Pussukan- ja kuvantekijän puuhia

A purse for a country style birthday party

Ystävä sai kutsun kantrityyliseen merkkipäiväjuhlaan naapurimaahan ja löysikin kivat tamineet. Yksi vain puuttui: pussukka. No, hätä ei ole tämän näköinen ja hädässähän se ystävä tutaan. Onneksi (meitä?) pussukantekijöitäkin tarvitaan! Juhla-asuun kuuluu pitkä huivi kuvan ruutukankaasta, joten ei kun ostamaan huivi nro 2 ja siitähän se puuttuva osanen sitten syntyi. Punainen kangas eli vuori on vanhan pellavatunikani selkää. Se on valmiiksi purettuna odottanutkin jo pääsyä uusiokäyttöön. Tilaaja halusi palmikoidun hihnan, johon sitten upposikin suurin osa huivia.

Käsillä olen tehnyt muutakin viime aikoina. Limingan taidekoulun kesäkurssilla syntyi elämäni ensimmäinen - toivottavasti ei viimeinen - kuvakirja. Se on nimensä mukaisesti KUVAkirja, ei siis nimen ja tittelilehden lisäksi sisällä tekstiä lainkaan. Tässä muutamia kuvia näytteeksi:

Last week I made my very first picture book.

I cut the dresses of an old knitting magazine.

No words...

Päähenkilön puvusto on peräisin Novita neuleet 1/99 -lehdestä, joka sattumoisin oli mukana. Tai ehkä ei niin sattumoisin - minä uskon vahvasti kaiken tarkoitukseen...

Kesäpäivänseisaus

Tänne asti on kesä edennyt, ja on aika taas päivittää viimeaikaisia tekemisiä. Olipa työtehtävä mikä tahansa, aina tuntuu hyvältä saada jotain päätökseen ennen lomaa. Minulla viimeiseksi työksi ennen lomaa jäi tällä kertaa viiden kassin sarja.

Kaikki viisi on painettu samalla kuviolla, joka on kassin kummallakin puolella. Kuvia piirrellessä ja seulan alle asetellessa tuli pitkästä aikaa niin ihanan luova olo :). Onpa mukava elokuun alussa palata töihin nämä tuliaiset mukana.

Töihin liittyy myös seuraavat kuvat. Ideoin - ja osin toteutinkin - työtilaan oviverhot. Niihin toivottiin painoja, ja siinä mielikuvitukseni pääsi hypähtelemään.Näissä pikkuruisissa hernepusseissa on sekä oviverhojen mustaa että aikaisemmin maalaamieni ikkunaverhojen punaista ja oranssia. Miten taas sattuikaan omasta komerosta löytymään niin sopivia tilkkuja! Punainen ja musta ovat pellavaa, oranssi (kuvassa aika keltainen) on itse maalaamaani puuvillakangasta. Varsiosassa on tarranauhaa.

Tässä sitten verhon nro 1 helmaa valmiina. Itse verho on Ikean ja sattui silmiini kirppiksellä. Tarrojen vastakappaleet sijoitin huomaamattomasti kuviokohtiin. Verho ei yksinään riittänyt oviaukkoon, joten seuraksi valittiin yksivärinen musta.

Painot tuovat verhoihin yhtenäisyyttä ja antavat kivan ja persoonallisen ilmeen.Ja verhot myös täyttävät sen alkuperäisen toiveen eli toimivat näkösuojana.

Alkukesän viileydessä syntyi myös tämä kauluri. Malli oma tuttu versioni wingspan-huivista.Langat ovat
sinisen ja vihreän sävyjä, materiaalit ja paksuudet vaihtelevat. Ihmeen harmoninen kokonaisuus niistä lopulta syntyi. Kauluria voi pitää joko näinpäin

tai näinpäin...

Huomaakohan eroa? Viimeistelin reunuksen rapuvirkkauksella ja jännitin, riittääkö lanka vai ei. Ja kuinkas kävikään, sitä jäi vielä 5 cm päättelemiseen - arjen pieniä ihmeitä :)

Nyt on sitten loma. Ihan erossa käsitöistä tuskin maltan olla. Kesän ensimmäiset paperiakat saivat eilen alkunsa; uusi villatakki purkulangoista on aloitettuna. Kesätoreillakin on tarkoitus jossain vaiheessa piipahtaa omien tuotteiden kanssa. Ja parin viikon päästä on mielenkiintoinen kuvituskurssi!

Bloginpitäjä toivottelee kaikille virkistävää kesää! Yritän tänne aina jotain pikku-uutisia saada aikaan. 

Korvikset, kevään enteitä

A new pair of paper earrings

Yksi kevään merkki taitaa olla sekin, että korviksiani aletaan kysellä. Mikäpä sen hauskempaa; niinpä panin heti toimeksi ja tekaisin muutaman parin. 'Tekaista' antaa kyllä vähän väärän kuvan, sen verran monta ja tarkkaa työvaihetta korvakorujen tekemiseen kuuluu. Mutta voi miten kivaa onkaan kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä!

Sunny days are here again...

Näyttääpä vähän siltä kuin nämä korut kasvaisivat tuosta päiväkirjani kannesta :). Ja varjot ovat kuin koppakuoriaisia.

Banana paper suits well to back

Nyt pääsin kokeilemaan myös uutta banaanipaperiani, jota löytyi kuin löytyikin lopulta - ei googlesta vaan Kannuksesta! Oli muuten hyvä muistutus, että edelleen on elämää, asioita ja jopa tuotteita ihan netin ulottumattomissa.
Jatkoa seuraa, kunhan ehditään...

Työasioita

Taas syntyi yksi pussukka kassien ylijäämämateriaalista ja uudella leimasimella tehdystä koetilkusta. Koetilkku tuli käytettyä niin, että roskiin meni noin yksi neliösentti! Pussukan pyöreä pohja on tuosta yksivärisestä kankaasta, mutta sain kuin sainkin reunaan pienen kuviollisen piristyksen. Nyt hoksasin myös tehdä nauhojen päihin pikkuruiset läpyskät, yksityiskohta sekin. Pussukka lähtee huomenna työpaikalle.

Työpaikalta saan impulssit ja joskus valmiit ideatkin moniin töihini. Repertuaaria riittää! Nyt olivat vuorossa hiiret. Tein myös virkkaamalla juuston, jossa oli pidempiä ja lyhyempiä reikiä tai onkaloita, joissa nämä hiiret asustavat. Juustosta jäi kuva ottamatta. Jutun juju on harjoitella sorminäppäryyttä.

 

Elämäni on ollut yllätyksellistä. Enpä olisi muutama vuosi sitten siellä tullipapereiden ym. maailmassa osannut unta nähdä, että piirrän töissä vielä prinsessoja! Sekin ihme on nyt nähty:).

Kaikesta päättäen sisäinen pikkutyttöni on edelleen hengissä ja voi hyvin. Prinsessat tulivat muistipelikortteihin enkä ehtinyt muista piirroksista kuvia ottaakaan.

Työhön liittyvät myös seuraavat kuvat. Virkistyspäivänä saimme kokeilla ihan uutta tekniikkaa, johon tuskin oma-aloitteisesti olisin koskaan törmännyt.Tähti on tehty pujottelemalla lasiputkia lankaan. Työ oli yllättävän kiehtovaa, samoin kuin lopputuloskin. Tekniikka on sama kuin himmelinteossa, jota en ole itse koskaan kokeillut. Putkissa on pieni reikä, joten neula oli aivan hengetön ja langan saaminen sen silmään oli jo melkoinen haaste. Lanka puolestaan pääsi minulta pariin kertaan katkeamaan,  ja sittenpä ilman hyvää ohjaajaa olisikin ollut jo aivan hukassa. Tähti siitä lopulta kuitenkin tuli, vähän hontelo, mutta sentään koossa pysyvä.

Kaamos on koittanut, ja päivänvalo alkaa olla vähissä. Nyt on kuitenkin aika nauttia ruskan värikyllyydestä täysin siemauksin ennen kuin siirrytään mustavalkoiseen aikaan. 

Viidellä puikolla ja tussilla - enimmäkseen

Tämän vuoden käsityöt ovat toistaiseksi syntyneet viidellä puikolla. Tekee hyvää välillä olla rönsyilemättä liikaa ja kun tämä sukkien aika nyt vihdoin koitti, niin olen ottanut ajasta vaarin niin sanoakseni. Tässä viimeisin valmis pari, jotka ovat jo täydessä käytössä. Varret ulottuvat polviin asti.

Aukkokantapää ei ollut ollenkaan hankala tehdä, kuten kuvittelin. Eri asia sitten on, onko sen tekemisessä järkeä. Ainakin sen olisi näissäkin sukissa voinut tehdä vaikka yksivärisestä langasta, että se erottuisi paremmin. Sukkia tehdessä olen miettinyt, että aika nerokkaita ovat olleet sukanteon pioneerit, keitä sitten lienevätkään. Mikähän kantapää mahtaa olla vanhin vai onko eri puolilla maailmaa keksitty vähän erilaisia viritelmiä? Mene tiedä.

Tässä varsinaisten käsitöiden ja varsinaisen kuvataiteen välimaastossa on sentään pitänyt viettää pari iltaa korviksienkin parissa.

Niiden tekeminen kiehtoo edelleen. Minulle tekee hyvää keskittyä kerrallaan muutamaan neliösenttiin ja koen niin suurta iloa noista erilaisista viiruista ja vivahteista, joita käsien ja pään yhteistyössä syntyy. On myös kiva kokeilla taas jotain vähän uutta tekniikkaa tässäkin asiassa. Siitäpä esimerkki alla.

Nämä ovat ensimmäiset ja ainoat tussilla ja akvarellivärikynillä syntyneet kappaleet. Otin ne omaan käyttööni ja kokemuksesta voin sanoa, että ah miten mainiosti ne sopivatkaan kuvataidetuokion vetämiseen. 
Kuvataidetuokiot muistuttavatkin aina siitä, että pitäisi enemmän malttaa piirtää ja maalata itsekin. Niinpä olen raivannut aikaa sillekin kädentyölle viime päivinä.

Nämä mekot ovat myös eräänlaista keskittymisharjoitusta. Olen töissä käyttänyt mandala-kuvioita erilaisissa harjoituksissa ja näissä on vähän samaa, vaikka en niitä värittänyt. Luulenpa, että näitä syntyy vielä lisää.

Puikkoihin palatakseni, nyt on menossa tämmöinen pari. Lanka Regiaa ja ohuet puikot edelleen eli 2,5.

Opetteluvuorossa ryppyvarsi, ristiin vahvistettu kantapää ja spiraalikärki - johan siinä on tarpeeksi uusia asioita yksiin sukkiin! Kantapää tuntuu hyvältä, vielä tavallista vahvistettua kantapäätä tukevammalta.

Tässäpä tämänkertaiset tekeleet, nyt jatkamaan toisen sukan vartta.

Tervehdys turhuuden markkinoilta

My first aquarels this year

Niinhän siinä taisi käydä, että sukkainnostus puri oikein kunnolla. Nyt ei malttaisi sitten muuta tehdäkään, mutta otinpa sentään värit ja siveltimet esiin ja kokeilin, vieläkö ne pysyvät käsissä. Ja kun taidot ovat lajissa rajalliset, ei auta kuin tehdä sitä, mitä jotenkin osaa. Mietin piirrellessäni, että olen viime vuoden viettänyt korujen ja hameiden maailmassa eli suomentanut ensin korukirjan ja hamekirja on juuri lähdössä eteenpäin - ihmekös, jos aihepiiri on tällaista... Onkohan kenkäkirjoja???

 

Arki on taas alkamassa, ja arkeeni liittyy myös kuvataide, joten piirtämistä ja maalaamista pitäisi muistaa tehdä aina silloin tällöin. 

Nämä kuvat eivät ole postikorttikokoa vaan suurempia, kun semmoisiakin oli kaivattu :).

Sukantekele odottaa!

Vaihteeksi paperille

It's lovely to create one's own worlds :)

Talvi meni niin, etten muka koskaan ehtinyt oikein istua piirtämään. Kaikki aikanaan! Kevään ensimmäisissä myyjäisissäni huomasin taas ilokseni, että korteillani on menekkiä, joten mikä sen hauskempaa kuin antaa tussin ja värien viedä uusiin maailmoihin - sitähän piirtäminen nimenomaan on. Tämä työ on tehty aivan tavalliselle valkoiselle kartongille, mutta kuvauksessa oli jotain sen verran pielessä, että korttiin tuli sininen lumo.

Faces always fascinate me.

Kouluaikoina - siis niinä kaukaisina tyttölyseopäivinä - piirtelin aina ihmisiä ja edelleen se kiehtoo kuten kuvista näkee.

 Pidän nopeasti syntyvistä luonnosmaisista kuvista,  jotka syntyvät vain kädenliikkeestä ilman mallia.

Looking a little bit shy...

Ihan kuin "malleja" vähän ujostuttaisi tämä julkisuus.... Miksi mallit eivät ole vanhentuneet tekijänsä tahdissa... Taidot taisivat jäädä sille koulutyttötasolle! 

This picture could be printed on fabric as well.

Tämä kasviaihe sopisi myös kankaalle, jos sitä vähän jatkojalostaisi.Tällä kertaa tyydyn kuitenkin tähän ja odottelen, milloin ja missä kortti siirtyy seuraavalle omistajalle.

Ompelukoneen hurinoita

A piece of paradise

Huomiset myyjäiset entisessä koulussani saivat minut kehittämään uuden tuotteen. Onneksi muuta myytävää kuten rannekkeita ja lypsyhuiveja on talven aikana kertynyt sopivasti. Koristetyynyidea putkahti melkein vahingossa - niinhän niillä ideoilla toisaalta on tapanakin. Vaaleapohjaiset tyynyt on painettu vanhalle himmeäkukkaiselle verholle, mikä antaa kivan säväyksen minun kuvioihini. Kun olin kaksi verhoa painanut ja seula sen kuin vain parani, piti ruveta katsomaan, mitä muita kankaanpaloja kaapeistani löytyisi. Ja löytyihin niitä.

The light ones are made of some old curtains, recycling

Sama kuvio ja samat värit, mutta erilaisilla pohjakankailla tunnelma vaihtuu kivasti. Kun sinisiä tyynyjä katsoo kaueampaa, kuvio näyttää lähes abstraktilta.Harmaa taas on kaikkein harmoonisin sarjasta. Vahinko, sinistä ja harmaata kangasta riitti vain muutamaan tyynyyn - vai onko sittenkin niin, että on paras lopettaa juuri, kun

työ on makeimmillaan...  Seula on nyt puhdistettu eikä kuviosta jäänyt edes kopiota, joten tämä sarja ei jatku. Odotan taas kuin lapsi innoissani huomista päivää - en mitään ostoryysistä, mutta kaikkia pieniä tarinoita, joita varmaan kuulen.

Pussukoita pukkaa - ja vähän muutakin

These pouches with my  handpainted drawings will be used in therapy work with children.

Työyhteisöni toimintaterapeutit pyysivät lisää pussukoita ja sen toiveen ilomielin toteutin. En tosin niinkään sen ompelun vuoksi, vaan siksi, että itse kuvioimani kankaat pääsevät hyötykäyttöön. Niitähän on kerääntynyt kaikenlaisia ja nyt voin hyvillä mielin taas painaa lisääkin. Samat eläinhahmot seikkailevat näissä kolmessa.

Tämäkin kangas on ehtinyt lojua kopassani jo pidemmän aikaa. Pohjan olen joskus painanut piimä estoaineena ja seuraavassa vaiheessa eläimet päälle. Nyt hoksasin, että palasta saa kivan pikkutyynyn.

Buttermilk or yougurt is a nice way to decorate cloth before painting.

Piimällä ovat syntyneet myös nämä kuviot. Pussukoista toivottiin pyöreäpohjaisia ja kaikkiin tulikin pyöreä pohja. Nämä kaksi ovat suoria putkimalleja.
Kesän tulon huomaa siitäkin, että alkaa olla myyntitapahtumia. Minutkin kutsuttiin vanhalle koululleni Nivalaan ensi maanantaina pidettäviin myyjäisiin ja niiden myötä innostuin käymään koppaani läpi tarkemmin. Kouluaikaisiakin painokankaan paloja vielä löytyy ja ompelin niistä muutaman koriliinan. Rekvisiittana on pikkuruinen  hernepussi samasta kankaasta, terapeuteille menossa.

Piirtäminen on viime aikoina jäänyt aivan turhan vähiin, mutta nyt otin tussin esille ja annoin mennä. Tuloksena nämä kaksi pellavaista tyynynpäällistä. Tehdessä tulee mieleen, että kuinkahan kauan nämä kulkevat mukanani, minkälaisia pieniä tarinoita niihin tarttuu - talviunta nukkunut pieni torimummu alkaa selvästi herätä :).

Linen cushion covers with my handpainted flowers and birds. Looking forward to a market day...

Jaaha, sitten olisi varmaan aika ottaa ne muutama viittävaillevalmis neule työn alle ja sinnitellä loppuun. Itsekuri on alkanut lipsua, mutta kyllä valmistakin syntyy.

Tekniikka takkuilee

Tuli palautetta, että eilisessä postauksessa ei ollut mitään järkeä - kuvia ei juuri ollenkaan ja tekstitkin miten sattuu. Voi voi. Koetan palata asiaan ja saada jotain järkevää näytille. Tässä nyt seikkailkoot sillä välin nämä roiskemaalatut kaverit jääkaappini ovesta.

Sinisten hetkien lumoissa

Blue like the moments just before sunset in our winter wonderland

Oi tämä ihana talvi! Yhtä lailla voin kyllä todeta, että oi nämä ihanat villat :).  Tässä viimeisimmät tuotokset, jotka sain vielä kokoon sinisten villojeni rippeistä: pitkä kapea huivi ja rannekkeet. Vaikka itselläni on omanlainen värimaailma eikä näin sininen, niin ihastelen silti aina värien sointuvuutta, olivatpa ne mitä tahansa. Miten paljon värit ihmiselle antavatkaan!

Tuon kiharaisen langan tarina ulottuu vuosikymmenten taakse - aikaan, jolloin kaikki (melkein) oli ruskean sävyistä. Sitä oli jäänyt hyvään talteen, josta sen nyt nappasin nykyaikaan ja värjäsin.

A wingspan scarf of scraps, soon finished

Kurssini pyörivät, ja omatkin käsityöt menevät vähän niiden ehdoilla. Tässä kahden viimeisen lauantain myötä syntynyt viritelmä; ajattelin tehdä vain vähän matkaa malliksi wingspan-huivia valmiiden mallikappaleideni lisäksi, mutta työ alkoi viedä mennessään ja kasvoi kerros kerrokselta. Langat ovat muuten suurelta osin jo olleet roskiin menossa, mutta onneksi eivät menneetkään. Kirjavaa on, mutta veikkaanpa, että lopputulos on kaikesta huolimatta aika hauska.

My dear creatures

Edelleen vain pukkaa näitä eläimiä. Harrastan postikorttien lähettelyä tuntemattomille ympäri maailmaa (postcrossing.com), ja tämä katras lähti Saksaan. Suomen vientiä maailmalle sekin!

Me tulemme, tulemme taas

Black and white - simple but always effective.

Täällä sitä taas ollaan; elikkoni ilmestyvät milloin missäkin muodossa. Suunnittelen parhaillaan kevään kursseja - ja aikaa hauskaa on kyllä luvassa (ainakin itselläni jo nyt...).  Vaikka olen viimeisen päälle väri-ihminen, niin täytyypä myöntää, että mustavalkoinen on aina vaikuttavaa ja ehkä tähän kaamoksen vähäiseen valoon sopivaa, rauhoittaa silmää.

My animals are here again - like Xmas bakery :)

Tunnelma muuttuu pienin keinoin ja sattuman sanelemana. Kuten yleensä, niin kävi nytkin: oli tarkoitus painaa kaksi kuvaa kokeeksi  sillä värinrippeellä, mikä oli jäänyt purkin pohjalle. Mutta värithän ovat ihmeen riittoisia, joten kiireesti etsimään kaapista lisää painettavaa. Tämä kangas olikin jo varmasti vuorossa, sillä se on lojunut kaapissani vuosikaudet ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Täysosuma - kangashan oli kuin luotu tätä hetkeä varten. Hassua, että jopa nuo mustat töhryt ovat osa pohjakankaan kuviointia, eivät minun sotkujani. Kuin pipareita pellillä!

Ja sitten viikon väriannos...

Flowers in the darkest season -  like a promise of a new summer.

Kurssi on luvassa tästäkin - joskus sitten, kun aurinko taas hellii meitä eikä syksyn pimeys enää käväise mielessäkään.