Aika aikaa kutakin...

Viime päivinä ja - meilläpäin siis oikeastaan vasta nyt - on saanut nauttia kesän lämmöstä. Silti mustikkametsässä tänään saattoi jo selvästi havaita syksyn merkit. Illat hämärtyvät, päivät lyhenevät. Miten ihanaa, että saamme elää vuodenaikojen mukaan. Syksy on myös uusien alkujen ja innostuksen aikaa. Minä olen ottanut tämän syyskauden tavoitteeksi päästä eroon liiasta tavarasta! Ei mikään harvinainen ongelma nyky-Suomessa ja kaikissa länsimaissa.  Tavaroita läpikäydessä tulee mieleen myös elämän monet muut rönsyt, joita on pikkuhiljaa päässyt syntymään. Nekin ovat antaneet kovasti, mutta karsinta olisi paikallaan. Niinpä päätin hyvästellä tämän bloginpidon. Olen kiitollinen, että yksi ja toinen on käynyt kurkkaamassa töitäni ja joskus on tullut kommenttejakin. Kiitos niistä kaikista!

Käteni onneksi toimivat edelleen ja niillä syntyy jatkossakin - toivottavasti - aina jotain. Laitan tähän viimeiseen postaukseen nyt vielä uusimmat korvakoruni. Ja nehän ovat siis akvarellipaperista - noihin ylimmäisiin laitoin lisätekstuuria langasta.

With these latest earrings I would like to thank all visitors of my blog - and say goodbye.

Käsillätekemisen iloa meille kaikille! Blogini tietenkin pysyy luettavissa edelleen ja siinä olevat yhteystietoni ovat voimassa.  Töitäni voi myös jatkossakin bongata toreilla tai myyjäisissä.

Myrskyn mylviessä

My "evergreen" print

Voi tätä toukokuuta! Tuuli ulvoo nurkissa, vettä sataa, ulkotöihin ei ole asiaa, Mutta kyllähän käsityöläinen aina tekemistä keksii. Tällekin viikolle järjestyi yksi ihan kokonainen käsityöläispäivä. Keittiön juuri pestyyn ikkunaan piti saada uusi verhokappa ja niinpä tartuin taas lempileimasimeeni ja painoin kappakankaan. Väriä ei tietenkään koskaan osaa sekoittaa sopivaa määrää, joten sitten vain penkomaan kangasvarastoja ja voilà - tässä siis samaa kuosia eri sävyissä.

A new kitchen curtain

Ikkuna sai kappansa ja tekijä hyvän mielen. Muut kankaat ovat sitten odottamassa seuraavaa kassin- tai pussukantekopuuskaa, milloin sitten yllättääkään.

New felt bracelets with a knitted part

Viileät säät ovat ilmeisesti myös innostaneet huovuttamaan. Jousto-osan neulominen on mukavaa - siihen ei paljon tuhraudu aikaa eikä lankaakaan. Odotan nyt jännittyneenä, miten näihin kesän myyntitapahtumissa suhtaudutaan. Itse arvelen, ettei niin isoa nyrkkiä tulekaan, etteikö sopivaa ranneketta löytyisi (saatan kyllä olla väärässä...).

Työpaikalle pyydettiin korviksia ja tämän myrskypäivän tuotoksena niitä olen tehnyt. Värimaailmaksi toivottiin mustavalkoista, joten täydensin siis niiden valikoimaa.

Paper earrings made today

Kertauksen vuoksi; materiaali on akvarellipaperia ja kuviot tein tusseilla ja musteella.

Can you tell the story??

Nämä edustavat tarinatyyliä - tarina jää käyttäjän tai katsojan keksittäväksi tosin :).

Black & white - or white & black - as you please

Musta ja valkoinen ovat tosi vaikuttava yhdistelmä ja sillä voi leikitellä vaikka miten paljon. Itselleni koen sen liian voimakkaaksi, mutta toisillehan näitä on kiva tehdä. Korvisten teossa mustavalkoisuus on tosin kaikkein vaikein teknisesti. Toisin sanoen, voipi käydä kuten näissä viimeisissä - alkuaan mustavalkoisissa...

This pair wanted more colour :) Red banana paper on backside

Näitä on maalailtu ja pesty muutamaan kertaan ja lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, varsinkin kun taustaksi löytyi punaista banaanipaperia. Ja Kirsikodin vahakangas on myös ihan passeli kuvausalusta - taas kerran.
Huomaanpa tässä, että pieni torikauppiasminäni on herännyt talviuniltaan ja odottaa jo innokkaasti uusia seikkailuja :). Kunhan vain ilmat lämpenesivät!

Käsityöläisen päivää

Pidin pitkästä aikaa ompelupäivän ja siinäpä syntyivät nämä vetoketjupussukat. Kaikki kankaat on itse kuvioituja, kuinkas muuten, niin päällipuolet kuin vuoritkin.Töihin meneviin pussukoihin toivottiin vetoketjuun jotain järeämpää vetovempainta, joten tekaisin niihin sävyihin sopivat vanulla täytetyt pikkutyynyt.

Myös korviksia olen tehnyt muutaman parin. Niitä on kiva väkertää, kun saa itse luoda sekä muodon että kuviot ja värit.  Jostakin niihin aina ideat putkahtavat, koskaan ei tule samanlaista paria. Näihin pisaroihin jätin valkoista kevennykseksi. Taustan ihastuttava silkkihuivi on viime viikonlopun kirppislöytö.

Sinivihreät kolmiot edustavat omaa värimaailmaani parhaimmillaan, mutta myyntiin nekin ovat menossa. Ensi kuussahan alkavat jo kesätapahtumat.

Näissä puolestaan olen mennyt ns. oman mukavuusalueeni ulkopuolelle värivalinnoissa. Saapa nähdä, löytyykö niille ottajaa - ja missä ja milloin.

Tekemisissä on taas runsauden pulaa. Yksi on varma: nautin kaikesta, mitä omin käsin saan aikaan.

Langanloput käyttöön

Wingspan collar - once again

Tuttava sattui kysymään, olenko tehnyt vielä wingsspan-kaulureita, ja eihän siinä muu auttanut kuin ottaa puikot ja lankakerät esiin ja panna toimeksi. Mitään suunnitelmaa värien kanssa ei ollut, vaan kaivoin uutta kerää kehiin, kun entinen loppui. Jossain vaiheessa työ näytti aika kaoottiseltakin, mutta lopputulos ei sentään ole hassumpi, kun lähtökohtana on saada langanloput hyötykäyttöön. Kaulusröyhelö olisi voinut olla reilumpi, sillä viimeistä lankaa löytyi yllättäen useampikin pikkukerä, mutta en jaksanut/viitsinyt ruveta enää purkamaan, kun viimeisellä kerroksella silmukoita oli melkoinen määrä. Suurin osa langoista on Pirkanmaan Kotityön täysvillaista ohutta lankaa ja kai peräisin artesaaniopintojeni työssäoppimisjaksolta.

Eilenillalla innostuin tekemään yhdet korvikset. Tavallisesti teen muutaman parin sarjan, kun siihen puuhaan ryhdyn. Nämä täydentävät kivasti mustavalkoisteni valikoimaa.

Paper ear rings from yesterday

Tämä käsityöläinen on ollut vähän talvihorroksessa joulumyyjäisten jälkeen, mutta onneksi tuttavapiiri ei ole unohtanut tuotteitani. Kyllä niitä pikkuhiljaa syntyy, katse kohti uutta kesää ja uusia markkinoita.

Loppukevennyksenä kuva hiukan asian vierestä...

Love your translator!

Kädentaitoihin liittyvät myös monet suomentamistani kirjoista. Nyt on menossa kansainvälinen kampanja Love your translator, jonka myötä haluamme tehdä kääntäjän työtä näkyvämmäksi. Olisi voinut kyllä tuo tarrakin kuvassa näkyä paremmin!

Korvikset, kevään enteitä

A new pair of paper earrings

Yksi kevään merkki taitaa olla sekin, että korviksiani aletaan kysellä. Mikäpä sen hauskempaa; niinpä panin heti toimeksi ja tekaisin muutaman parin. 'Tekaista' antaa kyllä vähän väärän kuvan, sen verran monta ja tarkkaa työvaihetta korvakorujen tekemiseen kuuluu. Mutta voi miten kivaa onkaan kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä!

Sunny days are here again...

Näyttääpä vähän siltä kuin nämä korut kasvaisivat tuosta päiväkirjani kannesta :). Ja varjot ovat kuin koppakuoriaisia.

Banana paper suits well to back

Nyt pääsin kokeilemaan myös uutta banaanipaperiani, jota löytyi kuin löytyikin lopulta - ei googlesta vaan Kannuksesta! Oli muuten hyvä muistutus, että edelleen on elämää, asioita ja jopa tuotteita ihan netin ulottumattomissa.
Jatkoa seuraa, kunhan ehditään...

Joulumyyjäiset mielessä

Earrings of aquarel paper for Christmas market

Olen vaihteeksi oikein innostunut korvakorujen tekemisestä. Sekin on laji, jossa parhaisiin tuloksiin pääsee ns. heittäytymällä, vaikka itse tekeminen vaatii myös tarkkuutta. Aluksi ideoita ei tunnu olevan, mutta muutaman parin jälkeen ollaankin jo ihan flow-vaiheessa. Siinä sitten syntyy myös uusia väriyhdistelmiä, kuten tämäkin alkuaan mustavalkoiseksi tarkoittamani pari.

Pysyn näissä abstrakteissa aiheissa, joissa pääasia on värien ja tietysti myös muotojen käyttö. Erityisesti nautin siitä, että värikerroksia tulee paljon kuten näissä yllä olevissa.

Mustavalkoisia pitäisi olla tarjolla runsaasti, mutta ne ovat kaikkein hankalimpia tehdä. Tässä nyt kuitenkin taas muutama pari.

Any hidden story....

Ihan kuin näissä olisi joku tarinakin - tietäisi vain, mikä... Mustavalkoisten lakkaaminen tuottaa tuskaa, sillä jostain syystä musta tahtoo levitä väkisin. Ihmettelen myös, miksi se leviää vain ja ainoastaan korun etupuolella, kääntöpuolesta tulee kyllä ihan siisti.

New form, new inks

Viimeisiin kokeilin ihan uutta muotoa ja myös uusia musteita, ja tulos on mielestäni vähän kuin satukirjasta. Houkuttelee jatkamaan samalla linjalla. Tämä onkin juuri se piste, jossa luovuus jo kukoistaa.

Tulevana viikonloppuna olen sekä lauantaina että sunnuntaina Kankurin joulumyyjäisissä Kokkolassa. Siitäpä se taas alkaa! Sitä ennen on vielä tarkoitus ahkeroida.

Väreistä voimaa

Valkoiset batistihuivit saivat reaktiiviväreillä uudet, syvät sävyt. Päätin jättää ne ilman painokuvioita, koska värit ovat itsessään niin herkulliset. En myöskään silittänyt näitä, koska pieni ryppyisyys sopi niihin hyvin. Tulevat käyttäjät voivat itse valita, miten sileinä huivin haluavat pitää.

Värjäys on aina jännittävää ja yllätyksellistä. Tässä erässä kaikkien aineiden ja osatekijöiden suhteet osuivat kohdalleen ja väreistä tuli juuri niin voimakkaita kuin oli tarkoituskin.

 Osan huiveista silitin aivan sileiksi. Siinä ne nyt odottavat joulumyyjäisiä.

Huomaan, että päivien lyhetessä myös aikaansaannokset vähenevät. Korvakoruihinkin tulee näköjään syksyistä melankoliaa.  Toisaalta on kiva huomata, että aina jostain löytyy uusi kuva-aihe ja uudet värisävyt.

Nyt on sitten vain suostuttava tähän kaamokseen ja elettävä sen ehdoilla - annettava kai itselleen anteeksi sekin, että ajatus ei lennä eikä tekstiä synny...

Kesäisiä korviksia

Paper ear rings, still popular at the market

Kesä on suosinut paremmin sisätöitä - jos nyt asian näin positiivisesti haluaa ilmaista. Niinpä päätin tuossa juhannuksen aikaan tehdä pitkästä aikaa vähän akvarellikorviksia ennen kuin taito ruostuu. Vielä onnistuivat! Näissä kaikissa on taas useita värikerroksia. Tekemisessä onkin se juuri niin mielenkiintoista, että milloin koru on silmissäni valmis; kuviointiahan pystyy jatkamaan miten kauan tahansa. Yritin tehdä taas vähän erilaisia ja ainakin itselleni nämä uusimmat erottuvat joukosta.

Many Finns like the blue colour.

On vaikea sanoa, minkä värisiä korviksia menisi eniten. Sen sijaan tiedän kyllä, mitä menee vähiten: punaisia. Punaisten huonompi menekki on vähän mysteeri, sillä huiveista taas punaisia menee eniten. Ehkä ostajien ikäjakaumalla on vähän tekemistä asian kanssa. Kaikkea pitää joka tapauksessa olla tarjolla ja on kiva seurata, miten ihmiset korunsa - tai huivinsa tai paitansa - valitsevat.

Black & white - always in fashion

Mustavalkoisilla on aina kannattajansa. Ja valikoimistani löytyy sekä mustavalkoista että valkomustaa (onko tämmöistä sanaa olemassakaan???). Muste on kivaa ja tehokasta, sillä musta on oikeasti mustaa. Voi niitä pitkiä vuosikymmeniä ilman mustetta sieltä kansakoulun ekaluokalta viime kesään - silloinhan minä tämän ihmeaineen uudelleen löysin:). Ja mustevarastossani on kyllä värejä jo aika lailla.

Paperikorvikset ovat kevyitä, mutta onneksi eivät sentään lentäneet taivaan tuuliin, kun niitä tänä iltana torilla myin.

Sukkakouluni seuraava luokka

Näitä sukkia esittelin jo viime viestissäni, mutta kuinka ollakaan, suunnitelmat muuttuivat. Saksalaisissa sukissa näkyy olevan usein päkiän kohdalla joustetta, joten kokeilin sitä minäkin. En tiedä, onko sillä jokin merkitys, mutta hauskempi tehdä, kun tuolla kärjessäkin on vielä jotain vaihtelua. Kärkikavennus on  spiraalimainen.

Omaan jalkaani sukka on vähän liian reilu - tai siis oli - ja siksi tuo joustekaan ei oikein pääse oikeuksiinsa. 
Sukat lähtivät maailmalle saman tien. Lupasin tänä vuonna tuottaa iloisia yllätyksiä ja tämä on yksi niistä. Vastaanottaja ilahtui ilmeisesti, mutta sanoi, ettei sukkia raski panna jalkaan. No voi! Sekin vielä!

Tässäpä langan suunnittelija - taisi tuoda lisäarvoa :)

Ja sitten se seuraava ponnistus! Olen niin mieltynyt lyhennettyihin kerroksiin, että on jokin pakkomielle saada niitä myös sukkiin. Tilasin saksalaisen ohjelehtisen jo vuosi pari sitten ja olen yrittänyt jo aikaisemminkin saada sukat aikaan. Tätä aloitusta on ehditty purkaa ja vaihtaa malliakin. Melkein jyvällä kyllä olen! Sukkiin kudotaan siis sekä lyhennettyjä että pidennyttyjä kerroksia. Katsotaan nyt, miten tässä käy. Kunhan nyt saisin varret ohjeen mukaan, niin tekisin ihan tavallisesti muun osan.
Hartiat kyllä muistuttavat heti aamuisin, että sukkia on tullut taas väkerrettyä. Hiihtämään! Ja johan noita sukkia nyt oikeastaan on, mutta mitenkäs lopetat...

Sokerina pohjalla tänään tekemäni korvikset. Miten värit hehkuvatkaan mustan rinnalla!

Viidellä puikolla ja tussilla - enimmäkseen

Tämän vuoden käsityöt ovat toistaiseksi syntyneet viidellä puikolla. Tekee hyvää välillä olla rönsyilemättä liikaa ja kun tämä sukkien aika nyt vihdoin koitti, niin olen ottanut ajasta vaarin niin sanoakseni. Tässä viimeisin valmis pari, jotka ovat jo täydessä käytössä. Varret ulottuvat polviin asti.

Aukkokantapää ei ollut ollenkaan hankala tehdä, kuten kuvittelin. Eri asia sitten on, onko sen tekemisessä järkeä. Ainakin sen olisi näissäkin sukissa voinut tehdä vaikka yksivärisestä langasta, että se erottuisi paremmin. Sukkia tehdessä olen miettinyt, että aika nerokkaita ovat olleet sukanteon pioneerit, keitä sitten lienevätkään. Mikähän kantapää mahtaa olla vanhin vai onko eri puolilla maailmaa keksitty vähän erilaisia viritelmiä? Mene tiedä.

Tässä varsinaisten käsitöiden ja varsinaisen kuvataiteen välimaastossa on sentään pitänyt viettää pari iltaa korviksienkin parissa.

Niiden tekeminen kiehtoo edelleen. Minulle tekee hyvää keskittyä kerrallaan muutamaan neliösenttiin ja koen niin suurta iloa noista erilaisista viiruista ja vivahteista, joita käsien ja pään yhteistyössä syntyy. On myös kiva kokeilla taas jotain vähän uutta tekniikkaa tässäkin asiassa. Siitäpä esimerkki alla.

Nämä ovat ensimmäiset ja ainoat tussilla ja akvarellivärikynillä syntyneet kappaleet. Otin ne omaan käyttööni ja kokemuksesta voin sanoa, että ah miten mainiosti ne sopivatkaan kuvataidetuokion vetämiseen. 
Kuvataidetuokiot muistuttavatkin aina siitä, että pitäisi enemmän malttaa piirtää ja maalata itsekin. Niinpä olen raivannut aikaa sillekin kädentyölle viime päivinä.

Nämä mekot ovat myös eräänlaista keskittymisharjoitusta. Olen töissä käyttänyt mandala-kuvioita erilaisissa harjoituksissa ja näissä on vähän samaa, vaikka en niitä värittänyt. Luulenpa, että näitä syntyy vielä lisää.

Puikkoihin palatakseni, nyt on menossa tämmöinen pari. Lanka Regiaa ja ohuet puikot edelleen eli 2,5.

Opetteluvuorossa ryppyvarsi, ristiin vahvistettu kantapää ja spiraalikärki - johan siinä on tarpeeksi uusia asioita yksiin sukkiin! Kantapää tuntuu hyvältä, vielä tavallista vahvistettua kantapäätä tukevammalta.

Tässäpä tämänkertaiset tekeleet, nyt jatkamaan toisen sukan vartta.

Silkin hohtoa, paperin keveyttä

My silk scarves waiting for Christmas market

 

Viime viikon elämä oli kuin silkkiä vaan - joka päivä syntyi uusi huivi. Sain niin hyvän idean kuvioinnista, että guttatuubia ei tarvinnut turhaan pyöritellä. Jokainen huivi on silti ihan oma yksilönsä, vapaalla kädellä piirretty. Pari huivia on aina maalattu suunnilleen samoin värein. Paketoin silkit saman tien myyntipakkauksiin odottamaan muutaman viikon päästä olevia ensimmäisiä joulumyyjäisiä.

Viimeisin huiveista on muita isompi, 74 x 74, ja siinä vaihtuivat myös kuviot.Nautin täysillä irrottelusta ja annoin mennä. Tuntuukin, että nyt vasta oikein olisin vauhdissa :).  Sattui vielä niin hauskasti, että maalatessani kuuntelin yle ykkösen musiikkiohjelmaa, jossa joku kuoro lauloi niin antaumuksellisesti aivan keksittyä kieltä. Samaa on tässä huivissa: paljon pieniä muka tärkeitäkin yksityiskohtia asioista, jotka eivät oikeasti esitä mitään.

I enjoy drawing much tiny details - the figures are nonsense, though...

 

Kaiken väri-iloittelun vastapainoksi olen tehnyt myös graafista mustavalkoista. Voisi ehkä kuvitella, että mustavalkoiset työt olisivat yksinkertaisia toteuttaa, mutta asia on aivan päinvastoin.  Mustavalkoisen työn pitäisi onnistua kertaheitolla ja siis myös idean pitäisi toimia. Onneksi tosin kaikista vähemmän onnistuneista mustavalkoisista saa helpolla värillisiä.

Some of my latest paper earrings, black and white, always in fashion

Keskeneräisten töideni määrä taitaa olla vakio ellei peräti lisääntymään päin...  En vieläkään näköjään pääse esittelemaan neuleita tai virkkausta, niissä kun on yhtä ja toista fiksattavaa. Jospa vaikka tämän vuoden loppuun mennessä saisi kaikki meneillään olevat projektit valmiiksi!