keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Rajuja leidejä

Melkein viimeiset koulupäivät (nyyh...) meneillään ja vielä mahdollisuus saada näitä mannekiineja avuksi kuvauksiin. Tässä siis pari kuvaa iloisesta ja terapeuttisesta huivistani, joka sopii kuin nyrkki silmään leidin huuliin (ei kai voi sanoa -punaan...).  Huivista tuli tosi kiva, ja se jää kyllä myös omaan henkilöhistoriaani aika merkittävänä juttuna.

Luulenpa, että tämä röyhelö olisi mukavan näköinen myös jonkun pikkutytön kaulalla. 
 
Tässä vielä parempi kuva myös silkkihuivistani, jonka testasin tänään pellavatunikan kanssa. Ihana - silkki on ihmeellinen materiaali, kun se on niin ohutta ja lämmittää silti aivan mahtavasti. 

Näille tytöille sanon kohta näkemiin ja kiitos, kun astelen ulos koulun ovesta. Yli kaksi vuotta onnellista luomisen kautta on takana.  Edessä uusi polku, käsillä tekemiset varmaan jatkuvat ja kertoilen niistä täällä. 

A few days only left at school and then a new beginning - but with art and craft as well...

torstai 23. helmikuuta 2012

Happy me huiveineni

 Tästä se alkoi: näitä sykkyröitä luodessani en vielä tiennyt, mihin suuntaan lähtisin. Free form ja värit saavat minut hyrisemään.  No, päätin melko pian, että tästä tulee kaulahuivi, joten pitkää ja kapeaa polkua eteenpäin, mutta muuten kaikki vapaata eikä tekniikan kanssa olla turhan tarkkoja - jäljen toki pitää olla hyvää.

Työvälineinä ovat olleet paksu pyöröpuikko ja virkkuukoukku, jolla olen vuoroin virkannut, vuoroin koukunnut. Ja kuten kuvasta näkee, yksi lanka juoksee iloisesti toisesta (kesken jääneestä) huivista. 

Kaikenlaista kivaa onkin jo tullut tehtyä; erikorkuisia pylväitä ja tekniikan vaihtumista kesken kerroksen, milloin oikeaa, milloin nurjaa - ihanaa irrottelua.

Eipä parempaa huiviviikkoa voisi kuvitellakaan. Yhtenä iltana olin kurssilla, jolla huovutettiin silkkiä ja villaa. Olen sitä joskus ennenkin tehnyt, mutta en kuitenkaan tälla lailla. Villa oli hinonhienoa merinovillaa ja silkki myös hienoa - tosin kirppikseltä löydetty. Muut kurssilaiset käyttivät silkkisifonkia, mutta minun piiiiitkän ponge-huiviini tuli aivan ylimääräinen efekti: se rypistyi tosi viehättävästi :). Villa siis tökötettiin ensin kiinni neulalla ja rullattiin sitten saippuaveden kanssa. Huovutin huivista vain päät. Tosi kiva ja helppo tekniikka!

Joskus voi käydä näinkin: tässä päivityksen lomassa tuo yläkerran huivi jatkoi elämäänsä ja näyttää tässä vaiheessa tältä:
Pituutta ei taida tulla enää kovin paljon, kun kaksi langoistakin jo ehti loppua. Free formia sen sijaan tulee lisää ennemmin tai myöhemmin, tämä oli tämmöinen alkulämmittely...

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Taas jotain valmista

Kenkäpussi on siis sinnitelty valmiiksi asti. Laitoin siihen vuorin vanhasta kiiltäväpintaisesta verhosta, joka sopi väreihin oikein hyvin. Pussista tuli ihan hyvä, toinen asia on, onko sillä muuta käyttöä kuin esittää, mitä voi tehdä vanhasta nahkatakista. No, jotainhan se on sekin. Kaikenlaista roipetta jäi vielä tähteeksikin. Jos elettäisiin vielä niitä aikoja, jolloin oli oikeasti pulaa tavarasta, niin keräisin varmaan talteen ainakin hyvin toimivan vetoketjun, mutta nyt se joutaa roskikseen.

Varsinkin nahkatöissä voi hyödyntää tosi pieniäkin paloja, koska nahka ei purkaannu. Paljon ei materiaalia tarvittu näidenkään iloisten nappieni tarpeiksi.

 Laitanpa vielä jonkun kuvan silkkihuiveistanikin. Tässä päivättäessäni on ollut vahvasti semmoinen olo, että ne on eri ihmiset, jotka pärjäävät näiden teknisten vempainten kanssa - meikäläinen satumaailmoineen edustaa toista ääripäätä...  Taitaapa olla aika lähteä happea haukkaamaan eli lumitöihin!

lauantai 11. helmikuuta 2012

Vaihteeksi nahasta

Kirppikset ovat tosi kivoja paikkoja - kuten kaikki varmaan tietää. Lähdin etsimään vaaleita nahkakenkiä kuviointikokeiluja varten ja kuinka ollakaan, ihan oikeita sopivia kenkiä löytynyt, mutta sen sijaan aivan mainiot valkoiset nauhalliset jumppatossut; hinta 50 centtiä. Materiaali ei siis ollut turhan arvokasta, joten ei muuta kuin kokeilemaan! Tulos oli mielestäni aivan mainio. Nahkaväreillä ja liimalla tehty batiikki onnistui paremmin kuin osasin odottaakaan.
Tarkkasilmäinen katsoja huomaakin varmaan, että kuvissa on sama kenkä ja vain etuosa - mitäpä sitä testaukseen molempia kenkiä tai edes kokonaista yhtäkään tuhlaamaan...  Kantaosaan maalailin tosin kuvioita silkkiväreillä, mutta kuva jäi ottamatta. Aivan hyvin nekin toimivat. Toiseen kenkään testasin nahkamaalia ja paperikaavioita - tulos ei ollut näin kiva, vaikka sinänsä ihan toimiva.

En ollut vielä ehtinyt tossujeni kanssa kirpparilta ulos, kun huomasin ovensuussa ilmaisten tavaroiden joukossa miesten nahkatakin, ja mukaanhan sekin lähti.  Kohta minulla olikin pystyssä aikamoinen verstas - onneksi sentään koulussa, jossa on isot pöydät ja tarvittavat työvälineet.Yksi valmis pussukkahan tuossa jo seistä jököttää. Nahan pinta oli niin ihastuttavan kulunutta tuosta kohtaa, että se aivan hivelee sormia :).  Ompelin tämän koneella, kun se oli kaikkein helpoin tapa. Vuoriksi laitoin itse painamaani flanellia. Mittasuhteet -hm - olisivat voineet olla vähän paremmat, mutta innostuksen vallassa en sitä oikein huomannut, joten nyt mennään näillä ja tehdään seuraavasti sitten parempi...

Tässä kohtaa piti hieraista silmiään: taskujen uumenista ilmeisesti oli pyörähtänyt tämä muisto ajalta ennen euroja.



Miehen  takissa on kyllä paljon materiaalia, mutta myös erittäin paljon kappaleita, leikkauksia ja tikkauksia, joten aika paljon luovuutta sai panna peliin, että niistä saa sommiteltua jotain uutta. Tämä homma on vielä vaiheessa; tavoitteena on kenkäpussi. Nyt jo uskonkin että siihen pääsen - välillä mentiin kyllä jo uhkaavasti tuluskukkaron suuntaan.

Tämä yhtäkkinen innostus nahkatöihin johtuu siitä, että suunnittelen nahkakurssin sisältöä. Tämän talven kurssi tosin peruuntui osallistujien vähyyden vuoksi, mutta hyvin suunniteltu on puoleksi tehty - ehkä innostusta löytyy myöhemmin.

Ja vielä viimeinen pussukka, joka - yllätys yllätys - ei olekaan kierrätystuote, vaan tehty koulun hyvien nahkavarastojen kurjimmasta löydöksestä ;) - minuun kaikki reppanat aina vetoavat... Nahassa oli sekä pintavaurioita että tahroja. Oikeastaan tein vain kuviointikokeilua pieneen palaan ja sitten hoksasin, että heureka, tästä tulisikin aivan hyvä pussukka. (Koulun nahkakurssilla painotettiin, että jokaisen työn jokaisesta osasta pitää ehdottomasti olla oma kaava - arvatkaa oliko...).
Tämä onkin aivan käsityötä, ja siinä on kivoja yksityiskohtia useampia. Myös nappi on itse tehty ja nahasta tietenkin. No, täydellistä ei tullut tästäkään, mutta kyllä minua silti lämmittää ajatus, että annoin sille muiden hyljeksimälle riekaleelle aivan uuden elämän..

tiistai 7. helmikuuta 2012

Kätkettyjä sanomia

Nämä viimeaikaiset helmeni ovat kyllä melkoisia pölkkyjä, mutta siksi juuri minun mieleeni. En ole oikein missään pikkusievän ystävä, enemmän puhuttelee tämmöinen rouheus. Eräänlaisia kirjakääröjähän nämä ovat; yhteenkin pölkkyyn on talletettu aika lailla tekstiä - kaikki tallettaminen ei tosiaan vielä tapahdu sähköisesti :).

Helmet ovat aika työläitä tehdä - mutta vaivattahan eivät simpukatkaan pääse... Nämä sentään valmistuvat todella nopeasti siihen verrattuna, ja työ palkitsee heti tekijänsä. Chic :)

lauantai 4. helmikuuta 2012

Lämpimiä koruja - Bracelets from a winter wonderland

 Huovuttaminen otti ja lumosi ja mikäpä sen hauskempaa näillä (-30 astetta mittarissa) keleillä! Nyt olen saanut langan ja villan käteeni kuin kynän ja siveltimen ja töissä näkyy oma tyylini ja kädenjälkeni. On suorastaan vaikea pysyä erossa tästä koukutuksesta, kun mahdollisuudet ovat taas rajattomat.

Tässä talvinen koru kätkee itseensä monenlaisia
terveisiä. Melkenpä kuulen korvissani bää-bää, kun ajattelen lampaita, jotka ovat kasvattaneet villaansa ja aikanaan luovuttaneet sen keritsijälle tikkuineen päivineen. Kaukaisimmat viestit ovat varmaan silkkitoukilta, jotka ovat kehränneet meille hienonhienoa kuitua, joka jossain päin maailmaa on sitten kulkenut taitavien sormien läpi moneen kertaan. Eikä ketju tietenkään siihen lopu; tuskin osaan edes kuvitella, miten monta kiemuraa materiaali on ehtinyt tehdä ennen kuin se oli minun hyppysissäni.  Enkä tietenkään tiedä, mihin koruni minulta lähtevät - ensi alkuun viikon päästä koululla pidettäviin myyjäisiin...
Felting fascinates me really, it's like drawing and painting.
Wool and silk - what a wonderful combination.
Kuten kuvat kertovat, olen laittanut toisiin rannekkeisiin napit, toiset olen ommellut renkaiksi. Taas kerran olen ollut iloinen kauan sitten tekemästäni kirppariostoksesta eli noista napeista - en olisi parempia voinut löytää mistään. Kaiken lisäksi niitä on riittänyt aika moneen työhön jo ennen näitä rannekkeita.