Pipo päässä pakkasella

Tässä taas yksi kaksinkertainen pikkumyssy. Näitä on kiva tehdä, tulevat nopeasti valmiiksi eikä tarvitse tehdä toista samanlaista. Viime viikot olen huovuttanut ahkerasti ja testaillut erilaisia mahdollisuksia. Tämä pieni koriste ja ylimääräinen lämmike ei siis ollut ollenkaan suunnitelmassa, mutta kuinka ollakaan, sopi mainiosti tähän, vaikka - uskokaa pois - langat eivät ole ollenkaan samoja. Minun silmääni viehättää tuo, että toinen lanka kuultaa vähän neuleen läpi.

Myssyä voi hyvin pitää myös näinpäin.

Sarja jatkuu... Voin toki tehdä pipon jos toisenkin peräkanaa, kunhan ei tarvitse tehdä samanlaista :). Eli en ole sen paremmin sukan- kuin tumpunkutoja. Tässäkin on kaksinkertaiset korvaläpät, mutta ei sentään huovutuksia. Myssy varmaan kyllä huopuisi hyvinkin, jos sen laittaisi pesukoneeseen, mutta sitä koetta en ole viitsinyt tehdä.

Tässä vielä yksi kiva kokeilu.  Tein pienet kokeilupalat pesukoneeseen ja yllätys yllätys: sain niistä oikein mukavat ja lämpimät ranteenlämmittimet. Kun nyt olen yrittänyt tehdä näitä lisää, niin aina menee jokin pieleen. No, vielä en ole tietenkään antanut periksi, kokeilut jatkuvat...

Paperista ja paperille

Enpä ole pitkään aikaan tehnyt paperihelmiä. Niinpä itselleni olikin iloinen yllätys, että helmeni saivat nyt ihan uuden muodon - ja siinä samalla tietenkin innostuin itsekin uudestaan. Näyttää siis siltä, että toisinaan on hyvä antaa asioiden hautua rauhassa.
Helmet syntyvät sanomalehdistä, joita luen edelleen ihan paperiversioina; materiaalia siis riittää
Old newspapers turn to colourful pendants in my fingers...

Koruista sipsutellaan pientä aasinsiltaa pitkin näihin muihin hepeneisiin, jotka eivät varsinaisesti kyllä sovi samaan tyyliin. Sisälläni taitaa lapsen lisäksi asua myös teinityttö :). Tulee mieleen tyttölyseovuodet ja ne lukemattomat muotipiirustukset, joita ilmestyi milloin millekin paperille.

Ehkäpä harjoituksesta on ollut jotain hyötyä... Nyt puolestani harjoittelen akvarellivärien käyttöä. 

Maailmoita voi luoda monella tavalla, tässä yksi. Eikö elämä näyttäydy aika kepeänä... Sanoisinpa jopa, että tyyli on nyt keveämpää, vaikka elämän caminolla on tullut tallustettua useita vuosikymmeniä - milloin kevyemmän milloin painavamman taakan kanssa.

As a teenager I used to draw a lot and one of my favourite themes was fashion - how funny when I think it now. Somehow I happened to try again - here the results..

Huopa lämmittää pakkasella , fascinating felt painting

Huomasinpa tässä, että vapaalankahuovutus on melkein kuin piirtämistä tai maalaamista. Villasta voi loihtia vaikka minkälaisia kiehkuroita, ja pesukone hoitaa raskaimman työn. Ja onhan se jännää, kun avaa pakettia, mitä sieltä tuleekaan. Tämän huivin (tai seinävaatteen tai pöytäliinan..) käytin pesukoneessa kahteen kertaan ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Materiaaleina hahtuva ja pikkuisen villaa siellä täällä.


Toisessa huovutuksessa tein pohjan
Huopanen-langasta ja jatkoin sitten hahtuvalla ja villalla. Ihan hyvin toimi tämäkin yhdistelmä. Lisää ideoita muhii jo päässä :).

Tämä on vasta "piirretty" ja odottaa koneeseen pääsyä. Saapa nähdä, millainen muodonmuutos tapahtuu.

Tässä tekniikassa kiehtoo taas se, että kahta samanlaista työtä ei voi millään tehdä eikä ensimmäisiä kiemuroita asetellessa tiedä, mitä tuleman pitää. 

EVA K.: Tarua ja todellisuutta

 

Luomakuntaa riittää. Tällä kertaa kokeilin akvarallivärejä (kiitos ystävälle, joka halusi eroon turhasta tavarasta...). Ihastuin heti värien heleyteen ja kuultavuuteen ja sovelsin omaa tekniikkaani. 

Huomaatteko, että vasaanitkin ovat taas onnistuneet pääsemään kuvaan :)

Onhan näissä satumaailmoissa kiva elää, mutta kyllä jalat (ja takapuolikin!) pysyvät silti maassa.. En ole tässä ympäristössä ihan parhaimmillani - mutta sisulla lopulta selvittelin näiden nyörien oikeat kulkureitit. Mikään ei toistaiseksi ole viitannut siihen, että minusta kehkeytyisi koskaan kankaanrakentajaa, mutta osaanpahan ainakin nostaa hattua niille, joilta tämä puuha onnistuu.

Takista tuluskukkaroksi

Tämä tarina ei ole ihan niin traaginen kuin otsikosta voisi päätellä :).  Reilunkokoinen nahkatakki 80-luvun leveine hartioineen löytyi joskus kirpparilta ja siitä on ollut tarkoitus tehdä yhtä ja toista, kun materiaalia on runsaasti. Vaan eipä ideoita aina tule, vaikka miten päättää että nyt. Kääntelin ja vääntelin ja leikkasin nahkaa, mutta toistaiseksi syntyi vain tämä kehyskukkaro. Nahka on pehmeää ja helposti työstettävää ja sitä olisi voinut ommella myös koneella, mutta halusin kuitenkin testata miten käsinompelu onnistuu. Se sujui yllättävän hyvin; avustin tosin neulaa vähän naskalilla. Kehyksenkin sain kohtuullisen helposti liimattua, mutta mielestäni en saa sitä koskaan ihan oikeaan kohtaan - harmi. Pitänee harjoitella, ei kai tässäkään oikotietä ole.

Jokainen on kaunis - everyone is beautiful..

Tämä lause oli opinnäytetyöni teema, ja siitä varten tein kovasti luonnoksia. Varsinainen työ oli jonkun ryhmän ohjaaminen. Löysin kivan pienen ryhmän työtoimintakeskuksesta, ja saimme yhteistyönä aikaan ryhmäpiirustuksen, jossa jokainen tuli esille omana persoonanaan. Työtä suunnitellessani mietin, että sen olisi voinut totetuttaa myös piirtämällä eläimiä.

Joulumyyjäisistä yksi ja toinen nelijalkaisistani lähti uuteen kotiin, joten sain myös lisää intoa luomistyöhön.

Piirtäminen on tosi kivaa, koskaan ei ennakkoon tiedä, mitä paperille syntyy..

Tervetuloa piipahtamaan uudessa blogissani!

Uuden blogin luominen on näköjään hauskaa mutta myös haastavaa. Harvoin elämässä voi yleensäkään odottaa, että kaikki palaset ovat täydellisesti valmiita ja yhteen sopivia jotain tiettyä asiaa tai tapahtumaa varten - harvoin siihen edes aika riittäisi. Niinpä tämän blogin kanssa on sama juttu; on korjailtava puutteita sitä mukaa kuin niitä huomaan ja ymmärrys - toivottavasti - lisääntyy. Tervetuloa siis vain artevasaanin sivuille!  Nimen keksiminen ei muuten ole sekään aivan yksinkertaista, kuten nimen keksiminen lapsellekaan. Ehkä lukijat hahmottavat nimen idean: löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli nimi sisältää sekä minun nimeni että "melkein-ammattini" :).
Joulun aikaan huomasin, että virkkaamani pienet narukorit olivat tosi käteviä antaa (tryffeleiden kera) lahjaksi. Niinpä nyt kerrankin olen kaukaa viisas ja aloin tehdä niitä lisää. Aiemmat olin virkannut peräti nro 2:n koukulla, mikä oli melkoisen tuskallista. Nyt käteeni sattui koukku 3,5 - mikä ero. Johain alkoi koreja syntyä!  No, jos nyt ihan rehellinen olen, niin kauniimpia taisivat olla ne pienemmällä tehdyt, mutta eivätpä nämäkään hassumpia ole.

Jaa-a, onkohan tässä nyt kyseessä sitten vasaani... Oli mikä oli, kyllä se vähän näyttää, mitä tästä blogista saattaa löytyä.

Leppoisaa loppiaista!

Uuden blogin rakentamista

Tervetuloa uusi vuosi ja uuden vuoden myötä myös uusi blogi! Tämän "leipomiseen" taitaa kulua vielä aikaa, mutta alulle on joka tapauksessa pantu.