Hiirulaisten koti ynnä muuta pientä

Finger training for disabled children - a house for mice :)

Pitkään työn alla ollut hiirulaisten koti asukkaaineen valmistui. Luulenpa, että se on ainoa laatuaan maailmassa :) Seinät virkkasin ja jätin niihin aukkoja, joista sitten kudoin sisäpuolelle pieniä asumuksia joustinneuleella. Joukossa on myös muutama tunneli, vaikka en tiedä, miten ne käytännössä toimivat - vai toimivatko mitenkään. Koko jutun (tilaustyön) idea on siinä, että lapset saavat harjoitella sorminäppäryyttään ja nimenomaan ne, joille se tuottaa vaikeuksia. Kuutio on muuten umpinainen ja täytin sen vanulla.

Sielläpä näkyy yhdestä pää, viikset ja häntä. Saattaa olla, että viikset eivät kovin kauan pysy, mutta onhan niiden irrottaminenkin yksi sormiharjoitus.
Ja sitten taas pussukoiden pariin...

Small pouches of self-painted fabric

Tein maalaamistani verhoista pieniä koetilkkuja ja niistähän sai sitten ommeltua pieniä pussukoita kuvakorteille. Kiinnitys on tarralla ja siinäpä taas yksi sormiharjoitus saada ne auki. Tämä sarja kasvaa vielä, kunhan ehdin ommella. Mustaa kangasta jäi töihin ompelemieni kassien pohjapaloista.

First painted then stamped and sewn

Kaapistani löytyi sopivasti painovärien jämiä, joita hyödynsin (= maalasin ja painoin) näihin pussukoihin. Kangas taas jäi verhoihin käyttämästäni painopohjasta.

Samaa sarjaa tämäkin; laitoin vähän vanulevyä pehmikkeeksi. Sisään mahtuu ainakin kortteja.

Kaikki tämän kerran työt ovat taas työpaikan tarpeisiin tehtyjä. Mikäpä sen hauskempaa - tässä ovat vakka ja kansi kohdanneet!

Virkkausta, värkkäystä ja vähän vippaskonstejakin

Finally completed, a crocheted jacket of cotton

Tässä se nyt on: minun ikioma iisakinkirkkoni, jonka virkkaamisen aloitin viime kesänä. Kun huomasin, ettei se enää kesäksi ehtinyt, niin jätinpä sitten rauhassa odottelemaan päivien uutta pidentymistä. Melko työlästä on ottaa esille työ, joka on ollut kauan tauolla! Kappaleet tosin olivat kutakuinkin valmiit - ja vähän niukat sieltä ja täältä...  En tiedä, olisinko joutunut sen enempää töitä tekemään, vaikka olisin purkanut reippaasti, mutta nyt en sitä tehnyt, vaan koetin saada pituutta sinne ja leveyttä tänne. No, tuppasihan se sitten aina jostain nilkuttamaan. Onneksi sovittaessa kuitenkin aina huomasin, miten nätti jakusta lopulta tulee. Niinhän sitä pitäisi vähän kaikkea muutakin elämässä katsella - nähdä tavoitteensa sielunsa silmillä - siitä saa kummasti voimaa puskea eteenpäin.
Lanka on Mandarin petit (viimeisimpänä ostettu kerä oli aika paljon ohuempaa); suoraan sanottuna aika viheliäistä virkata, koska se on niin löyhäkierteistä. Malli, jota olin vuosikausia ihaillut, on Suuresta käsityölehdestä 6/1998 (ei ole painovirhe...).  Langan menekistä ei ole tietoa enkä ole jakkua punninnut, mutta on sillä painoa jonkin verran.

I like buttons, simple but elegant

Hauskana yksityiskohtana hoksasin taas, että ensin olivat napit. Ne ovat kirpparilöytö muutaman vuoden takaa, ja minusta hillityssä eleganssissaan (!) erittäin sopivat tähän työhön.
Virkkaaminen on kyllä kivaa, mutta en aivan heti samanlaiseen urakkaan aio ryhtyä. Tässäpä sitä toivottavasti on jakkua pidemmäksikin aikaa. Saatanpa keväämmällä laittaa vielä uuden kuvan, kunhan pääsen sitä oikeasti pitämään.

Pieniä töitä, pieniä tarinoita

A fish again, with a zipper

I hope, kids will enjoy when practising the zippers.

Vetoketjukaloja on syntynyt pari lisää. Niiden ompeleminen oli paitsi hauskaa myös hyödyllistä minunlaiselleni ompelijalle, jolla vetoketjun ompelemisesta ei ole hirveästi kokemusta karttunut. Kävipä vielä niin hassusti, että kun olin lähes kaikki vetoketjut ommellut, huomasin, että kappas, koneessahan olisi tietysti ollut myös vetoketjujalka - no, ainakin näiden ompeleminen kävi ongelmitta tavallisellakin jalalla.

One way to use small rests of yarn

Viime viikkoina on ollut useampi junamatka ja ainahan langat ja puikot tai virkkuukoukku kulkevat mukana.
Olen myös edelleen yrittänyt päästä eroon erilaisista pienistä lankakeristä, joita vuosien mittaan on kertynyt. Tämän kerän alkuperää en muista eikä siinä ollut edes vyötettä tallella, mutta lanka vaikuttaa silkin ja villan sekoitteelta, joten se sopi mainiosti rannekkeisiin ja myös riitti juuri tasan näihin. Tunturineule, isot puikot ja kirpparilta löydetyt napit - ja taas yksi epämääräinen kerä pois nurkista. Itselleni rannekkeet tuskin jäävät, joten odotan niiden jatkotarinaa. Tarinat saattavat olla yllättäviä! Mainitsin joitakin viikkoja sitten, että lähetin ylimääräneuleitani Bhutanin kuningaskuntaan  - ja kukapa olisi arvannut, mitä sitten tapahtui :).  Yksi kaksinkertaisesta neuleesta valmistamani myssy kuulemma lämmittää nyt siellä jossain vuoristossa kuninkaan entisen kokin päätä - tämän lähemmäksi kuninkaallisia piirejä tuskin eläissäni pääsen :).

Nice to crochet after a while...

Junassa alkoi myös tämän myssyn tarina, ja myssy on tarkoitettu omaan päähän, jopa kertaalleen testattu. Muistelen hämärästi, että langat (aivan ihania!) ovat peräisin viime kesän lomamatkalta, jolla satuin tuntemattomassa kaupungissa lankaliikkeeseen, jossa sai sulloa vitosella lankoja pussin täyteen.

En halunnut myssyyn mitään varsinaisia korvaläppiä, mutta vähän kaarevuutta kuitenkin, joten tein kummallekin puolelle pari edestakaiskerrosta. Ruusukkeen solmin kolmen silmukan putkineuleesta. Se olisi  saanut olla tuota grafiitinharmaata, mutta käytin koko langan yläosaan.
Enkä ole sukistakaan vielä kokonaan eroon päässyt... Koetan sentään sinnikkäästi sinnitellä sukkalankahyllyjen ohi kaupoissa ja toistaiseksi käyttää nämä omat jämälankani.

Another way to use rests...

Sukissa ovat viime aikoina kiehtoneet pystyraidat ja tässäpä yksi sovellus niistä. Tosin nyt kuvaa katsoessa raidat hahmottuvat ehkä enemmänkin poikkiraitoina. Hiirenhammasreunus oli vielä kokeilematta, joten aloitin nämä sukat sillä. Kuten kuvasta näkyy, sain langat (mistä lie kotoisin...) aika tarkkaan käytettyä.

The legs may be too long for a baby :)

Nämä näyttävät paremminkin sukkien pienoismallilta kuin sukilta - terä on lähinnä vauvan jalkaan sopiva, mutta vartta on senkin edestä. Varsi on tasona neulottu ja joustaa siis kovasti. Kantapää ja terän päällipuoli ovat joustetta.

Tänään oli sitten aika kaivaa esiin viime syksynä kesken jäänyt virkattu jakku. Onneksi mallivirkkaus tuntuu vielä jotenkin olevan hyppysissä. Jakku oli vähän liian niukka sekä sieltä että täältä ja pelkäänpä pahoin, että joudun turvautumaan saumanvarojen leventämiseen eli jonkinlaisiin kiiloihin. Periksi en aio kyllä antaa!

Kauniiksi lopuksi vielä tämä yksi pieni vetoketjusarjan työ. Nuken ja pussin epäsuhta johtuu siitä, että nukke (tyttären design) oli niin pieni, ettei sen mittaisia vetoketjuja ollut - kasvunvaraa...

Sleep well:)

Korviksien koukussa

Still making earrings...

Elämän koukutukset tulevat yllättäen - enpä olisi uskonut, että tämmöinenkin vielä tulee. Korviksia on siis syntynyt viime päivinä vilkkaasti, ja mikäpä sen hauskempaa. Näinkin pienessä työssä pääsee kivasti testailemaan erilaisia tekniikoita ja väriyhdistelmiä eli minun lempijuttujani.

Kesä ei ole mennyt muutenkaan kädet helmassa istuen, aina jokin työ on ollut meneillään. Jossain näin ohimennen virkatun puseron ja siitäpä tuli mieleen, että en ole vuosikausiin virkannut mitään vaatetta. Selailin kesälomareissulla  uusia käsityölehtiä mallin toivossa, mutta ei tärpännyt. No, kuinka ollakaan omasta lehtipinosta sitten löytyi malli, jota olen aina kuvaa katsoessani ihaillut.

Olipa alku hankalaa! Mallin mitat eivät täsmänneet ollenkaan, vaikka lanka (mandarin) ja koukku (2,5) ovat suoraan ohjeesta. Langan löyhä kierre tuntui aluksi myös melkein toivottomalta, mutta nyt olen jo ehtinyt nauttia tekemisestä.

I had almost forgotten how nice it is to crochet

Kuvassa vasemmalla on jakku, joka minullakin on tähtäimessä. Lopullinen päätös on tehtävä sitten, kun saan takakappaleen valmiiksi, ne ovat samanlaiset sekä jakussa että topissa.

Onneksi tämäkin lehti oli tullut säästettyä, vuosimallia 1998. Samaisesta lehdestä taisin ottaa mekon kaavan pari vuotta sitten.

Ja sitten pistäydytään huiviosastolla. Lypsyhuivit ovat menneet tänäkin kesänä hyvin kaupaksi ja onneksi näköpiirissä on vielä jokunen kauppatapahtuma.

As to my scarves, red is the most popular colour.

Punainen pitää pintansa, sitä menee aina kaikkein eniten, joten varastoa saa täydentää tuon tuosta.Viimeksi tuli kaksi pientäkin huivia - odottelen siis pieniä sinipiikoja...

Tässäpä näitä - seuraavaa postausta odottaa S-kokoinen yllätysvillatakki, josta puuttuvat vain napit. Kurssinpitäjän on välillä kerrattava itsekin, miten ne kaikki yksityiskohdat menivät.

Korviksia keveitä kuin perhosia

Earrings of paper, swinging gently as butterflies...

Kevyttä kesäkäsityötä ilmaantui ihan yllättäen, kun törmäsin kivaan ohjeeseen netissä. Viime viikon taideleirillä taas ihastuin musteen käyttöön, joten löin ns. kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Korvikset on tehty akvarellipaperista, jota niissä on useampikin kerros, mutta painoa ei juuri ollenkaan. 

Art and craft

Toisiin maalasin kuvioita molemmille puolille. Ja kun ohjeessa neuvottiin laittamaan toiselle puolelle banaanipaperia, niin yllätyksekseni sitäkin löytyi omasta kaapista melkoinen arkki - heräteostos kymmenen vuoden takaa...  Banaanipaperi on niin kaunista, että sen pintaa en halunnut peittää. Kesäisenä välipalana olen virkannut myös näitä narukoreja, joihin sitten joulumyyjäisten aikaan on kiva tehdä jotain houkuttelevaa.

Viime lauantain toripäivänä yksi yllätysvillatakkini löysi uuden omistajan ja huomaanpa, että en edes ehtinyt siitä ottaa kuvaa valmiina. Tästäpä sitten innostuin niin, että loin jo silmukat uuteen ja onhan sitä jo tullut tässä parina iltana pisteltyä jonkin matkaa. Syksyllä on taas kurssi tiedossa, joten on hyvä kertailla aina silloin tällöin itsekin takintekoa.

Enpä voi kuin ihmetellä, miten kivoja sovelluksia löytyykään paperinkuvioinnista, joka oli  yksi lempiaineitani artesaaniopinnoissa. Elämän löytöretkellä ei tiedä, mitä seuraavan mäennyppylän taakse on kätketty.  

Viikon varrella valmistuneita

My felting goes on and makes me happy.

Villojen kanssa on edelleen värkätty. Tämä puuhastelu vastaa oikeastaan pastelliliiduilla piirtelyä, niin ihania ja pehmeitä väriyhdistelmiä syntyy. Nautiskelen yhtä paljon tekemisestä kuin lopputuloksistakin. Myös yllätyksellisyys kiehtoo; iloisen jännittyneenä odotan, mitä pesukoneesta milloinkin paljastuu.

One more wingspan - I'm hooked

Myös yksi wingspan-kauluri taas valmistui - eikä uutta ole vielä puikoilla, mutta idea sentään muhii mielessä :).  Tarkoitushan on myös saada lankojen määrää vähennettyä, mutta miten tämän yhtälön saisi toimimaan, kun tälläkin viikolla on pitänyt käydä lankaostoksilla...

Simple crocheting of cotton in natural colour

Kaiken väri-iloittelun vastapainoksi syntyi myös todella yksinkertainen ja hillitty virkattu pipo. Lanka on kaunispintaista ekopuuvillaa. Mietin, kehtaanko laittaa sitä sytomyssylähetykseen tuon värittömyyden vuoksi - olisikohan ketään, jolle se kelpaisi. Joku kukka tai muu koriste voisi vielä vähän pelastaa tilannetta, mutta en toisaalta haluaisi tehdä siitä kovin naisellistakaan. Irtokoriste mukaan?

Laskiaisen kunniaksi: pitkiä pellavia!  Siinäpä materiaali, johon aion seuraavaksi tarttua. Ensin kuitenkin sukset kainaloon ja sitten after ski - laskiaispullaa ja pellavalankakerien etsintää.

Myssykuumetta, taas kerran...

Myssyjä tulee taas. Siinä missä toiset tekevät sukkia välitöinään, minä pykään myssyjä. Varsinaista järkeä tässä hommassa ei kyllä ole - myssyvarastoni alkavat olla riittävät, vaikka raskin toki aina muutamasta luopuakin, jos jokin hyvä kohde sattuu näköpiiriin. Sen olen jo ehtinyt huomata, että myyjäisissä myssyt eivät erityisesti tee kauppaansa. Miten monta kertaa olenkaan kuullut, että minulle kun ei sovi minkäänlainen myssy... Itse uskon varjeltuneeni muutamasta flunssasta ihan sillä, että päässä on lämmin pipo.

 Tämän sarjan teossa harjoittelin tunisialaista virkkausta eli koukkuamista kaksipäisellä koukulla, tosin vain reunoissa. Jatkoin samalla koukulla yläosan, mutta aivan tavallisesti virkkaamalla kiinteitä silmukoita ja takareunoistaan. Lanka on paksumpaa Pirkka-lankaa, täyttä villaa. Paukkupakkasten pipoja nämä eivät ole, sillä ne ovat aika harvoja. Ja nythän ne voikin ns. panna naftaliiniin (vieläkö joku tuntee tämän aineen?) odottelemaan joulumyyjäisiä.

Kansalaisopiston kevätnäyttelyssä tänään näki taas yhtä ja toista ihanaa. Kaikenlaista voisi tehdä, mutta läheskään kaikkeen eivät rahkeet riitä, varsinkin kun itsekin pidän kursseja. Näyttelyissä näki paljon myös iloisia ihmisiä - käsityö tekee aivan selvästi hyvää myös mielelle!

Rajuja leidejä

Melkein viimeiset koulupäivät (nyyh...) meneillään ja vielä mahdollisuus saada näitä mannekiineja avuksi kuvauksiin. Tässä siis pari kuvaa iloisesta ja terapeuttisesta huivistani, joka sopii kuin nyrkki silmään leidin huuliin (ei kai voi sanoa -punaan...).  Huivista tuli tosi kiva, ja se jää kyllä myös omaan henkilöhistoriaani aika merkittävänä juttuna.

 

Luulenpa, että tämä röyhelö olisi mukavan näköinen myös jonkun pikkutytön kaulalla. 

 

Tässä vielä parempi kuva myös silkkihuivistani, jonka testasin tänään pellavatunikan kanssa. Ihana - silkki on ihmeellinen materiaali, kun se on niin ohutta ja lämmittää silti aivan mahtavasti. 

Näille tytöille sanon kohta näkemiin ja kiitos, kun astelen ulos koulun ovesta. Yli kaksi vuotta onnellista luomisen kautta on takana.  Edessä uusi polku, käsillä tekemiset varmaan jatkuvat ja kertoilen niistä täällä. 

A few days only left at school and then a new beginning - but with art and craft as well...

Happy me huiveineni

 Tästä se alkoi: näitä sykkyröitä luodessani en vielä tiennyt, mihin suuntaan lähtisin. Free form ja värit saavat minut hyrisemään.  No, päätin melko pian, että tästä tulee kaulahuivi, joten pitkää ja kapeaa polkua eteenpäin, mutta muuten kaikki vapaata eikä tekniikan kanssa olla turhan tarkkoja - jäljen toki pitää olla hyvää.

Työvälineinä ovat olleet paksu pyöröpuikko ja virkkuukoukku, jolla olen vuoroin virkannut, vuoroin koukunnut. Ja kuten kuvasta näkee, yksi lanka juoksee iloisesti toisesta (kesken jääneestä) huivista. 

Kaikenlaista kivaa onkin jo tullut tehtyä; erikorkuisia pylväitä ja tekniikan vaihtumista kesken kerroksen, milloin oikeaa, milloin nurjaa - ihanaa irrottelua.

Eipä parempaa huiviviikkoa voisi kuvitellakaan. Yhtenä iltana olin kurssilla, jolla huovutettiin silkkiä ja villaa. Olen sitä joskus ennenkin tehnyt, mutta en kuitenkaan tälla lailla. Villa oli hinonhienoa merinovillaa ja silkki myös hienoa - tosin kirppikseltä löydetty. Muut kurssilaiset käyttivät silkkisifonkia, mutta minun piiiiitkän ponge-huiviini tuli aivan ylimääräinen efekti: se rypistyi tosi viehättävästi :). Villa siis tökötettiin ensin kiinni neulalla ja rullattiin sitten saippuaveden kanssa. Huovutin huivista vain päät. Tosi kiva ja helppo tekniikka!

Joskus voi käydä näinkin: tässä päivityksen lomassa tuo yläkerran huivi jatkoi elämäänsä ja näyttää tässä vaiheessa tältä:

Pituutta ei taida tulla enää kovin paljon, kun kaksi langoistakin jo ehti loppua. Free formia sen sijaan tulee lisää ennemmin tai myöhemmin, tämä oli tämmöinen alkulämmittely...

Tervetuloa piipahtamaan uudessa blogissani!

Uuden blogin luominen on näköjään hauskaa mutta myös haastavaa. Harvoin elämässä voi yleensäkään odottaa, että kaikki palaset ovat täydellisesti valmiita ja yhteen sopivia jotain tiettyä asiaa tai tapahtumaa varten - harvoin siihen edes aika riittäisi. Niinpä tämän blogin kanssa on sama juttu; on korjailtava puutteita sitä mukaa kuin niitä huomaan ja ymmärrys - toivottavasti - lisääntyy. Tervetuloa siis vain artevasaanin sivuille!  Nimen keksiminen ei muuten ole sekään aivan yksinkertaista, kuten nimen keksiminen lapsellekaan. Ehkä lukijat hahmottavat nimen idean: löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli nimi sisältää sekä minun nimeni että "melkein-ammattini" :).
Joulun aikaan huomasin, että virkkaamani pienet narukorit olivat tosi käteviä antaa (tryffeleiden kera) lahjaksi. Niinpä nyt kerrankin olen kaukaa viisas ja aloin tehdä niitä lisää. Aiemmat olin virkannut peräti nro 2:n koukulla, mikä oli melkoisen tuskallista. Nyt käteeni sattui koukku 3,5 - mikä ero. Johain alkoi koreja syntyä!  No, jos nyt ihan rehellinen olen, niin kauniimpia taisivat olla ne pienemmällä tehdyt, mutta eivätpä nämäkään hassumpia ole.

Jaa-a, onkohan tässä nyt kyseessä sitten vasaani... Oli mikä oli, kyllä se vähän näyttää, mitä tästä blogista saattaa löytyä.

Leppoisaa loppiaista!