoja ja tämänpäiväinen vedentulo sai ajattelemaan ulkotoria ihan toiselta kantilta. Tuotteeni ovat onneksi melko vedenkestäviä, mutta entä asiakkaat... Eikä märkä villa tai sideharso kyllä ole erityisemmän houkuttelevaa. No, eipäs maalailla mitään vielä seinille, aina on lähdettävä joka tapauksessa sillä mielellä, että päivä on itsessään elämys.
Huoparannekkeet ovat tehneet niin hyvin kauppansa, että vain muutama pari oli jäljellä, joten ei muuta kuin uusia kehiin. Jokainen on taatusti aivan yksilöllisesti tehty; mietin aina värit, ompelulangat, laitanko nappeja ja minkälaisia. Pienilläkin jutuilla voi joko kruunata tai pilata koko työn.

Tässä jo melkein valmista. Aikaisemmassa postauksessani muutaman viikon takaa taitaa olla melko samanlainen kuva. Itselleni on kuitenkin kiva, että näistäkin jää ainakin kuvamuisto; ei ole edellisenkään kuvan rannekkeista enää paljon muuta jäljellä. Kunhan saan kaikki ommeltua, alkaa hinnoittelu ja hintalappujen kirjoittaminen ja kiinnitys. Monenlaista väkerrystä, mutta kivaa ja mielekästä.

Työkuvioni ovat tällä hetkellä siinä vaiheessa, että työkaverini pyysivät minua tekemään pussukoita ja hernepusseja :). Loikka putkista pussukoihin taitaa olla hm melkoinen... Mielenkiintoisimmat pussukkani ovat  nyöriä vailla enkä huomannut niitä edes vielä kuvata, mutta ilmaantuvat kyllä ennemmin tai myöhemmin. Kouluaikaisia kankaanpaloja on sopivasti näihin tarpeisiin, hyvä, että pääsevät jonnekin.
Mutta arvatkaapas mitä - nyt paistaa aurinko! Aurinko armas kuivaa satehen...
Tervetuloa lauantaina Wanhan Kallen kesätorille Kokkolaan!

Luovuus kukkii

Vuosikymmeneni insinööri- (ja diplomi-insinööri-)maailmassa eivät ole vierineet jälkiä jättämättä. Huomaankin, että luovuuteni varastoissa on melkoinen määrä myös sieltä säilöttyä aarteistoa :). Insinööriksi älköön siis kukaan minua erehtykö luulemaan - olen mitä suurimmassa määrin epäinsinööri... Numerot ja matemaattiset merkit ovat myös ihan kivoja - silloin kun niitä saa järjestellä taiteilijan vapaudella :).

Uusia huiveja

Tästä se alkaa - huivit muhivat väriliemissään...

ja tässä ollaan nyt... Tämä pino ei tosin vielä ole aivan valmis, silitys ja nimen painaminen vielä puuttuu, mutta olipa kiva viikata jo tämmöinen väliaikainen pino. Sekä huivini että korttini ottivat viime viikolla äkkilähdön ja nyt siis saan nautiskella uusien tekemisestä.

Tässä poseeraa tämänhetkinen huolinukkeperheeni. Hyvin ne minua tsemppaavat eteenpäin!

Markkinamatka lähestyy

Viileä kesä inspiroi tekemään lisää huopatöitä. Tässä uusimmat rannekkeet, joita olen parhaillaan pakkaamassa markkinamatkalle.
Huiveja on tullut lisää melkoisesti, tässä muutama. Ruukkukin on muuten omaa käsialaa, muisto opinnoista Piippolassa lähes kymmenen vuoden takaa.

 

 Höpinät töpinäksi - hommaa on melkoisesti ennen kuin tavarat on pakattu!

Huivipajastani

Huiveja tulee kuin turkin hihasta - melkein. Kyllä yhdessäkin oikeasti on aika tekeminen, kun kaikki työvaiheet ottaa huomioon, mutta kivaahan tämä on. Silmissä siintää lauantain markkinat ja säätiedotuksen Hangon keksinä hymyilevä aurinko :=). Mitäpä sillä väliä, jos nyt sataakin, sää suosii näitä sisätöitä.  Omaa tuotantoa ovat, jokaiseen on präntätty oma nimi nimiseulallani.

Juhlaa ja arkea vesisateen säestämänä

Niinhän siinä kävi, että huivien tekeminen ei jäänyt kahteen kappaleeseen. Kävinpä kangaskaupassa hakemassa lisää vaippakangasta ja ilmoittauduin Suntin suurmarkkinoille (Kokkolassa), jotka pidetään ensi viikonloppuna ja aloin urakoida. No, mitään suuria sarjoja tässä ei kyllä synny - päinvastoin, jokainen huivi on ihan omannäköisensä uniikkikappale. Nämä ovat suhkoht valmiita, nimeni vielä puuttuu. Uudet värjäykset ovat kuivumassa - sisällä - ulkona tulee vettä kuin aisaa.

Myös villatakkini on tässä välillä valmistunut. Se on sekä onnistunut että epäonnistunut... Koko on juuri sopiva ja siitä tuli juuri semmoinen niukka ja yksinkertainen ja kevyt, jota haikailin. Ongelmaa tuottaa napitus - ja senhän toki tiesin jo tehdessäni, mutta pitihän tämä juttu vielä todistaa itselleen :).  Nappeja pitäisi olla enemmän, mutta kun löysin nämä nööbid syksyllä Tallinnan Martin markkinoilta eikä niitä tainnut enempää olla, niin pakko ne oli tähän takkiin saada. Napit on Juks-työkeskuksen keramiikkaa ja tosi kauniita. Nappilistan tein virkkaamalla, kun takin neule on niin resorimaista. Napit ovat myös vähän liian painavat, kun lanka on niin kovin kevyttä. Nyt on sitten kaksi vaihtoehtoa: joko vaihdan napit ja siis puran nappilistan tai - helpompi - ompelen edustan kiinni eli pidän tätä puserona - mutta kun tarvitsisin nimenomaan takkia. No, pähkäilen jonkun päivän. Kolmas vaihtoehto on tietenkin pitää takki tämmöisenä.

Vähän on vielä pitänyt juhlia opiskelujen loppumista; nyt ne tosiaan ovat ohi, eilen oli viimeinen kevätjuhla suvivirsineen ja tänään luin vielä lehdestä nimeni ammattiin valmistuneiden joukosta. Kertookohan kuva, mistä on kysymys. Tekaisin tuorejuustotortun, jonka pinnalle höyläsin valkosuklaata. Yksi ruusu on kasvanut laaksossa... Olenkohan nyt varmaan hehkuttanut tätä opiskeluani tarpeeksi?!