Kevätaurinkoa

Jokohan nyt varmaan olen vetänyt tarpeeksi henkeä takkuilevan tekniikan vastapainoksi? Kevätaurinko ja hiihtoladut ovat pitäneet minut aika tehokkaasti poissa tietokoneen ääreltä, mutta koetanpa taas palata ruotuun.

Once more: some wingspan collars, photographed on the ice in Helsinki

Ensin katsaus viimeisimpiin wingspan-kaulureihin, joita kuvattiin varsin talvisessa Helsingissä muutama viikko sitten.

Lanka on suurimmaksi osaksi kätköistä löytynyttä 70-80-lukujen lenkkimohairia, jota tyttären kanssa värjäiltiin. Kaulurina se on lämmintä. Hauska juttu, että "mannekiinin" myssy sattui olemaan kuin samaa sarjaa. Päättelin kaulurin monessa osassa, minkä vuoksi se aaltoilee epätasaisesti.

Do you remember these colours - wools is older than my daughter :), I guess.

Tämän retrommaksi kai ei voi tulla: aitoa ja alkuperäistä värimaailmaa 70-luvulta. Hassua, että joskus jokin odottaa näin kauan ennen kuin siihen kukaan keksii tarttua. Nyt odottelen kiinnostuneena, minä vuonna - tai millä vuosikymmenellä - kauluri sitten löytää varsinaisen käyttäjänsä. :).  Tavaroiden elinkaaret eivät ole aina niin yksioikoisia, kuten ei meidän ihmisten polutkaan.

 
Pääsiäislauantaina piti taas pitkästä aikaa vähän huovutella. Huivien tekeminen on hidasta, mutta kyllä aina palkitsevaa. Tämän setin on tarkoitus olla samaa sarjaa ja olen käyttänyt samoja hahtuviakin, mutta pohjaväritys poikkeaa radikaalisti. Onpahan ainakin tarjota lisävarustetta, jos sitä joku keksii kysyä.

Felting fascinates; as well the process as the results.

Nämä rannekkeet ovat reilun kokoisia, kun viime aikoina rannekkeita ovat innostuneet hankkimaan myös miehet.

Ja kun nyt lopulta toimeen tartuin, niin en malta sitten vielä lopettaa. Sain kuin sainkin kehykset pari vuotta sitten tekemääni etsaukseen ja akvatintaan "Parittomat".  Grafiikka on kiehtovaa, ja silläkin alalla riittäisi vielä uusia tekniikoita.

One graphic work (etching and aquatint) that I made some years ago: "The odd ones"

Aurinkoista aprillia - kevättä kohti mennään taas kerran!

Sydäntalven töitä

Yksi wingspan-kauluri on taas valmistunut; sarjassani langanloppujen iloista hyötykäyttöä.  Yksivärisen puseron tai mekon päällä kauluri näytti ja tuntui oikein hyvältä. Pienet kerännyssykät tuovat myös muistoja mieleen, työ on siinä mielessä kuin räsymaton tekoa.

  Tuokin kaulurin reunus - lankaa jäi viimeisen silmukan jälkeen 5 cm - ...  Tein siitä aikoinaan (muutaman purkamisen jälkeen) jakkupuvun; taisi olla pari kolme kertaa päälläni ja sitten lähti jonnekin keräyspussissa, ei aavistustakaan suunnasta. Mahtaako peräti vielä olla jossain käytössä?

Uusi sukellus lankakopan pohjaan ja projektille jatkoa. - No, taisin tekaista pari sytomyssyä tosin välissä, mutta ne jäivät kuvaamatta, kun ystävätär jo nappasi ne edelleen toimitettaviksi. Tämä wingspan on vuorostaan tekeillä ohuista villalangoista.

Myös tässä viimeisimmässä huovutuksessa hyödynsin pieniä villapussukoita ja hahtuvalangan pätkiä, joita kertyy. Minua kiehtovat aina kaikenlaiset jämät; koulussakin kolusin aina paperisilppulaatikoita ja sain parhaimmat luonnokseni ja piirustukseni syntymään epämääräisen muotoisille ja toisten pois heittämille - mutta ah niin inspiroiville - paperinpaloille.

Huivin nurjasta puolesta tuli koristeellinen ja myös siinä - ja varsinkin siinä -  näkyy sama mieltymys vanhan hyödyntämiseen, sillä tuo kiharainen lanka on kirppikseltä peräisin. Omissa silmissäni huivin koukerot muistuttavat karttaa vai onko se tuo isän vanha pahvinen matkalaukku, joka antaa mielikuvitukselle siivet.

Sinisten hetkien lumoissa

Blue like the moments just before sunset in our winter wonderland

Oi tämä ihana talvi! Yhtä lailla voin kyllä todeta, että oi nämä ihanat villat :).  Tässä viimeisimmät tuotokset, jotka sain vielä kokoon sinisten villojeni rippeistä: pitkä kapea huivi ja rannekkeet. Vaikka itselläni on omanlainen värimaailma eikä näin sininen, niin ihastelen silti aina värien sointuvuutta, olivatpa ne mitä tahansa. Miten paljon värit ihmiselle antavatkaan!

Tuon kiharaisen langan tarina ulottuu vuosikymmenten taakse - aikaan, jolloin kaikki (melkein) oli ruskean sävyistä. Sitä oli jäänyt hyvään talteen, josta sen nyt nappasin nykyaikaan ja värjäsin.

A wingspan scarf of scraps, soon finished

Kurssini pyörivät, ja omatkin käsityöt menevät vähän niiden ehdoilla. Tässä kahden viimeisen lauantain myötä syntynyt viritelmä; ajattelin tehdä vain vähän matkaa malliksi wingspan-huivia valmiiden mallikappaleideni lisäksi, mutta työ alkoi viedä mennessään ja kasvoi kerros kerrokselta. Langat ovat muuten suurelta osin jo olleet roskiin menossa, mutta onneksi eivät menneetkään. Kirjavaa on, mutta veikkaanpa, että lopputulos on kaikesta huolimatta aika hauska.

My dear creatures

Edelleen vain pukkaa näitä eläimiä. Harrastan postikorttien lähettelyä tuntemattomille ympäri maailmaa (postcrossing.com), ja tämä katras lähti Saksaan. Suomen vientiä maailmalle sekin!

Käsityöläisen kesäkiireitä

Juhannuksesta ja juhannusjunasta (!) on selvitty ja nyt onkin puurrettava sitä ahkerammin ensi lauantain myyntitapahtuman kimpussa. Olen vilkuillut sääkarttoja ja tämänpäiväinen vedentulo sai ajattelemaan ulkotoria ihan toiselta kantilta. Tuotteeni ovat onneksi melko vedenkestäviä, mutta entä asiakkaat... Eikä märkä villa tai sideharso kyllä ole erityisemmän houkuttelevaa. No, eipäs maalailla mitään vielä seinille, aina on lähdettävä joka tapauksessa sillä mielellä, että päivä on itsessään elämys.
Huoparannekkeet ovat tehneet niin hyvin kauppansa, että vain muutama pari oli jäljellä, joten ei muuta kuin uusia kehiin. Jokainen on taatusti aivan yksilöllisesti tehty; mietin aina värit, ompelulangat, laitanko nappeja ja minkälaisia. Pienilläkin jutuilla voi joko kruunata tai pilata koko työn.

Tässä jo melkein valmista. Aikaisemmassa postauksessani muutaman viikon takaa taitaa olla melko samanlainen kuva. Itselleni on kuitenkin kiva, että näistäkin jää ainakin kuvamuisto; ei ole edellisenkään kuvan rannekkeista enää paljon muuta jäljellä. Kunhan saan kaikki ommeltua, alkaa hinnoittelu ja hintalappujen kirjoittaminen ja kiinnitys. Monenlaista väkerrystä, mutta kivaa ja mielekästä.

Työkuvioni ovat tällä hetkellä siinä vaiheessa, että työkaverini pyysivät minua tekemään pussukoita ja hernepusseja :). Loikka putkista pussukoihin taitaa olla hm melkoinen... Mielenkiintoisimmat pussukkani ovat  nyöriä vailla enkä huomannut niitä edes vielä kuvata, mutta ilmaantuvat kyllä ennemmin tai myöhemmin. Kouluaikaisia kankaanpaloja on sopivasti näihin tarpeisiin, hyvä, että pääsevät jonnekin.
Mutta arvatkaapas mitä - nyt paistaa aurinko! Aurinko armas kuivaa satehen...
Tervetuloa lauantaina Wanhan Kallen kesätorille Kokkolaan!

Markkinamatka lähestyy

Viileä kesä inspiroi tekemään lisää huopatöitä. Tässä uusimmat rannekkeet, joita olen parhaillaan pakkaamassa markkinamatkalle.
Huiveja on tullut lisää melkoisesti, tässä muutama. Ruukkukin on muuten omaa käsialaa, muisto opinnoista Piippolassa lähes kymmenen vuoden takaa.

 

 Höpinät töpinäksi - hommaa on melkoisesti ennen kuin tavarat on pakattu!

Lämpimiä koruja - Bracelets from a winter wonderland

 Huovuttaminen otti ja lumosi ja mikäpä sen hauskempaa näillä (-30 astetta mittarissa) keleillä! Nyt olen saanut langan ja villan käteeni kuin kynän ja siveltimen ja töissä näkyy oma tyylini ja kädenjälkeni. On suorastaan vaikea pysyä erossa tästä koukutuksesta, kun mahdollisuudet ovat taas rajattomat.

Tässä talvinen koru kätkee itseensä monenlaisia
terveisiä. Melkenpä kuulen korvissani bää-bää, kun ajattelen lampaita, jotka ovat kasvattaneet villaansa ja aikanaan luovuttaneet sen keritsijälle tikkuineen päivineen. Kaukaisimmat viestit ovat varmaan silkkitoukilta, jotka ovat kehränneet meille hienonhienoa kuitua, joka jossain päin maailmaa on sitten kulkenut taitavien sormien läpi moneen kertaan. Eikä ketju tietenkään siihen lopu; tuskin osaan edes kuvitella, miten monta kiemuraa materiaali on ehtinyt tehdä ennen kuin se oli minun hyppysissäni.  Enkä tietenkään tiedä, mihin koruni minulta lähtevät - ensi alkuun viikon päästä koululla pidettäviin myyjäisiin...

Felting fascinates me really, it's like drawing and painting.

Wool and silk - what a wonderful combination.

Kuten kuvat kertovat, olen laittanut toisiin rannekkeisiin napit, toiset olen ommellut renkaiksi. Taas kerran olen ollut iloinen kauan sitten tekemästäni kirppariostoksesta eli noista napeista - en olisi parempia voinut löytää mistään. Kaiken lisäksi niitä on riittänyt aika moneen työhön jo ennen näitä rannekkeita.

Pipo päässä pakkasella

Tässä taas yksi kaksinkertainen pikkumyssy. Näitä on kiva tehdä, tulevat nopeasti valmiiksi eikä tarvitse tehdä toista samanlaista. Viime viikot olen huovuttanut ahkerasti ja testaillut erilaisia mahdollisuksia. Tämä pieni koriste ja ylimääräinen lämmike ei siis ollut ollenkaan suunnitelmassa, mutta kuinka ollakaan, sopi mainiosti tähän, vaikka - uskokaa pois - langat eivät ole ollenkaan samoja. Minun silmääni viehättää tuo, että toinen lanka kuultaa vähän neuleen läpi.

Myssyä voi hyvin pitää myös näinpäin.

Sarja jatkuu... Voin toki tehdä pipon jos toisenkin peräkanaa, kunhan ei tarvitse tehdä samanlaista :). Eli en ole sen paremmin sukan- kuin tumpunkutoja. Tässäkin on kaksinkertaiset korvaläpät, mutta ei sentään huovutuksia. Myssy varmaan kyllä huopuisi hyvinkin, jos sen laittaisi pesukoneeseen, mutta sitä koetta en ole viitsinyt tehdä.

Tässä vielä yksi kiva kokeilu.  Tein pienet kokeilupalat pesukoneeseen ja yllätys yllätys: sain niistä oikein mukavat ja lämpimät ranteenlämmittimet. Kun nyt olen yrittänyt tehdä näitä lisää, niin aina menee jokin pieleen. No, vielä en ole tietenkään antanut periksi, kokeilut jatkuvat...