Värjääminen jatkuu

I found a white scarf at a flea market, ravelled, washed, dyed and knitted a pair of knee socks.

Viikko sitten poikkesin kiireissäni kirpparille ja kuinka ollakaan bongasin luonnonvalkoisen tuubihuivin, joka lähti 20 centillä mukaani. Huivi oli pitkä ja painava ja syy painoon selvisikin sitten kun aloin sitä purkaa: se oli kokonaan kaksinkertaisesta langasta neulottu. Minäkös siitä riemastuin :).  Lankaa oli kokonaista 300 g, seitsemää veljestä sormituntumalla. Purin, pesin, värjäsin ja kuten heti arvelinkin, lanka riitti sopivasti polvisukkiin ja vieläpä tuubihuiviin.
Nyt minulla on semmoinen olo, että nämä alkuvuoden sukkaopintoni alkavat tuottaa tulosta ja sukkiin jo tulee omaakin ilmettä. Tein sivuun valepalmikon, joten tuli senkin tekeminen taas kerrattua.

Olen näistä sukista nyt sen verran täpinöissäni, että pitää panna toinenkin kuva. Ne istuvat todella kuin sukka jalkaan, vaikka tuskin itselleni jäävätkään. Värin vaihtumista oli jännä seurata, sitähän ei värjätessä pysty määrittelemään kovin kummoisesti. Teräosan kirjavuus on minusta hyvä, värin ei tarvitse ollakaan konemaisen yhtenäinen.

Wool was enough even for this new scarf.

Huivin tein taas tunturineuletta ja isoilla (5,5?) puikoilla. Tein nuo kaksi varsinaista väriä eli oranssin ja lilan ja kolmanteen kippoon sekoitin ne keskenään. Oranssia riitti siis vain sukkiin, joissa puolestaan ei ole tuota värien sekoitusta.
Kierrätys kannattaa. Ei kai tässä edes rahansäästö ole se varsinainen asian ydin, vaan se kiva tunne, että heh, keksinpäs. Piti tätä iloa oikein jakaa, joten poikkesin tänään samaisella kirpparilla esittelemässä tämän viikon kuluessa tapahtuneen muodonmuutoksen. Ja kirpparinpitäjä vielä kiitteli, että joku tulee oikeasti näyttämään aikaansaannoksiaan :).
Mennäänpä nyt takaperoisesti, kun lankojen keriminen - jota siis riitti! - oli myös niin nautinnollista. Keriessä tuli mieleen, miten lapsena katselin, kun äiti teki kerään aina kolon peukalolle. 

It's nice to wind wool balls.

Ompelukone on myös vähän surissut. Työpaikalle kaivattiin tällä kertaa jotain hauskaa, jonka avulla lapset voisivat harjoitella alhaalta aukeavan vetoketjun käyttöä. Hainpa siis kaupasta nipun vetoketjuja ja haastoin itseni. Onneksi aivot raksuttivat jo ensimmäisen idean ja toinenkin jo odottaa toteuttamista.

This funny fish will help children to use a zipper - I hope...

 

 

Kevät tekee tuloaan ja mielessä siintää jo kesän toritapahtumat. Niinpä äsken värjäsin pitkästä aikaa taas lypsyhuiveja; ehkäpä niitä sitten seuraavassa postauksessa.