sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Pieniä töitä, pieniä tarinoita

A fish again, with a zipper

I hope, kids will enjoy when practising the zippers.
Vetoketjukaloja on syntynyt pari lisää. Niiden ompeleminen oli paitsi hauskaa myös hyödyllistä minunlaiselleni ompelijalle, jolla vetoketjun ompelemisesta ei ole hirveästi kokemusta karttunut. Kävipä vielä niin hassusti, että kun olin lähes kaikki vetoketjut ommellut, huomasin, että kappas, koneessahan olisi tietysti ollut myös vetoketjujalka - no, ainakin näiden ompeleminen kävi ongelmitta tavallisellakin jalalla.

One way to use small rests of yarn
Viime viikkoina on ollut useampi junamatka ja ainahan langat ja puikot tai virkkuukoukku kulkevat mukana.
Olen myös edelleen yrittänyt päästä eroon erilaisista pienistä lankakeristä, joita vuosien mittaan on kertynyt. Tämän kerän alkuperää en muista eikä siinä ollut edes vyötettä tallella, mutta lanka vaikuttaa silkin ja villan sekoitteelta, joten se sopi mainiosti rannekkeisiin ja myös riitti juuri tasan näihin. Tunturineule, isot puikot ja kirpparilta löydetyt napit - ja taas yksi epämääräinen kerä pois nurkista. Itselleni rannekkeet tuskin jäävät, joten odotan niiden jatkotarinaa. Tarinat saattavat olla yllättäviä! Mainitsin joitakin viikkoja sitten, että lähetin ylimääräneuleitani Bhutanin kuningaskuntaan  - ja kukapa olisi arvannut, mitä sitten tapahtui :).  Yksi kaksinkertaisesta neuleesta valmistamani myssy kuulemma lämmittää nyt siellä jossain vuoristossa kuninkaan entisen kokin päätä - tämän lähemmäksi kuninkaallisia piirejä tuskin eläissäni pääsen :).
Nice to crochet after a while...
Junassa alkoi myös tämän myssyn tarina, ja myssy on tarkoitettu omaan päähän, jopa kertaalleen testattu. Muistelen hämärästi, että langat (aivan ihania!) ovat peräisin viime kesän lomamatkalta, jolla satuin tuntemattomassa kaupungissa lankaliikkeeseen, jossa sai sulloa vitosella lankoja pussin täyteen.
En halunnut myssyyn mitään varsinaisia korvaläppiä, mutta vähän kaarevuutta kuitenkin, joten tein kummallekin puolelle pari edestakaiskerrosta. Ruusukkeen solmin kolmen silmukan putkineuleesta. Se olisi  saanut olla tuota grafiitinharmaata, mutta käytin koko langan yläosaan.
Enkä ole sukistakaan vielä kokonaan eroon päässyt... Koetan sentään sinnikkäästi sinnitellä sukkalankahyllyjen ohi kaupoissa ja toistaiseksi käyttää nämä omat jämälankani.
Another way to use rests...
Sukissa ovat viime aikoina kiehtoneet pystyraidat ja tässäpä yksi sovellus niistä. Tosin nyt kuvaa katsoessa raidat hahmottuvat ehkä enemmänkin poikkiraitoina. Hiirenhammasreunus oli vielä kokeilematta, joten aloitin nämä sukat sillä. Kuten kuvasta näkyy, sain langat (mistä lie kotoisin...) aika tarkkaan käytettyä.
The legs may be too long for a baby :)
Nämä näyttävät paremminkin sukkien pienoismallilta kuin sukilta - terä on lähinnä vauvan jalkaan sopiva, mutta vartta on senkin edestä. Varsi on tasona neulottu ja joustaa siis kovasti. Kantapää ja terän päällipuoli ovat joustetta.

Tänään oli sitten aika kaivaa esiin viime syksynä kesken jäänyt virkattu jakku. Onneksi mallivirkkaus tuntuu vielä jotenkin olevan hyppysissä. Jakku oli vähän liian niukka sekä sieltä että täältä ja pelkäänpä pahoin, että joudun turvautumaan saumanvarojen leventämiseen eli jonkinlaisiin kiiloihin. Periksi en aio kyllä antaa!

Kauniiksi lopuksi vielä tämä yksi pieni vetoketjusarjan työ. Nuken ja pussin epäsuhta johtuu siitä, että nukke (tyttären design) oli niin pieni, ettei sen mittaisia vetoketjuja ollut - kasvunvaraa...
Sleep well:)

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Värjääminen jatkuu

I found a white scarf at a flea market, ravelled, washed, dyed and knitted a pair of knee socks.
Viikko sitten poikkesin kiireissäni kirpparille ja kuinka ollakaan bongasin luonnonvalkoisen tuubihuivin, joka lähti 20 centillä mukaani. Huivi oli pitkä ja painava ja syy painoon selvisikin sitten kun aloin sitä purkaa: se oli kokonaan kaksinkertaisesta langasta neulottu. Minäkös siitä riemastuin :).  Lankaa oli kokonaista 300 g, seitsemää veljestä sormituntumalla. Purin, pesin, värjäsin ja kuten heti arvelinkin, lanka riitti sopivasti polvisukkiin ja vieläpä tuubihuiviin.
Nyt minulla on semmoinen olo, että nämä alkuvuoden sukkaopintoni alkavat tuottaa tulosta ja sukkiin jo tulee omaakin ilmettä. Tein sivuun valepalmikon, joten tuli senkin tekeminen taas kerrattua.
Olen näistä sukista nyt sen verran täpinöissäni, että pitää panna toinenkin kuva. Ne istuvat todella kuin sukka jalkaan, vaikka tuskin itselleni jäävätkään. Värin vaihtumista oli jännä seurata, sitähän ei värjätessä pysty määrittelemään kovin kummoisesti. Teräosan kirjavuus on minusta hyvä, värin ei tarvitse ollakaan konemaisen yhtenäinen.
Wool was enough even for this new scarf.
Huivin tein taas tunturineuletta ja isoilla (5,5?) puikoilla. Tein nuo kaksi varsinaista väriä eli oranssin ja lilan ja kolmanteen kippoon sekoitin ne keskenään. Oranssia riitti siis vain sukkiin, joissa puolestaan ei ole tuota värien sekoitusta.
Kierrätys kannattaa. Ei kai tässä edes rahansäästö ole se varsinainen asian ydin, vaan se kiva tunne, että heh, keksinpäs. Piti tätä iloa oikein jakaa, joten poikkesin tänään samaisella kirpparilla esittelemässä tämän viikon kuluessa tapahtuneen muodonmuutoksen. Ja kirpparinpitäjä vielä kiitteli, että joku tulee oikeasti näyttämään aikaansaannoksiaan :).
Mennäänpä nyt takaperoisesti, kun lankojen keriminen - jota siis riitti! - oli myös niin nautinnollista. Keriessä tuli mieleen, miten lapsena katselin, kun äiti teki kerään aina kolon peukalolle. 
It's nice to wind wool balls.
Ompelukone on myös vähän surissut. Työpaikalle kaivattiin tällä kertaa jotain hauskaa, jonka avulla lapset voisivat harjoitella alhaalta aukeavan vetoketjun käyttöä. Hainpa siis kaupasta nipun vetoketjuja ja haastoin itseni. Onneksi aivot raksuttivat jo ensimmäisen idean ja toinenkin jo odottaa toteuttamista.
This funny fish will help children to use a zipper - I hope...  
Kevät tekee tuloaan ja mielessä siintää jo kesän toritapahtumat. Niinpä äsken värjäsin pitkästä aikaa taas lypsyhuiveja; ehkäpä niitä sitten seuraavassa postauksessa.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Pikahuivi itse värjätyistä langoista

Dyeing wool
Lankoja järjestellesssä sattui käteen kolme vitivalkoista kerää Drops Nepalia (65 % villaa, 35 % alpakkaa), jotka olin joskus ostanut värjäämistä varten. Nyt tuntui olevan oikea hetki toteuttaa sekin aikomus. Niinpä tein ensin sormivirkkausta yhtaikaa kaikista kolmesta kerästä, sitten toiseen ja vielä kolmanteenkin kertaan. Näin sain kolme samalla lailla värjättyä kerää.  Jonkin verran teetti töitä kyllä lettien purkaminen seuraavana aamuna, mutta mukavaa puuhasteluahan sekin on. Väri tarttui lankaan aivan mainiosti, ja itse värjäys käy myös yllättävän nopeasti mikrokiinnityksellä. Lankoja katseltuani päätin tehdä niistä huivin ja kaivoin vanhan tunturineuleohjeen taas kerran esiin.
A quickly finished scarf, warm and simple
Tein kolme värisävyä kolmeen muovirasiaan, joissa uitin palmikkoa. Kuten kuvasta näkyy, sinivihreät sävyt vaihtuvat pehmeästi, mutta musteensiniseen tuli todella jyrkkä rajaus. Eipä se käytössä haittaa. Olen  kuitenkin tulokseen ihan tyytyväinen, koska värjäyksistä tulee helposti sekavan kirjavia - tässä nyt on ainakin toistuvat väriraidat.Yhdistin huivin päät puikoilla. Mittaa tuli juuri sen verran, että huivin voi kietaista kaksinkerroin kaulaansa.
Just the right length
Olipa kiva neuloa vaihteeksi paksuilla vitosen puikoilla, valmista syntyi nopeasti. Tunturineule on helppoa ja näyttävää.
Vertical stripes
Vielä vähän sukkauutisia... Mietin, miten saisin varteen pystyraitoja ja sitten keksin kutoa varret tasona. Tässä tulos. En ole päässyt näitä kenelläkään testaamaan, mutta aika hauskan näköiset ne ovat joka tapauksessa. Muutama sukkapari, aika monta kauluria, pari nuttua ja myssyä on nyt parhaillaan matkalla Bhutanin vuoristoon. Tuntui oikein hyvältä lähettää ne matkaan, enemmän niistä varmaan maailmalla on iloa kuin minun komeroissani. Ja nyt on hyvä syy jatkaa sukkienkin kutomista, into kun ei ole vielä laantunut.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Kasseja ensihätiin (ja vähän sukkiakin...)

One of the new bags to my colleagues, with my print
Enpä artesaaniopintojeni aikana osannut aavistaa, miten paljon saan vielä tehdä kasseja ja pussukoita - ihan työkseni. Ne olivat lempparijuttuja jo silloin. Kassin tai pussukan ompeleminen on suhteellisen yksinkertaista, vaikka kyllähän siihenkin monta vaihetta mahtuu. Varsinainen ilonaihe on tietenkin kankaan kuviointi ennen ompelua.  Tämä kassisarja syntyi tässä muutamana päivänä, kun yksi työkavereistani mainitsi, että kasseista on uupeloa varsinkin joinakin viikonpäivinä. Kassien pitää olla reilun kokoisia ja keveitä, sillä enimmäkseen niihin pakataan lautapelejä.
another one of the set...

Löysin palakaupasta kivan tukevan kankaan, jonka pinta on vähän kiiltävää eikä toivottavasti kerää niin helposti likaa. Siitä tuli sopivasti viisi kassia, joista ensimmäinen on jo ns. testiajossa.

Sukanteko on jatkunut edelleen, nyt jopa vähän tavoitteellisemmin. Satuin kuulemaan, että yksi tuttavani on lähdössä Bhutaniin ja aikoo viedä sukkia tuliaisiksi. Niinpä hain kiireesti kaupasta iloisenväristä seitsemää veljestä ja aloin tuliaissukkien neulomisen. Varmaan laitan lisäksi noita tähän asti tekemiäni, mutta ne ovat vähän turhan ohuita, ainakin vuoristossa.
Sock greetings to Bhutan
Kun edelleen on vähän hakusalla se minun "oma sukkani", niin kyllähän näissäkin vähän parannettavaa olisi. Koetin nyt tehdä jalkaterän vähän kapeammaksi eli vähentää vielä yhdet ylimääräiset silmukat kantapään jälkeen. Ja kun sitten tein näihin kapean nauhakavennuksen, joka oli vielä testaamatta, niin eivätpä tulleet nuo kavennusrivit kohdakkain. Toivottavasti ei hirveästi haittaa Bhutanissa!

Nämäkin on tullut tehtyä viime päivinä. Pitsineule pääsee parhaiten oikeuksiinsa valkoisessa. Sädekantapää on ollut kiva opetella ja luulen, että teen sitä jatkossakin silloin tällöin. Ruskeat eivät ole kaunottaret, mutta jospa ne vaikka jonkun pikkupojan jalkoja lämmittäisivät.
  
One way to make the sock heel 
Nyt taas ahkeroimaan - onneksi paksusta langasta neulominen on huomattavasti nopeampaa.