Pussukan- ja kuvantekijän puuhia

A purse for a country style birthday party

Ystävä sai kutsun kantrityyliseen merkkipäiväjuhlaan naapurimaahan ja löysikin kivat tamineet. Yksi vain puuttui: pussukka. No, hätä ei ole tämän näköinen ja hädässähän se ystävä tutaan. Onneksi (meitä?) pussukantekijöitäkin tarvitaan! Juhla-asuun kuuluu pitkä huivi kuvan ruutukankaasta, joten ei kun ostamaan huivi nro 2 ja siitähän se puuttuva osanen sitten syntyi. Punainen kangas eli vuori on vanhan pellavatunikani selkää. Se on valmiiksi purettuna odottanutkin jo pääsyä uusiokäyttöön. Tilaaja halusi palmikoidun hihnan, johon sitten upposikin suurin osa huivia.

Käsillä olen tehnyt muutakin viime aikoina. Limingan taidekoulun kesäkurssilla syntyi elämäni ensimmäinen - toivottavasti ei viimeinen - kuvakirja. Se on nimensä mukaisesti KUVAkirja, ei siis nimen ja tittelilehden lisäksi sisällä tekstiä lainkaan. Tässä muutamia kuvia näytteeksi:

Last week I made my very first picture book.

I cut the dresses of an old knitting magazine.

No words...

Päähenkilön puvusto on peräisin Novita neuleet 1/99 -lehdestä, joka sattumoisin oli mukana. Tai ehkä ei niin sattumoisin - minä uskon vahvasti kaiken tarkoitukseen...

Kesäpäivänseisaus

Tänne asti on kesä edennyt, ja on aika taas päivittää viimeaikaisia tekemisiä. Olipa työtehtävä mikä tahansa, aina tuntuu hyvältä saada jotain päätökseen ennen lomaa. Minulla viimeiseksi työksi ennen lomaa jäi tällä kertaa viiden kassin sarja.

Kaikki viisi on painettu samalla kuviolla, joka on kassin kummallakin puolella. Kuvia piirrellessä ja seulan alle asetellessa tuli pitkästä aikaa niin ihanan luova olo :). Onpa mukava elokuun alussa palata töihin nämä tuliaiset mukana.

Töihin liittyy myös seuraavat kuvat. Ideoin - ja osin toteutinkin - työtilaan oviverhot. Niihin toivottiin painoja, ja siinä mielikuvitukseni pääsi hypähtelemään.Näissä pikkuruisissa hernepusseissa on sekä oviverhojen mustaa että aikaisemmin maalaamieni ikkunaverhojen punaista ja oranssia. Miten taas sattuikaan omasta komerosta löytymään niin sopivia tilkkuja! Punainen ja musta ovat pellavaa, oranssi (kuvassa aika keltainen) on itse maalaamaani puuvillakangasta. Varsiosassa on tarranauhaa.

Tässä sitten verhon nro 1 helmaa valmiina. Itse verho on Ikean ja sattui silmiini kirppiksellä. Tarrojen vastakappaleet sijoitin huomaamattomasti kuviokohtiin. Verho ei yksinään riittänyt oviaukkoon, joten seuraksi valittiin yksivärinen musta.

Painot tuovat verhoihin yhtenäisyyttä ja antavat kivan ja persoonallisen ilmeen.Ja verhot myös täyttävät sen alkuperäisen toiveen eli toimivat näkösuojana.

Alkukesän viileydessä syntyi myös tämä kauluri. Malli oma tuttu versioni wingspan-huivista.Langat ovat
sinisen ja vihreän sävyjä, materiaalit ja paksuudet vaihtelevat. Ihmeen harmoninen kokonaisuus niistä lopulta syntyi. Kauluria voi pitää joko näinpäin

tai näinpäin...

Huomaakohan eroa? Viimeistelin reunuksen rapuvirkkauksella ja jännitin, riittääkö lanka vai ei. Ja kuinkas kävikään, sitä jäi vielä 5 cm päättelemiseen - arjen pieniä ihmeitä :)

Nyt on sitten loma. Ihan erossa käsitöistä tuskin maltan olla. Kesän ensimmäiset paperiakat saivat eilen alkunsa; uusi villatakki purkulangoista on aloitettuna. Kesätoreillakin on tarkoitus jossain vaiheessa piipahtaa omien tuotteiden kanssa. Ja parin viikon päästä on mielenkiintoinen kuvituskurssi!

Bloginpitäjä toivottelee kaikille virkistävää kesää! Yritän tänne aina jotain pikku-uutisia saada aikaan. 

Myrskyn mylviessä

My "evergreen" print

Voi tätä toukokuuta! Tuuli ulvoo nurkissa, vettä sataa, ulkotöihin ei ole asiaa, Mutta kyllähän käsityöläinen aina tekemistä keksii. Tällekin viikolle järjestyi yksi ihan kokonainen käsityöläispäivä. Keittiön juuri pestyyn ikkunaan piti saada uusi verhokappa ja niinpä tartuin taas lempileimasimeeni ja painoin kappakankaan. Väriä ei tietenkään koskaan osaa sekoittaa sopivaa määrää, joten sitten vain penkomaan kangasvarastoja ja voilà - tässä siis samaa kuosia eri sävyissä.

A new kitchen curtain

Ikkuna sai kappansa ja tekijä hyvän mielen. Muut kankaat ovat sitten odottamassa seuraavaa kassin- tai pussukantekopuuskaa, milloin sitten yllättääkään.

New felt bracelets with a knitted part

Viileät säät ovat ilmeisesti myös innostaneet huovuttamaan. Jousto-osan neulominen on mukavaa - siihen ei paljon tuhraudu aikaa eikä lankaakaan. Odotan nyt jännittyneenä, miten näihin kesän myyntitapahtumissa suhtaudutaan. Itse arvelen, ettei niin isoa nyrkkiä tulekaan, etteikö sopivaa ranneketta löytyisi (saatan kyllä olla väärässä...).

Työpaikalle pyydettiin korviksia ja tämän myrskypäivän tuotoksena niitä olen tehnyt. Värimaailmaksi toivottiin mustavalkoista, joten täydensin siis niiden valikoimaa.

Paper earrings made today

Kertauksen vuoksi; materiaali on akvarellipaperia ja kuviot tein tusseilla ja musteella.

Can you tell the story??

Nämä edustavat tarinatyyliä - tarina jää käyttäjän tai katsojan keksittäväksi tosin :).

Black & white - or white & black - as you please

Musta ja valkoinen ovat tosi vaikuttava yhdistelmä ja sillä voi leikitellä vaikka miten paljon. Itselleni koen sen liian voimakkaaksi, mutta toisillehan näitä on kiva tehdä. Korvisten teossa mustavalkoisuus on tosin kaikkein vaikein teknisesti. Toisin sanoen, voipi käydä kuten näissä viimeisissä - alkuaan mustavalkoisissa...

This pair wanted more colour :) Red banana paper on backside

Näitä on maalailtu ja pesty muutamaan kertaan ja lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, varsinkin kun taustaksi löytyi punaista banaanipaperia. Ja Kirsikodin vahakangas on myös ihan passeli kuvausalusta - taas kerran.
Huomaanpa tässä, että pieni torikauppiasminäni on herännyt talviuniltaan ja odottaa jo innokkaasti uusia seikkailuja :). Kunhan vain ilmat lämpenesivät!

Käsityöläisen päivää

Pidin pitkästä aikaa ompelupäivän ja siinäpä syntyivät nämä vetoketjupussukat. Kaikki kankaat on itse kuvioituja, kuinkas muuten, niin päällipuolet kuin vuoritkin.Töihin meneviin pussukoihin toivottiin vetoketjuun jotain järeämpää vetovempainta, joten tekaisin niihin sävyihin sopivat vanulla täytetyt pikkutyynyt.

Myös korviksia olen tehnyt muutaman parin. Niitä on kiva väkertää, kun saa itse luoda sekä muodon että kuviot ja värit.  Jostakin niihin aina ideat putkahtavat, koskaan ei tule samanlaista paria. Näihin pisaroihin jätin valkoista kevennykseksi. Taustan ihastuttava silkkihuivi on viime viikonlopun kirppislöytö.

Sinivihreät kolmiot edustavat omaa värimaailmaani parhaimmillaan, mutta myyntiin nekin ovat menossa. Ensi kuussahan alkavat jo kesätapahtumat.

Näissä puolestaan olen mennyt ns. oman mukavuusalueeni ulkopuolelle värivalinnoissa. Saapa nähdä, löytyykö niille ottajaa - ja missä ja milloin.

Tekemisissä on taas runsauden pulaa. Yksi on varma: nautin kaikesta, mitä omin käsin saan aikaan.

Materiaalien kohtaamisia

Joskus - tai oikeastaan aika usein - mietin, miten yhtäkkiä löytyy niin toisiinsa sopivat materiaalit ja useimmiten ne löytyvät vielä kotoa. Näiden pussukoiden syntyhistoria on sellainen, että bongasin Pelastusarmeiijan kirpparilta kivan nauharullan; nauhoihin en aiemmin ole kiinnittänyt mitään huomiota, mutta viime kuukausien suomentamistyö avasi silmäni myös nauhoille :). No, nauha ehti olla jonkin aikaa ompelupöydälläni ja kuinka ollakaan, kun tytär kotona käydessään selvitteli kangasvarastojaan, sieltä löytyi juuri sopivansävyistä kaksipuolista kangasta nauhan väreihin. Myös puuhelmiä olin johonkin tarkoitukseen joskus hankkinut ja nyt löytyi niillekin paikka. Ja ei kun pussukoita tekemään!

Nämä suljetaan tarralla. Kaksipuolisella kankaalla olisi voinut leikitellä enemmänkin, mutta tyydyin nyt näihin. Huomasinpa muuten, että ompelujärjestystä kannattaa miettiä ennen kuin ryhtyy toimeen - vähän piti purkaakin, mutta sehän nyt kuuluu käsityön luonteeseen.

Pyöreäpohjaisiakin on kaivattu, joten yksi semmoinenkin piti sarjaan tehdä. Tähän sitten sattui löytymään ilmeisesti itse värjäämääni kanttinauhaa ja ah niin samanväriset puuhelmet.

Viimeisessä versiossa tein toiselle puolelle erivärisen kaitaleen. Nauha jo hupeni, mutta vielä sitä riitti tähänkin.

Jostakin purkin pohjalta osui vielä käteen Noro-langan pätkästä kolmella silmukalla neulottu nyöri, joka oli kuin tehty tähän pussukkaan - aivan kuten helmetkin.

Tämä oli kiva sarja tehdä, ja ilokseni työkaverit ottivat sen heti käyttöön, melkeinpä veivät käsistäni :).

Kaksi kattia K:n kaupungin kujille

Two cats filled with peas - therapeutic toys for kids

Viime päivien käsityöni ovat taas liittyneet ihan ns. oikeisiin töihini, mutta hyvä niin. Näiden ruipeloiden tehtävänä on rauhoittaa silloin, kun meno yltyy liian vimmatuksi. Herneillä täytetty katti olkapäällä tai sylissä saattaa hillitä menoa ainakin vähän aikaa - tai sitten ei. Kangas on vihoviimeinen pala puuvillaisista keittiönverhoistani, vuodelta jotakin... Kirpparinapitkin pääsivät taas hyötykäyttöön. Ja vaaleanpunaiset rusetit - mitä lie nauhoja, jotka ovat pyörineet silmissäni myös jo pidemmän aikaa.

Here we are... ready to help you

Saa katsoa lähempääkin! Tässä ollaan ja tuijotetaan. Veikkaanpa, että rusetit lähtevät ensimmäisinä, kun en niitä ommellut kiinni mitenkään; sitten varmaankin silmät. Viiksiä en näille tehnytkään.

Another creature for same purpose

Tällä otuksella on sama tehtävä. Muotoilu edustaa abstraktia taidetta; jospa vaikka lapset keksisivät, mitä se esittää. Kangas on ohutta vakosamettia ja herneitä on sisällä tälläkin.

Ja kaikki nämä tyypit siis lähtevät K:lla alkavan naapurikaupunkimme toimintaterapeuttien työvälineiksi :).
Uusia juttuja kehittelemään!

Hiirulaisten koti ynnä muuta pientä

Finger training for disabled children - a house for mice :)

Pitkään työn alla ollut hiirulaisten koti asukkaaineen valmistui. Luulenpa, että se on ainoa laatuaan maailmassa :) Seinät virkkasin ja jätin niihin aukkoja, joista sitten kudoin sisäpuolelle pieniä asumuksia joustinneuleella. Joukossa on myös muutama tunneli, vaikka en tiedä, miten ne käytännössä toimivat - vai toimivatko mitenkään. Koko jutun (tilaustyön) idea on siinä, että lapset saavat harjoitella sorminäppäryyttään ja nimenomaan ne, joille se tuottaa vaikeuksia. Kuutio on muuten umpinainen ja täytin sen vanulla.

Sielläpä näkyy yhdestä pää, viikset ja häntä. Saattaa olla, että viikset eivät kovin kauan pysy, mutta onhan niiden irrottaminenkin yksi sormiharjoitus.
Ja sitten taas pussukoiden pariin...

Small pouches of self-painted fabric

Tein maalaamistani verhoista pieniä koetilkkuja ja niistähän sai sitten ommeltua pieniä pussukoita kuvakorteille. Kiinnitys on tarralla ja siinäpä taas yksi sormiharjoitus saada ne auki. Tämä sarja kasvaa vielä, kunhan ehdin ommella. Mustaa kangasta jäi töihin ompelemieni kassien pohjapaloista.

First painted then stamped and sewn

Kaapistani löytyi sopivasti painovärien jämiä, joita hyödynsin (= maalasin ja painoin) näihin pussukoihin. Kangas taas jäi verhoihin käyttämästäni painopohjasta.

Samaa sarjaa tämäkin; laitoin vähän vanulevyä pehmikkeeksi. Sisään mahtuu ainakin kortteja.

Kaikki tämän kerran työt ovat taas työpaikan tarpeisiin tehtyjä. Mikäpä sen hauskempaa - tässä ovat vakka ja kansi kohdanneet!

Kassisarja jatkuu

A 2-coloured bag with my latest print

Kun kasseja kerran tarvitaan, niin täältä pesee :).  Tässä edelleen samaa mustaa kangasta kuin edellisissä, mutta nyt keksin panna tikkua ristiin vähän värikkäämmin kassin toisella puolella. Väri ei siis heijastu tiilistä, vaikka vähän siltä näyttää.

Eipä ole tällaista tullut ennen tehtyä, ja nytkin idea tulla putkahti painamisen aikana  - harvoin minä etukäteen näitä töitäni suunnittelenkaan tai sitten poikkean suunnitelmasta vähän sivuraiteille.

Primitivo, as I call this print

Toisen kassin Primitivo-printti on yksi lemppareitani. Mustalle pohjalle painettuna siihen tuli enemmän syvyyttä.

Nyt olen muistanut ommella myös tuon pikkuläpyskän, joka on niin "professional" ja painoin sitten myös nimeni samalle kankaalle. Tämä ihastuttava musta kangas on nyt käytetty loppuun ja siirryn tuohon ruskeaoranssiin., jota jo ostin hulppean palan.

Mustavalkoista maailmaa

Sen verran työpaikalla vihjattiin kassitarpeista, että pääsin taas lempihommaani: kankaan kuviointiin ja kassien ompeluun. Maisema kai se vaikuttaa, että kaikki värit ovat nyt liikaa. Mennään siis mustavalko-/harmaalinjalla. Palakaupasta löytyi houkuttelevan näköinen kiiltäväpintainen kangas, johon likakaan ei varmasti hevin tartu. Kangas on suhteellisin ohutta, mutta kasseissa ei kanneta mitään painavaa, joten ne varmaan kestävät. Ja tavaraa näihin kyllä mahtuu. Kuviot ovat samoja - ei leopardikaan pilkuistaan pääse - ja omaa silmääni nämä miellyttävät edelleen. Varsinkin ruudut ovat kestosuosikkini, ja kummasti nekin uusina versioina vähän kuin syntyvät aina uudelleen.

Kaiken mustuuden ja harmauden keskellä tuntui kuitenkin, että yksi pieni oranssi olisi paikallaan, varsinkin kun oranssi sattuu olemaan työpaikkani logon väri.

Omatkin kassit ovat jo pakattuna kohta alkavaa junamatkaa varten. Lyhyestä siis virsi kaunis tällä kertaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

P.s. Pieni sanaleikki vielä: mustat kassit ja mustad kassid - kaksi aivan eri asiaa....

Työasioita

Taas syntyi yksi pussukka kassien ylijäämämateriaalista ja uudella leimasimella tehdystä koetilkusta. Koetilkku tuli käytettyä niin, että roskiin meni noin yksi neliösentti! Pussukan pyöreä pohja on tuosta yksivärisestä kankaasta, mutta sain kuin sainkin reunaan pienen kuviollisen piristyksen. Nyt hoksasin myös tehdä nauhojen päihin pikkuruiset läpyskät, yksityiskohta sekin. Pussukka lähtee huomenna työpaikalle.

Työpaikalta saan impulssit ja joskus valmiit ideatkin moniin töihini. Repertuaaria riittää! Nyt olivat vuorossa hiiret. Tein myös virkkaamalla juuston, jossa oli pidempiä ja lyhyempiä reikiä tai onkaloita, joissa nämä hiiret asustavat. Juustosta jäi kuva ottamatta. Jutun juju on harjoitella sorminäppäryyttä.

 

Elämäni on ollut yllätyksellistä. Enpä olisi muutama vuosi sitten siellä tullipapereiden ym. maailmassa osannut unta nähdä, että piirrän töissä vielä prinsessoja! Sekin ihme on nyt nähty:).

Kaikesta päättäen sisäinen pikkutyttöni on edelleen hengissä ja voi hyvin. Prinsessat tulivat muistipelikortteihin enkä ehtinyt muista piirroksista kuvia ottaakaan.

Työhön liittyvät myös seuraavat kuvat. Virkistyspäivänä saimme kokeilla ihan uutta tekniikkaa, johon tuskin oma-aloitteisesti olisin koskaan törmännyt.Tähti on tehty pujottelemalla lasiputkia lankaan. Työ oli yllättävän kiehtovaa, samoin kuin lopputuloskin. Tekniikka on sama kuin himmelinteossa, jota en ole itse koskaan kokeillut. Putkissa on pieni reikä, joten neula oli aivan hengetön ja langan saaminen sen silmään oli jo melkoinen haaste. Lanka puolestaan pääsi minulta pariin kertaan katkeamaan,  ja sittenpä ilman hyvää ohjaajaa olisikin ollut jo aivan hukassa. Tähti siitä lopulta kuitenkin tuli, vähän hontelo, mutta sentään koossa pysyvä.

Kaamos on koittanut, ja päivänvalo alkaa olla vähissä. Nyt on kuitenkin aika nauttia ruskan värikyllyydestä täysin siemauksin ennen kuin siirrytään mustavalkoiseen aikaan. 

Tikkua ristiin

Bags once again, with a new print

Palakaupasta löytyi taas sopivia palasia samaa kangasta, josta olen työpaikalle tehnyt kassisarjaa. Onneksi kasseja tarvitaan, joten saatoin hyvällä syyllä ryhtyä lempipuuhaani (siis yhteen niistä monista...) eli kankaankuviointiin. Pitkästä aikaa tuli myös idea uudesta printistä, joka näkyy vasemmanpuoleisissa kasseissa.

3 + 3 + 3 + 3....

Muilla kuoseillani ei  juuri ole nimiä, mutta tästä näin heti, että nyt syntyi "Tikkua ristiin". Luonnosten tekeminen on jännää ja minulla kuviot löytyvät nimenomaan piirtämällä, ei valmiista visiosta. Silmät odottavat siis, mitä vasen käsi saa aikaan :). Kuvioideni on oltava aina joka suuntaan toimivia ja se on myös yksi kiva haaste piirtämisessä.

New print tested on a scarf

Kuvioiden pitää tietenkin olla mahdollisimman monikäyttöisiä ja ajattomia. Lypsyhuivikin sai siis uutta ilmettä.

One simple and one more decorated

Kasseja tehdessä leikkaan pohjan kulmaa varten pois pienet palaset ja siitä jäännösmateriaalista saa sitten vielä pussukoita. Tässä tötsässä on pyöreä pohja. Eläinpussukka tuli ja meni - ensimmäinen asiakas nappasi sen mukaansa viime lauantain markkinoilla. Sen vuorikin oli itse kuvioimastani kankaasta. Eläinkankaita on vielä, joten pitääpä ahkeroida joulumarkkinoille.

Ja nyt jatkamaan käsityöläisen antoisaa elämää... Tässä jos missä kättensä työt sekä näkee että tuntee.