Rajuja leidejä

Melkein viimeiset koulupäivät (nyyh...) meneillään ja vielä mahdollisuus saada näitä mannekiineja avuksi kuvauksiin. Tässä siis pari kuvaa iloisesta ja terapeuttisesta huivistani, joka sopii kuin nyrkki silmään leidin huuliin (ei kai voi sanoa -punaan...).  Huivista tuli tosi kiva, ja se jää kyllä myös omaan henkilöhistoriaani aika merkittävänä juttuna.

 

Luulenpa, että tämä röyhelö olisi mukavan näköinen myös jonkun pikkutytön kaulalla. 

 

Tässä vielä parempi kuva myös silkkihuivistani, jonka testasin tänään pellavatunikan kanssa. Ihana - silkki on ihmeellinen materiaali, kun se on niin ohutta ja lämmittää silti aivan mahtavasti. 

Näille tytöille sanon kohta näkemiin ja kiitos, kun astelen ulos koulun ovesta. Yli kaksi vuotta onnellista luomisen kautta on takana.  Edessä uusi polku, käsillä tekemiset varmaan jatkuvat ja kertoilen niistä täällä. 

A few days only left at school and then a new beginning - but with art and craft as well...

Happy me huiveineni

 Tästä se alkoi: näitä sykkyröitä luodessani en vielä tiennyt, mihin suuntaan lähtisin. Free form ja värit saavat minut hyrisemään.  No, päätin melko pian, että tästä tulee kaulahuivi, joten pitkää ja kapeaa polkua eteenpäin, mutta muuten kaikki vapaata eikä tekniikan kanssa olla turhan tarkkoja - jäljen toki pitää olla hyvää.

Työvälineinä ovat olleet paksu pyöröpuikko ja virkkuukoukku, jolla olen vuoroin virkannut, vuoroin koukunnut. Ja kuten kuvasta näkee, yksi lanka juoksee iloisesti toisesta (kesken jääneestä) huivista. 

Kaikenlaista kivaa onkin jo tullut tehtyä; erikorkuisia pylväitä ja tekniikan vaihtumista kesken kerroksen, milloin oikeaa, milloin nurjaa - ihanaa irrottelua.

Eipä parempaa huiviviikkoa voisi kuvitellakaan. Yhtenä iltana olin kurssilla, jolla huovutettiin silkkiä ja villaa. Olen sitä joskus ennenkin tehnyt, mutta en kuitenkaan tälla lailla. Villa oli hinonhienoa merinovillaa ja silkki myös hienoa - tosin kirppikseltä löydetty. Muut kurssilaiset käyttivät silkkisifonkia, mutta minun piiiiitkän ponge-huiviini tuli aivan ylimääräinen efekti: se rypistyi tosi viehättävästi :). Villa siis tökötettiin ensin kiinni neulalla ja rullattiin sitten saippuaveden kanssa. Huovutin huivista vain päät. Tosi kiva ja helppo tekniikka!

Joskus voi käydä näinkin: tässä päivityksen lomassa tuo yläkerran huivi jatkoi elämäänsä ja näyttää tässä vaiheessa tältä:

Pituutta ei taida tulla enää kovin paljon, kun kaksi langoistakin jo ehti loppua. Free formia sen sijaan tulee lisää ennemmin tai myöhemmin, tämä oli tämmöinen alkulämmittely...