Kesäpäivänseisaus

Tänne asti on kesä edennyt, ja on aika taas päivittää viimeaikaisia tekemisiä. Olipa työtehtävä mikä tahansa, aina tuntuu hyvältä saada jotain päätökseen ennen lomaa. Minulla viimeiseksi työksi ennen lomaa jäi tällä kertaa viiden kassin sarja.

Kaikki viisi on painettu samalla kuviolla, joka on kassin kummallakin puolella. Kuvia piirrellessä ja seulan alle asetellessa tuli pitkästä aikaa niin ihanan luova olo :). Onpa mukava elokuun alussa palata töihin nämä tuliaiset mukana.

Töihin liittyy myös seuraavat kuvat. Ideoin - ja osin toteutinkin - työtilaan oviverhot. Niihin toivottiin painoja, ja siinä mielikuvitukseni pääsi hypähtelemään.Näissä pikkuruisissa hernepusseissa on sekä oviverhojen mustaa että aikaisemmin maalaamieni ikkunaverhojen punaista ja oranssia. Miten taas sattuikaan omasta komerosta löytymään niin sopivia tilkkuja! Punainen ja musta ovat pellavaa, oranssi (kuvassa aika keltainen) on itse maalaamaani puuvillakangasta. Varsiosassa on tarranauhaa.

Tässä sitten verhon nro 1 helmaa valmiina. Itse verho on Ikean ja sattui silmiini kirppiksellä. Tarrojen vastakappaleet sijoitin huomaamattomasti kuviokohtiin. Verho ei yksinään riittänyt oviaukkoon, joten seuraksi valittiin yksivärinen musta.

Painot tuovat verhoihin yhtenäisyyttä ja antavat kivan ja persoonallisen ilmeen.Ja verhot myös täyttävät sen alkuperäisen toiveen eli toimivat näkösuojana.

Alkukesän viileydessä syntyi myös tämä kauluri. Malli oma tuttu versioni wingspan-huivista.Langat ovat
sinisen ja vihreän sävyjä, materiaalit ja paksuudet vaihtelevat. Ihmeen harmoninen kokonaisuus niistä lopulta syntyi. Kauluria voi pitää joko näinpäin

tai näinpäin...

Huomaakohan eroa? Viimeistelin reunuksen rapuvirkkauksella ja jännitin, riittääkö lanka vai ei. Ja kuinkas kävikään, sitä jäi vielä 5 cm päättelemiseen - arjen pieniä ihmeitä :)

Nyt on sitten loma. Ihan erossa käsitöistä tuskin maltan olla. Kesän ensimmäiset paperiakat saivat eilen alkunsa; uusi villatakki purkulangoista on aloitettuna. Kesätoreillakin on tarkoitus jossain vaiheessa piipahtaa omien tuotteiden kanssa. Ja parin viikon päästä on mielenkiintoinen kuvituskurssi!

Bloginpitäjä toivottelee kaikille virkistävää kesää! Yritän tänne aina jotain pikku-uutisia saada aikaan. 

Käsityöläisen päivää

Pidin pitkästä aikaa ompelupäivän ja siinäpä syntyivät nämä vetoketjupussukat. Kaikki kankaat on itse kuvioituja, kuinkas muuten, niin päällipuolet kuin vuoritkin.Töihin meneviin pussukoihin toivottiin vetoketjuun jotain järeämpää vetovempainta, joten tekaisin niihin sävyihin sopivat vanulla täytetyt pikkutyynyt.

Myös korviksia olen tehnyt muutaman parin. Niitä on kiva väkertää, kun saa itse luoda sekä muodon että kuviot ja värit.  Jostakin niihin aina ideat putkahtavat, koskaan ei tule samanlaista paria. Näihin pisaroihin jätin valkoista kevennykseksi. Taustan ihastuttava silkkihuivi on viime viikonlopun kirppislöytö.

Sinivihreät kolmiot edustavat omaa värimaailmaani parhaimmillaan, mutta myyntiin nekin ovat menossa. Ensi kuussahan alkavat jo kesätapahtumat.

Näissä puolestaan olen mennyt ns. oman mukavuusalueeni ulkopuolelle värivalinnoissa. Saapa nähdä, löytyykö niille ottajaa - ja missä ja milloin.

Tekemisissä on taas runsauden pulaa. Yksi on varma: nautin kaikesta, mitä omin käsin saan aikaan.

Hiirulaisten koti ynnä muuta pientä

Finger training for disabled children - a house for mice :)

Pitkään työn alla ollut hiirulaisten koti asukkaaineen valmistui. Luulenpa, että se on ainoa laatuaan maailmassa :) Seinät virkkasin ja jätin niihin aukkoja, joista sitten kudoin sisäpuolelle pieniä asumuksia joustinneuleella. Joukossa on myös muutama tunneli, vaikka en tiedä, miten ne käytännössä toimivat - vai toimivatko mitenkään. Koko jutun (tilaustyön) idea on siinä, että lapset saavat harjoitella sorminäppäryyttään ja nimenomaan ne, joille se tuottaa vaikeuksia. Kuutio on muuten umpinainen ja täytin sen vanulla.

Sielläpä näkyy yhdestä pää, viikset ja häntä. Saattaa olla, että viikset eivät kovin kauan pysy, mutta onhan niiden irrottaminenkin yksi sormiharjoitus.
Ja sitten taas pussukoiden pariin...

Small pouches of self-painted fabric

Tein maalaamistani verhoista pieniä koetilkkuja ja niistähän sai sitten ommeltua pieniä pussukoita kuvakorteille. Kiinnitys on tarralla ja siinäpä taas yksi sormiharjoitus saada ne auki. Tämä sarja kasvaa vielä, kunhan ehdin ommella. Mustaa kangasta jäi töihin ompelemieni kassien pohjapaloista.

First painted then stamped and sewn

Kaapistani löytyi sopivasti painovärien jämiä, joita hyödynsin (= maalasin ja painoin) näihin pussukoihin. Kangas taas jäi verhoihin käyttämästäni painopohjasta.

Samaa sarjaa tämäkin; laitoin vähän vanulevyä pehmikkeeksi. Sisään mahtuu ainakin kortteja.

Kaikki tämän kerran työt ovat taas työpaikan tarpeisiin tehtyjä. Mikäpä sen hauskempaa - tässä ovat vakka ja kansi kohdanneet!

Alkuun päästy

First pair of socks for this year

Uuden vuoteni ensimmäinen käsityö ovat nämä sukat, joita olen hiljalleen pistellyt silloin tällöin, kun en ole halunnut ihan kädet helmassa istua. Langan hankin joskus Karnaluksista, vyötekin on jo ehtinyt kadota, mutta saksalaista se on joka tapauksessa ja ihan miellyttävää kutoa. Saajaa ei ole näköpiirissä, mutta aikahan se tavaran kaupihtee, kuten meilläpäin on tapana sanoa.

A simple cap of yarn rest

Joululahjasukista jäi lankaa - siis sitä itse värjäämääni - sopivasti tähän yksinkertaiseen joustinneulemyssyyn. Saajan osoite lienee sama kuin sukkienkin...  Onpa muuten ollut tosi kiva taas heilutella puikkoja, kun syksyllä pidin aika pitkän tauon. On se vain semmoinen nautinto, että vaikea pysyä erossa, kun on tottunut lähes lapsesta asti kutomaan.

Ja sitten kangasosastolle! Sain töistä tehtäväkseni kymmenisen metriä verhokappaa uuteen toimipaikkaan. Mikäpä sen mieluisampaa :). Toimeksiannossa oli vain mitat ja toivomus pirteistä väreistä.Päätin heti, että maalaan vaihteeksi ja leveillä pensseleillä ja vapaalla kädellä - kuten teinkin.

I painted new curtains

Metrimäärä oli tosi hulppea (varsinkin pöytääni verrattuna!), joten työvaiheet piti suunnitella hyvin.

The dots are not by mistake...

Ylemmästä kuvasta saattaisi ehkä luulla, että pilkut ovat vahingossa syntyneitä tahroja, mutta ehei. Pelkät raidat olisivat olleet vähän turhan tylsiä, joten tiputtelin viimeisellä käsittelykerralla lusikalla väriä sinne tänne. Pidän itse juuri tämmöisistä pienistä yksityiskohdista ja jaksan tuijotella niitä yhä uudestaan :).

Kangas on puuvillaista painopohjaa ja siis luonnonvalkoista. Jätin valkoista näkyviin, koska se tekee kankaasta kevyemmän ja raikkaamman ja antaa väreille hyvän pohjan. Ompelu on vielä vähän kesken, mutta eiköhän kone huomenna taas hurise.

Käsillätekeminen on hauskaa - nautitaan siitä taas tänäkin vuonna!