Muuttolintujen aikaan

My birds are created to help kids to practice velcro shoes etc.

Ompelukoneeni on surissut viime päivinä tavallista ahkerammin, ja niin ovat kyllä aivotkin raksuttaneet. Työpaikalla pyydettiin, että tekisin jotain, minkä avulla voisi harjoitella lenkkareiden tarrojen kiinnittämistä - sekään ei välttämättä kaikilta suju tuosta vain. Onneksi keksin nämä tarrasiipiäiset, joita on syntynyt jo muutama.Tuotesuunnittelu on kivaa!

The wings and feet can be torn apart.

Linnuilla irtoavat sekä siivet että jalat. Tasapainon kanssa on vähän kiikunkaakun, kun jaloissakin on täytettä eikä gravitaatiopisteetkään tainneet osua ihan optimaalisesti :) No, siinä sitä nyt kuitenkin ihmetellään, löytyisikö mitään suuhunpantavaa. Oikeanpuoleisen tipun kangas on Marjatta Metsovaaran suunnittelemaa laadukasta satiinia, ajanoloon tosin jo vähän haalistunut. Vasemmanpuoleinen on tarkoitettu näkövammaiselle, joten kankaiden on oltava yksiväriset ja värikontrastien selvät. Kuljetusta varten jokaisella on jonkinlainen pussukka ja myös niihin laitoin tarrapalat. Ylhäällä näkyvä lankarullakangas on omaa tuotantoani. 

Tämä pullea ilmestys on vakosamettia, ja sitä on jo ehditty testata ihan tositoimissa.Sille tein alla olevan kassin. En muista, mistä tuo ruutukankaa palanen on peräisin, mutta vihdoin se nyt löysi paikkansa sekin.

Each bird has a "nest" for transport, with velcros as well.

Itsekin olen saanut jotain uutta..

A selfie with a self-felted vest

Kun "selfiet" tuntuvat olevan päivän sana, niin tässäpä nyt selfietä kerrakseen. Tämän huovuttamani liivin kävin eilen testaamassa yhteisvastuukeräyksen konsertissa. Hyvin kelpasi, ja oli kiva päällä. Eipä jää viimeiseksi, kun villojakin on tullut hamstrattua.

A knitted cocoon - a funny design of a Finnish nurse

Sattumoisin kuulin toukkapusseista, joten tässä minun versioni. En ole vielä selvitellyt, mihin pussin lähetän, Leo-leijona tässä vain mannekeeraa.

Virkkausta, värkkäystä ja vähän vippaskonstejakin

Finally completed, a crocheted jacket of cotton

Tässä se nyt on: minun ikioma iisakinkirkkoni, jonka virkkaamisen aloitin viime kesänä. Kun huomasin, ettei se enää kesäksi ehtinyt, niin jätinpä sitten rauhassa odottelemaan päivien uutta pidentymistä. Melko työlästä on ottaa esille työ, joka on ollut kauan tauolla! Kappaleet tosin olivat kutakuinkin valmiit - ja vähän niukat sieltä ja täältä...  En tiedä, olisinko joutunut sen enempää töitä tekemään, vaikka olisin purkanut reippaasti, mutta nyt en sitä tehnyt, vaan koetin saada pituutta sinne ja leveyttä tänne. No, tuppasihan se sitten aina jostain nilkuttamaan. Onneksi sovittaessa kuitenkin aina huomasin, miten nätti jakusta lopulta tulee. Niinhän sitä pitäisi vähän kaikkea muutakin elämässä katsella - nähdä tavoitteensa sielunsa silmillä - siitä saa kummasti voimaa puskea eteenpäin.
Lanka on Mandarin petit (viimeisimpänä ostettu kerä oli aika paljon ohuempaa); suoraan sanottuna aika viheliäistä virkata, koska se on niin löyhäkierteistä. Malli, jota olin vuosikausia ihaillut, on Suuresta käsityölehdestä 6/1998 (ei ole painovirhe...).  Langan menekistä ei ole tietoa enkä ole jakkua punninnut, mutta on sillä painoa jonkin verran.

I like buttons, simple but elegant

Hauskana yksityiskohtana hoksasin taas, että ensin olivat napit. Ne ovat kirpparilöytö muutaman vuoden takaa, ja minusta hillityssä eleganssissaan (!) erittäin sopivat tähän työhön.
Virkkaaminen on kyllä kivaa, mutta en aivan heti samanlaiseen urakkaan aio ryhtyä. Tässäpä sitä toivottavasti on jakkua pidemmäksikin aikaa. Saatanpa keväämmällä laittaa vielä uuden kuvan, kunhan pääsen sitä oikeasti pitämään.

Viikkoni varrelta

Pouches with zipper

Vetoketjuharjoitukseni ovat jatkuneet; nyt mennään pussukoissa, lempilajissani. Helppo ja havainnollinen ohje löytyi täältä: http://annanaarteet.blogspot.fi/2011/06/ompele-omasi.html. Kun minulle lankojen lisäksi on kertynyt melkoinen määrä itse kuvioituja kankaita, niin olen enemmän kuin iloinen, että saan niitä johonkin hyötykäyttöön. Kummallista vain, että kankaat (tai langat) eivät näy vähenevän, vaikka niistä yhtä ja toista tekee. Nämä pussukatkin ovat sen verran pieniä, että ne tulevat aika olemattomista palasista.

In and outside of my own design

Pussukoissa on myös vuorit, omaa designia nekin. Yllä olevassa kuvassa kankaat ovat samat, toisessa sisällä, toisessa päällä. Onkohan minussa hamsterin vikaa, kun kaikki vetoketjutkin löytyivät kotoa...

New cotton scarves waiting for sunny (?) market days...

Myös lypsyhuiveja valmistui yksi tusina. Ihastuttavia! Vaikka olen niitä melkoisen määrän jo tehnyt, niin aina tuntuu yhtä hyvältä. Oikeastaan oli tarkoitus tehdä uusikin leimasin, mutta en ole vielä osunut kauppaan, jossa olisi oikeanlaista mattoa myynnissä, joten toistaiseksi mennään näillä kuoseilla ja kuvioilla. Tuskin maltan odottaa aurinkoisia (usein tosin sateisiakin...) toripäiviä :).

Warm wool for your wrists

Rannekevarastoakin on muistettava joskus täydentää - ihan sekin vuoksi, että tuntuma tähänkin tekniikkaan säilyy. Hyvin onnistuivat, vaikka olin taukoa pitänytkin. Ja ovat muuten lämpimät - nyt olen sen itsekin todennut, kun aloitin pyöräilyn poikkeuksellisesti jo helmikuussa. Ei mene tuuli läpi!
Toistaiseksi olen kieltänyt itseltäni sukanteon. Enpä olisi uskonut, että sellaisen addiktion pystyin kehittämään :). Katsotaan, kunhan nyt sinnittelen tuon virkkaukseni ensin valmiiksi, miten sitä sitten suu pannaan...