Wingspanin uusia tuulia

Wingspan in my way

Tässä yksi viime aikojen töistäni, joka ei ole niin salainen kuin moni muu. Kuva jäi muistoksi, kun tilaaja kävi varsin tyytyväisenä noutamassa hartianlämmikkeensä. Pohjana on wingspan-huivi, josta olen kehitellyt kaulurin. Niitä onkin syntynyt muutama kappale, mutta kaikki ovat menneet joulumyyjäisissä. Tammikuussa pidän aiheesta taas seuraavan kurssin, joten puikoilla on jo uusi mallikappale hyvällä alulla.

Kuvan kaulurin värit eivät ole omaa värimaailmaani, mutta miten hyvää tekeekään - pyynnöstä - hypätä tässäkin asiassa vähän kuin oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Kaulurin omistajalle väritys sopi kuin hm. nenä päähän. Tuo lähes porkkananvärinen lanka ei ole saanut väriään porkkanasta, vaan hopeapajusta ja aavistuksen verran punertava taas aronianmarjoista; tumma ruskea ties mistä, teollisesti värjättyä. Tässä samalla sainkin taas hyötykäyttöön kaapeissa lojuneita keriä.

Kun tiesin, että kauluri on tulossa lähinnä sisäkäyttöön, halusin tehdä siihen jotain pientä ekstraa. Karnaluksista hankittu nappi siis viimeisteli kivasti asusteen. Varsinaisesta kauluriosasta tein myös niin väljän, ettei se kurista kurkkua. Kaksinkertaistin silmukkamäärän toiseksi viimeisellä kerroksella, jolloin kauluri istuu paremmin ja reunaan tuli koristeellinen reikäkerros.

My felted bracelets that Santa Claus will bring to some lucky ones :).

Ps. Rannekkeet, jotka tulivat, olivat ja menivät. Ihanaa, että sain ne luoda ja välittää osaltani joulun lämpöä.

Me tulemme, tulemme taas

Black and white - simple but always effective.

Täällä sitä taas ollaan; elikkoni ilmestyvät milloin missäkin muodossa. Suunnittelen parhaillaan kevään kursseja - ja aikaa hauskaa on kyllä luvassa (ainakin itselläni jo nyt...).  Vaikka olen viimeisen päälle väri-ihminen, niin täytyypä myöntää, että mustavalkoinen on aina vaikuttavaa ja ehkä tähän kaamoksen vähäiseen valoon sopivaa, rauhoittaa silmää.

My animals are here again - like Xmas bakery :)

Tunnelma muuttuu pienin keinoin ja sattuman sanelemana. Kuten yleensä, niin kävi nytkin: oli tarkoitus painaa kaksi kuvaa kokeeksi  sillä värinrippeellä, mikä oli jäänyt purkin pohjalle. Mutta värithän ovat ihmeen riittoisia, joten kiireesti etsimään kaapista lisää painettavaa. Tämä kangas olikin jo varmasti vuorossa, sillä se on lojunut kaapissani vuosikaudet ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Täysosuma - kangashan oli kuin luotu tätä hetkeä varten. Hassua, että jopa nuo mustat töhryt ovat osa pohjakankaan kuviointia, eivät minun sotkujani. Kuin pipareita pellillä!

Ja sitten viikon väriannos...

Flowers in the darkest season -  like a promise of a new summer.

Kurssi on luvassa tästäkin - joskus sitten, kun aurinko taas hellii meitä eikä syksyn pimeys enää käväise mielessäkään.

Silkin ja villan terapiaa

Kurkkukivussa ei ole yleensä paljon kehuttavaa, mutta nyt kun olen pari vuorokautta kärvistellyt sen kanssa sisätiloissa, niin tulipahan mieleen ruveta pitkästä aikaa maalaamaan silkkiä. Tulos: kipu ei hävinnyt, mutta unohtui - ja hyvä niin.

Kuvista kyllä huomaa, että edellisestä maalaamisesta on mennyt aikaa; sen verran kökköjä ne ovat. Itse tekeminen sen sijaan vei taas mennessään. Silkkimaalaus ei tietääkseni ole Suomessa ainakaan mitenkään muodissa, mutta aina silloin tällöin löytyy joku, jota luotuni puhuttelevat.Voin siis jatkaa tälläkin saralla - seuraava liina onkin jo pingotettuna kehykseen.

My surprise jacket - a little bit mysterious also..

Vähän reppana on myös villatakki, joka nyt sitten - monien mutkien ja purkamisten jälkeen  - valmistui. Se on A-linjainen, lyhyt ja leveä, varsinkin takaa...  Osin oli kyllä näin tarkoituskin, mutta kaikesta päättäen myös jonkinlaisella laskuvirheellä on osansa asiassa.

Wide enough, soft and light

Tämä on sitä itsensä hyväksymisen koulua: on oltava malttia purkaa selvät virheet, mutta joskus on lupa myös tyytyä vähemmän täydelliseen tulokseen. Kaiken kaikkiaan pidän tästä röijystä kovasti; siinä on paljon juuri sitä, mitä halusinkin. Päällä se ei tosin sovituksia lukuun ottamatta ole ehtinyt olla. Ja miten pehmeä ja kevyt! Pirkanmaan kotityön langasta tulee ihastuttava bouclé-pinta varsinkin ainaoikein-neuleella, ja vaaka osoitti painoksi n. 300 g.

Nööbid leidsin Karnaluksi tohutust valikust.

Napit - tai siis nööbid - löytyivät kuukausi sitten Karnaluksista enkä silloin edes hoksannut ajatella, että ne tulisivat jo näin pian käyttöön. Samaa pintakuviota oli useammanväristä ja vaistonvaraisesti valitsin nämä vihreät eli rohelised enkä paremmin olisi voinut valita. Harmi, että kamera ei taas toista värejä oikein; sininen on oikeasti lilansävyinen.
Toivottavasti tokenen viikon töihin - jos en, niin taidanpa tietää, mitä teen :).

Menopelit räpyläjalkaiselle tikkusäärelle

Silmänne eivät valehtele - kengät ovat juuri tämän näköiset :)

Sain toimeksiannon: luo jotain, missä voisi harjoitella kengännauhojen solmimista. Tartuin työhön ja tässä tulokset. Onneksi tilaaja mainitsi, että ne voivat olla vaikka hassut - näihin tuli kyllä ihan tahatontakin komiikkaa...

Vasemmanpuoleinen on numero ykkönen, ja se on tehty valmiista askarteluhuovasta. Yritin saada siihen rei'ät rei'ittäjällä, mutta en suosittele; sen verran työläs prosessi oli saada saapas irti koneesta. Alimmainen reikä siinä sitten venähtikin aika rumaksi, loput tein vain saksilla leikkaamalla. Kun olin saanut ekan valmiiksi, tuli heti toinen tilaus! Löysin itse huovuttamaani todella tukevaa huopaa, joka sopikin juuri tähän tarkoitukseen mainiosti. Rei'itys siinäkin tosin kangerteli. Vahingosta viisastuneena hylkäsin rei'ittäjän, mutta tähän eivät saksetkaan oikein pystyneet. Juuri kun olin saanut jonkinlaisen reiän aikaan, se hävisi olemattomiin. Nauhojen laittoa ei tietenkään voi harjoitella, jos ei edes reikiä ole näkyvissä, joten yritin ainakin merkata reikien kohdat
sievin pikkupistoin.

Kyllä tämä popo aika style on, kun huovan värikin vaihtuu sinisestä vihreään ja eikös vain nuo tikkaukset ole kuin piste iin päällä :). Kengät ei kyllä sano kookookoo.

Jännää tämä (käsityöläisen) elämä: eipä itsekään tiedä, mihin pystyy ennen kuin saa haasteen.

Materiaalista toiseen että hupsista

".. poltat silmiäni..." Ps. nämä lähtivätkin Oulun kautta Saksaan, schöne Fahrt, viel Spass...

En ole yhden asian ihminen näissä käsitöissä :). Juuri kun ihastelen yhtä tekniikkaa, hyppään jo toiseen. Kassiprojekti ei siis ole vielä sekään loppunut, mutta viimeistelin nyt tässä parit rannekkeet, joita lähden esittelemään huomenna Kokkolan iltatorille.

Nämä värit eivät yleensä kauan varastoissani vanhene :)

Hiiri kissalla räätälinä - ainakin melkein or my handmade bags

I love stencil printing with my own design.

Mistähän tämä kassivimma sai alkunsa... Minun piti ommella itselleni pusero maalaamastani burette-silkistä ja sain leikkaamiseen tukiopetusta, mutta mutta - jossain vaiheessa harhaannuin syrjäpoluille ja niinpä puserontekele ei ole edistynyt lainkaan (tukiopettaja odottaa varmaan kiihkeästi edistymäraporttiani, sekin vielä...).
Ensimmäisenä esittelyssä viimeksi eli juuri äsken valmistunut kassi. Tässä kuten kaikissa muissakin, kuviollinen kangas on omaa designia.

Tässä on sama malli kuin yllä, hiukan pienempänä versiona. Tein jokin aika sitten kaksi uutta leimasinta, joita käytin näissä kahdessa kassissa. Yhdestä englanninkielisestä kirjasta (Clare Youngs The perfect handmade bag) bongasin tämän pikkuhärpäkkeen, joka tekee kirjan mukaan kassista "professional" - aika kivan säväyksen se tosiaan antaa, vaikka ei logo olekaan.

 

I tried my two new stencils here.

Tässä kassissa on toinenkin  mukava yksityiskohta: sangat ovat päältä mustat ja kuviokangas on alapuolella. Kankaan pohjaväri on saatu aikaan kauan sitten ruiskuemulsiolla ja olen tarkoituksella jättänyt siihen valkoisia viiruja, jotka saattavat tosin tässä vähän häiritä.

Monotypia on cloth gives a quite personal and unique look for a simple shopping bag.

Numero kolmosen kuviokangas on joskus ajat sitten tehty monotypia-kokeilu. Se ei sävähdyttänyt silloin millään lailla, mutta heräsi nyt pirteästi eloon.  Ja juuri monotypian ansiosta tämä kassi on sitten uniikeista uniikein, kuviomalli ei ole missään tallessa.

My former curtains got a new job :).

Ja sitten siirrymme kierrätysosastolle ja sinne, mistä kassituotanto alkoi. Olin jo pitkään katsellut vanhaa vuorillista ja itse painamaani verhoa sillä silmällä, että sen tilalle pitäisi saada uusi ja tämä vanha hyödyntää. Homma olikin yllättävän helppo, kun vuori tuli samalla kertaa leikaten lähes automaattisesti ja niinpä kasseista tuli käännettäviä.

How nice that the curtains were lined - now you can turn the bag as you please.

Kumpikin kangas on pysynyt muuten oikein hyvänä, siliävätkin melkein itsestään, mutta aurinko on näyttänyt voimansa, joten väri oli toisin paikoin tosi haalistunut. Sangat siis todistavat, että kyseessä on kierrätystuote :). Tätä sarjaa on kolme valmiina ja - huh - viisi leikattuna...
Ihmettelen vähän, mikä on se pieni sivuääni, joka vielä viitsii vikistä, että kunnon ihmiset eivät tee kasseja, vaan kitkevät kukkapenkkejä, ovat metsässä hyttysiä uhmaten tutkimassa, joko on kantarelleja, siivoavat komeroita, lukevat venäläisiä klassikoita tai Alastalon salia - tai lekottelevat rannalla! Mutta uskokaa tai älkää, jotain noista olen minäkin tehnyt, kasseista huolimatta...
Ps. Toivottavasti puserokin vielä joskus näyttäytyy täällä!

Lintuset

Welch ein Singen, Musiziern...

Täällä minä taas! Eilen syntyi korttisarja Lintuset, joka tulkoon nyt esitellyksi.
Piirtäminen on hauskaa ja siinä pääsee aina vähän uusiin maisemiin, silmä ihmettelee (vasemman) käden aikaansaannoksia :).

Kas te natuke puhkate...

My birds - where do you come from...

Korillinen kerrallaan

Pari pitkää työpäivää ahersin tämän kopallisen kanssa ja olin niin tyytyväinen, monestakin syystä. Sain mielekästä käyttöä varastoihini kertyneille itse kuvioimilleni (värjäystä, batiikkia, maalausta, painokuvioita) kankaille ja olin lempilajini eli pussukoiden parissa. On kaikenmallista ja -kokoista; älykkääseen ja vähempiälykkääseen puhelimeen tai kameraan sopivaa.

Torikauppiaan elämä - muutaman kerran kokemuksella - on yllättävää ja hauskaa. Tiesin, että sadetta tulisi ja tuultakin ja varustauduin sen mukaisesti, onneksi, sillä molempia tuli runsain mitoin. Kuvanottovaiheessa olen jo kerännyt huivikokoelmani pyykkinarulta pöydälle, jossa niitä piti koko ajan vahtia, etteivät lentelisi taivaan tuuliin. Parempiakin (tori)päiviä varmaan on, mutta ei se liika aurinkokaan ole välttämättä hyväksi. Lämpimällä säällä ihmiset nauttivat torillakulkemisesta muuten vain ja syövät jätskiä - eilen sen sijaan liikkeellä oltiin tosimielellä. Ja hauskoja juttuhetkiä ei säät säikäytä, pikemminkin antavat lisämaustetta :).
Entäs nuo pussukat... Kori on yhtä täynnä kuin lähtiessä! Sen sijaan huolinukkekorini tyhjeni silmissä (edellisellä kerralla ei kellään ollut huolenhäivää) - huolestuttiko sää kuitenkin ihmisiä?
Millekähän torille seuraavaksi suuntaisin, nyt kun on pussukatkin jo valmiina...  Katsokaapa muuten kuvaa suurennuslasilla - kyllä, aivan elävä musikantti siellä viihdyttää minua ja muutamaa muuta sitkeää yrittääjää.

Käsityöläisen kesäkiireitä

Juhannuksesta ja juhannusjunasta (!) on selvitty ja nyt onkin puurrettava sitä ahkerammin ensi lauantain myyntitapahtuman kimpussa. Olen vilkuillut sääkarttoja ja tämänpäiväinen vedentulo sai ajattelemaan ulkotoria ihan toiselta kantilta. Tuotteeni ovat onneksi melko vedenkestäviä, mutta entä asiakkaat... Eikä märkä villa tai sideharso kyllä ole erityisemmän houkuttelevaa. No, eipäs maalailla mitään vielä seinille, aina on lähdettävä joka tapauksessa sillä mielellä, että päivä on itsessään elämys.
Huoparannekkeet ovat tehneet niin hyvin kauppansa, että vain muutama pari oli jäljellä, joten ei muuta kuin uusia kehiin. Jokainen on taatusti aivan yksilöllisesti tehty; mietin aina värit, ompelulangat, laitanko nappeja ja minkälaisia. Pienilläkin jutuilla voi joko kruunata tai pilata koko työn.

Tässä jo melkein valmista. Aikaisemmassa postauksessani muutaman viikon takaa taitaa olla melko samanlainen kuva. Itselleni on kuitenkin kiva, että näistäkin jää ainakin kuvamuisto; ei ole edellisenkään kuvan rannekkeista enää paljon muuta jäljellä. Kunhan saan kaikki ommeltua, alkaa hinnoittelu ja hintalappujen kirjoittaminen ja kiinnitys. Monenlaista väkerrystä, mutta kivaa ja mielekästä.

Työkuvioni ovat tällä hetkellä siinä vaiheessa, että työkaverini pyysivät minua tekemään pussukoita ja hernepusseja :). Loikka putkista pussukoihin taitaa olla hm melkoinen... Mielenkiintoisimmat pussukkani ovat  nyöriä vailla enkä huomannut niitä edes vielä kuvata, mutta ilmaantuvat kyllä ennemmin tai myöhemmin. Kouluaikaisia kankaanpaloja on sopivasti näihin tarpeisiin, hyvä, että pääsevät jonnekin.
Mutta arvatkaapas mitä - nyt paistaa aurinko! Aurinko armas kuivaa satehen...
Tervetuloa lauantaina Wanhan Kallen kesätorille Kokkolaan!

Luovuus kukkii

Vuosikymmeneni insinööri- (ja diplomi-insinööri-)maailmassa eivät ole vierineet jälkiä jättämättä. Huomaankin, että luovuuteni varastoissa on melkoinen määrä myös sieltä säilöttyä aarteistoa :). Insinööriksi älköön siis kukaan minua erehtykö luulemaan - olen mitä suurimmassa määrin epäinsinööri... Numerot ja matemaattiset merkit ovat myös ihan kivoja - silloin kun niitä saa järjestellä taiteilijan vapaudella :).

Uusia huiveja

Tästä se alkaa - huivit muhivat väriliemissään...

ja tässä ollaan nyt... Tämä pino ei tosin vielä ole aivan valmis, silitys ja nimen painaminen vielä puuttuu, mutta olipa kiva viikata jo tämmöinen väliaikainen pino. Sekä huivini että korttini ottivat viime viikolla äkkilähdön ja nyt siis saan nautiskella uusien tekemisestä.

Tässä poseeraa tämänhetkinen huolinukkeperheeni. Hyvin ne minua tsemppaavat eteenpäin!

Markkinamatka lähestyy

Viileä kesä inspiroi tekemään lisää huopatöitä. Tässä uusimmat rannekkeet, joita olen parhaillaan pakkaamassa markkinamatkalle.
Huiveja on tullut lisää melkoisesti, tässä muutama. Ruukkukin on muuten omaa käsialaa, muisto opinnoista Piippolassa lähes kymmenen vuoden takaa.

 

 Höpinät töpinäksi - hommaa on melkoisesti ennen kuin tavarat on pakattu!

Huivipajastani

Huiveja tulee kuin turkin hihasta - melkein. Kyllä yhdessäkin oikeasti on aika tekeminen, kun kaikki työvaiheet ottaa huomioon, mutta kivaahan tämä on. Silmissä siintää lauantain markkinat ja säätiedotuksen Hangon keksinä hymyilevä aurinko :=). Mitäpä sillä väliä, jos nyt sataakin, sää suosii näitä sisätöitä.  Omaa tuotantoa ovat, jokaiseen on präntätty oma nimi nimiseulallani.

Juhlaa ja arkea vesisateen säestämänä

Niinhän siinä kävi, että huivien tekeminen ei jäänyt kahteen kappaleeseen. Kävinpä kangaskaupassa hakemassa lisää vaippakangasta ja ilmoittauduin Suntin suurmarkkinoille (Kokkolassa), jotka pidetään ensi viikonloppuna ja aloin urakoida. No, mitään suuria sarjoja tässä ei kyllä synny - päinvastoin, jokainen huivi on ihan omannäköisensä uniikkikappale. Nämä ovat suhkoht valmiita, nimeni vielä puuttuu. Uudet värjäykset ovat kuivumassa - sisällä - ulkona tulee vettä kuin aisaa.

Myös villatakkini on tässä välillä valmistunut. Se on sekä onnistunut että epäonnistunut... Koko on juuri sopiva ja siitä tuli juuri semmoinen niukka ja yksinkertainen ja kevyt, jota haikailin. Ongelmaa tuottaa napitus - ja senhän toki tiesin jo tehdessäni, mutta pitihän tämä juttu vielä todistaa itselleen :).  Nappeja pitäisi olla enemmän, mutta kun löysin nämä nööbid syksyllä Tallinnan Martin markkinoilta eikä niitä tainnut enempää olla, niin pakko ne oli tähän takkiin saada. Napit on Juks-työkeskuksen keramiikkaa ja tosi kauniita. Nappilistan tein virkkaamalla, kun takin neule on niin resorimaista. Napit ovat myös vähän liian painavat, kun lanka on niin kovin kevyttä. Nyt on sitten kaksi vaihtoehtoa: joko vaihdan napit ja siis puran nappilistan tai - helpompi - ompelen edustan kiinni eli pidän tätä puserona - mutta kun tarvitsisin nimenomaan takkia. No, pähkäilen jonkun päivän. Kolmas vaihtoehto on tietenkin pitää takki tämmöisenä.

Vähän on vielä pitänyt juhlia opiskelujen loppumista; nyt ne tosiaan ovat ohi, eilen oli viimeinen kevätjuhla suvivirsineen ja tänään luin vielä lehdestä nimeni ammattiin valmistuneiden joukosta. Kertookohan kuva, mistä on kysymys. Tekaisin tuorejuustotortun, jonka pinnalle höyläsin valkosuklaata. Yksi ruusu on kasvanut laaksossa... Olenkohan nyt varmaan hehkuttanut tätä opiskeluani tarpeeksi?!

Aanelosten suojaksi

A nice folder for A4 documents; simple wax oil - water colour technique

Olen päässyt taas lempihommiini eli paperin kuviointiin. Koulussa sain hyvää palautetta portfolioistani ynnä muista värikkäistä tuotoksistani, mutta harmittelin, että taitoa ei sitten varmaan enää koulun jälkeen oikein voikaan hyödyntää kuin omaksi ilokseen. No, elämä yllättää, onneksi. Minua pyydettiinkin uudessa työssäni tekemään tai tuunaamaan kivempia kansioita (olin tietenkin vähän vilauttanut ohimennen koulutöitäni...). Tässä siis yksi, josta vielä puuttuu kuminauha. Tein sen ihan alusta pitäen eli kuvioin valkoiselle isolle kartongille, jonka sitten taittelin ja muotoilin. Pintakäsittelyjä tuli useitakin, mutta päällä oleva lakka tekee pinnasta niin hyvän, että sitä kestää vaikka kostealla pyyhkäistä.

Voi tipuparka, katkaisinko kaulasi...

Tässä toinen, joka on tehty pienemmästä kartongista ja on kyllä riittävän kokoinen aanelosille, mutta reunat jäivät vähän turhan kapeiksi.

 

Tämä yksityiskohta on litoposterista, jonka aion liimata valmiin mapin tai kansion päälle. Kuviot ovat tekijänsä näköisiä - mutta mitä muuta ne voisivat ollakaan...