Lämpimiä koruja - Bracelets from a winter wonderland

 Huovuttaminen otti ja lumosi ja mikäpä sen hauskempaa näillä (-30 astetta mittarissa) keleillä! Nyt olen saanut langan ja villan käteeni kuin kynän ja siveltimen ja töissä näkyy oma tyylini ja kädenjälkeni. On suorastaan vaikea pysyä erossa tästä koukutuksesta, kun mahdollisuudet ovat taas rajattomat.

Tässä talvinen koru kätkee itseensä monenlaisia
terveisiä. Melkenpä kuulen korvissani bää-bää, kun ajattelen lampaita, jotka ovat kasvattaneet villaansa ja aikanaan luovuttaneet sen keritsijälle tikkuineen päivineen. Kaukaisimmat viestit ovat varmaan silkkitoukilta, jotka ovat kehränneet meille hienonhienoa kuitua, joka jossain päin maailmaa on sitten kulkenut taitavien sormien läpi moneen kertaan. Eikä ketju tietenkään siihen lopu; tuskin osaan edes kuvitella, miten monta kiemuraa materiaali on ehtinyt tehdä ennen kuin se oli minun hyppysissäni.  Enkä tietenkään tiedä, mihin koruni minulta lähtevät - ensi alkuun viikon päästä koululla pidettäviin myyjäisiin...

Felting fascinates me really, it's like drawing and painting.

Wool and silk - what a wonderful combination.

Kuten kuvat kertovat, olen laittanut toisiin rannekkeisiin napit, toiset olen ommellut renkaiksi. Taas kerran olen ollut iloinen kauan sitten tekemästäni kirppariostoksesta eli noista napeista - en olisi parempia voinut löytää mistään. Kaiken lisäksi niitä on riittänyt aika moneen työhön jo ennen näitä rannekkeita.